|
Neljäntenä
nälkäpäivänä Lauri yllättää kaikki.
Luonteeltaan perusteellinen mies ei ole luopunut repustaan, missä
on kaksi tärkeää varantoa: viinaa ja panoksia. Kun viinan
kannoin, sen myös juon. Päihtymys muuttaa tuo esiin siivon, äänettömän
Laurin nisukullassa kasvaneen koiruohon. Syvimmässä äänettömyydessä
hän on pistellyt hampaan koloon toisten huomautukset ja nyt tulee
mieleen arkistoitu palaute. Veljekset saavat kuulla kunniansa ja hävyttömät
haukkumanimet. Timoa olen tähän mennessä pitänyt joltisenakin
typeryksenä, mutta tässä tilanteessa hän ymmärtää,
miten juopunutta käsitellään. Hän osaa väistää
herjat myötäkarvaan: vuohenmaito on hyvääkin.
Jopa piti saarnan tämä Lauri. Voi vain kuvitella ihanteellista
August Ahlqvistia lukemassa tätä kohtaa. Varmaan samanlaisia
tuntemuksia kuin eräillä satakunta vuotta myöhemmin Hannu
Salaman tarjotessa yhteismitallista tekstiä Johdonmukainen rakenne
on tässä Laurin saarnassa, mutta onko sillä jotain esikuvaa
tai muunlaista taustaa? Julistuksen alussa, seurakunnan haltuunotossa veljeksiä
käsitellään "Kärkölän neitseinä". Jos
tähän takerrutaan, Päijät-Hämeen Kärkölä
itsenäistyi juuri Kiven kirjoittaessa romaaniaan. Toisella suunnalla
ja lähempänä on Pusulan seurakunnassa Kärkölän
eli Kärkälän rukoushuone, valmistunut v. 1842. Olisikohan
sillä seudulla vaikuttanut naukkaileva Matti-pappi?
Timo paljastuu järkimieheksi, joka osaa yhdistää aseet
ja Laurin repun ampumatarvikkeet. Alkaa metsästys, jollaista harrastavat
vain vierailevat valtionpäämiehet. Lähituntumassa olevat
elikot ovat helppo saalis, vaikka käsi nälästä vapisisikin.
Lopulta astuvat veljekset alas Hiidenkiveltä alas läpi sitä
verhoovan savuisen kauhtanan. Syötyänsä annoksen paistettua
härjänlihaa kallistuivat he nukkumaan tantereelle uhriensa sekaan.
Seuraa tilinteon hetki. Isovatsainen, pulleasilmäinen Viertolan
patruuna miehineen uhkaa käydä käsiksi näihin metsäsisseihin.
Veljekset ovat aluksi yllättävänkin asiallisia ja rauhaa
rakentavia, mutta lopulta alkaa heiltäkin tulla sapekkaita sanoja
Tappelu sentään jollain lailla vältetään kartanon
miesten vetäytyessä.
Tämä luku on ilmeisesti veljesten lurjusmaisuuden huipentuma.
Katkelma mainiosta kuntateoksesta "Suomenmaa", osa I vuodelta 1919. Nurmijärvi:
Pitäjä oli kauan verraten köyhä ja takapajulla. Viinaa
siellä ahkerasti poltettiin ja viljeltiin. Lukutaito oli vielä
1800-luvun alkupuolella huonolla kannalla; sitä koetettiin parantaa
jalkapuurangaistuksella. 1820- ja 1830-luvuilla pitäjä tuli tunnetuksi
ympäri kuljeksivien heittiöjoukkojen, n. s. "Nurmijärven
rosvojen" temmellyspaikkana. Näistä oloista on epäilemättä
Aleksis Kivi, itse Nurmijärven lapsi, saanut monta piirrettä
kuolemattomaan teokseensa "Seitsemän veljestä".
|
o AJK kotisivu o Seitsemän
veljestä