Tulli rommitetaan Alastalon salissa ja tullikapteeni haetaan pöydän alta, niinkuin muukin tullibesättninki, paitsi kokkia, 271 |
Tullen romtrakteras i salen på Alastalo och tullkaptenen hämtas under bordet, liksom resten av tullarmanskapet, så när som på kocken, 280 |
|---|---|
| Tässä luvussa muistellaan [Oolannin sodan? aikaista
] tapahtumaa, joka sillä tavoin kiertyy esillä olevaan parkin
merkitsemistapahtumaan, että se nostattaa yhteishenkeä ja uhoa,
jota tällaisessa uhkarohkeassa yrityksessä tarvitaan. On sitä
ennenkin kiperissä käänteissä pärjätty, miksi
ei käännettäisi voitoksi tätä parkkiakin? Ei ollut
siis parkki edes sinisenä viivana isäntien mielessä, kun
niitä tapahtumia elettiin, joista tässä luvussa kerrotaan.
Oli nimittäin niin, että suola oli tullivapaata tavaraa, mutta sokerista (ja kahvista) piti maksaa tullia. Muun muassa totia varten tarvitaan kuitenkin sokeria ja niin sokeritoppia tuotiin usein suolasäkkien alle tai joskus jopa säkkien sisälle kätkettyinä. Tullimiehet niitä sitten niskat punoittaen ja kädet kirvellen etsivät. Tällä kertaa kuten aina ennenkin, sekalastia - jollaista tarvttiin merirosvoriskin pienentämiseksi, vajuutettiin saariston suojassa aluksesta toiseen ja toisen laivan on tarkoitus odotella kunnes tullimiehet olivat tarkastaneet ensimmäisen ja poistuneet. Mutta tuuli tekee tepposet ja tuo toisen lastin ennen aikojaan perille. Lasti on tulossa näkyviin saarten takaa juuri kun tullimiehet ovat siirtymässä Alastalon tupaan tavanomaisia lastiharjakaisia nauttimaan. 'Publikaanit' onnistutaan kuitenkin nipin napin ohjaamaan salin puolelle, minne toisen lastin tulo ei ikkunasta näy. Kiireesti ryhdytään myös virkavallan katsetta hämärtämään ja tajua sammuttamaan, ettei vain juolahtaisi mieleen muutakin kuin ihmettely, miksi Alastalo aina vajaalla lastilla seilaa. Rosvousriskin pienentämiseksi, rosvousriskin pienentämiseksi... Virkavalta osoittautuu sekä rommia hyvin kestäväksi että rommille hyvin persoksi, joten juoni onnistuu, kun ahkerasti kallistellaan ja mukavia puhutaan. Jopa Ruotsin kuninkaan kellarimestarin muutenkin kalliisti maksetun siikatynnörin tuojille lahjoittamasta pikiöljyltä maistuvasta erikoispullostakin päästään eroon. Jonkinmoisen öykkärin tapainen Pukkila on innolla mukana juomapuuhassa ja saa Krooklan ihmettelemään, kumman kaulassa on ärhäkämpi nielu: Pukkilan pitkässä vai tullikapteenin paksussa. Lopulta tullimiehet taintuvat lattialle 'lankun rakoja tutkimaan' ja
heidät kannetaan miehissä jahtiinsa ja työnnetään
taalari kokkipojan kouraan, että tämä seilaisi rommihöyryissä
uinuvan virkamiesjoukon Turun satamaan pois häiritsemästä
nautintoja laillisen ja kätketyn vuoden tulon kunniaksi. Näin
tämän luvun tapahtumat eivät olekaan tämän päivän
tapahtumia vaan palautuma, eli muistelmia aikaisemmasta toiminnasta.
|
|
Asko Korpela 20000215 (20000215) o 
o AJK kotisivu