|
Haikea on matkamiesten mieli.
Taakse jää synnyinkoto, naapurit ja kristilliset lähimmäiset.
Hankala tie ylittää kivikot ja mutaisen Sompion suon. Lastina
metsästystarpeita, ruokaa ja kissa. Määränpää,
kantoinen aho on isoisän vanha kaskimaa.
Vakavaan keskusteluun tuo ainaiset säröt Eero. Hän veistelee:
kun Juhani esittää hurskaan julkilausuman, joukon kuopus nokittaa
koko ajan, kunnes muut huomaavat jutun menneen jo pilailuksi. Tänään
Aleksis Kiven päivänä radion kulttuuriuutisissa joku ulkomaalainen
Veljeksiin tutustunut kertoi lukiessaan tuon tuostakin nauraneensa ääneen.
Olen huomannut saman itsestäni ja syyllinen on usein juuri Eero.
Mitä ovat Aapon tarinat? Kiven tätä romaania varten sepittämiä
vaiko paikallista kansanperinnettä, joiden rungon kirjailija on ehkä
kuullut jo lapsuudessaan. Useimmat ovat jollain tapaa alakuloisen sävyisiä
ja annoksen kauhua sisältäviä. Saattaa olla, että paikallisten
pelkoa aiheuttavien tarinoiden tarkoitus on ollut pitää kilpailevat
metsästäjät loitolla hyvistä eränkäyntialueista.
Lopullista muuttoa seurannut ensimmäinen yö ei tuo unta matkalaisille.
Kokki Simeoni havaitsee yksisilmäisen hirviön. Seuraa toispuolinen
kaksinpuhelu, Simeoni ajattelee, Juhani puhuu ja hirviö vaikenee.
Kyllä hevoselle riittää pitkäksi aikaa miettimistä
veljesten omituisessa käyttäytymisessä.
|
o AJK kotisivu o Seitsemän
veljestä