Luettuani veljekset lapsena, arviolta kymmenvuotiaana, on tähän
mennessä ollut tapahtumien yleispiirteissä tuttuuden leima. Vaan
tästä luvusta en muista yhtään mitään. Luultavasti
pikkupojalle tämä osio oli lällärikamaa, ei yhtään
tappelua ja lisäksi tuossa iässä vastenmielistä romantiikkaa
Juhanin ja Venlan yhdentyessä.
Nykyisellä katsantokannalla tämä luku on mielenkiintoinen
kollaasi, kielellinen ilotulitus. Tässä on runsaasti raamatullisia
sanontoja ja symboliikkaa. Vaellus luvattuun maahan, rauhan rakentaminen
entisten vihamiesten kanssa.
Matkalla kohti Jukolaa tunnelma on odottavan harras. Päätetään
kutsua tuliaisjuhlaan joka ainoa kohdattava koiras ja naaras. Vastaan tulijat
eivät oitis suostu tuumaan. Lukkaria rasitetaan aluksi tökeröillä
kompakysymyksillä, eipä ihme, että hän estelee. Suostuupa
kanttoori viimein, ja hänestä tulee sittemmin tämän
osion avainhenkilö. Hänen varassaan on avioliittoneuvonta, rauhan
solminta ja rovastinkin saarnan päihittävä hurskas puhe.
Rajamäen rykmentti on syystäkin aluksi hyvin epäluuloinen.
Kolistimen ukon suhteen vedetään täydellinen vesiperä.
Tiellä kohdataan myös kaksi tärkeää naista.
Entinen Männistön muori, miksi entinen? Palleroinen tyttärensä
Venla! Tässähän on kyseessä taannoinen suomalaisen
miehen naisihanne. Jos se tästä on muuttunut, tuskinpa siinä
on suuremmiten miesten mielipidettä kysytty. Muitakin määreitä
Kyseisestä neidosta Kivi taritsee: nokkela, nopsa, kiltti, kelpo tyttö.
Vaan kosinnan suorittaa käytännössä muori ja lopullisesta
ratkaisusta osa delegoidaan lukkarille ja Aapolle.
Missä on Aapo oppinut tanssimaan katrillia ja muutkin polskaa?
Näiden korven kasvattien avaus sosiaaliseen elämään
on yllättävän luonteva. Erityisen ratkaiseva on Aapon aloitus
muun joukkion kursaillessa tanssilattialle työntymisessä. Houkuttimena
on kuitenkin Toukolan tyttö Konkkalan Hin(d)rika, ja eikös vain
ympyrjäkasvoinen. Taisipa jo toinenkin velikulta löytää
lopullisen mielitiettynsä.
|
o AJK kotisivu o Seitsemän
veljestä