|
Harkitun rytmitetty tarinan eteneminen: … kaksi
päivää on kulunut … kuvaus veljesten ankeasta opintien avauksesta
… karkeahkon kurinpidon inspiroima pippurinen repliikkisarja. Ylen takkuista
on ollut etenkin Juhanin ja Timon kirjainten opettelu ja ovat he saaneet
nauttia paikallisen ohjesäännön mukaista ruumiillista kuritusta.
Katkeruudesta sikiävä kapinahenki kiskoo mukaansa myös varsin
siedettävästi edenneen Eeron. Ikkuna säpäleiksi ja
kohti Sonnimäkeä.
Ei suju lepotauko mäelläkään säädyllisesti.
Tiellä vaeltaa Rajamäen rykmentti, tuo kiertotyöläisten
joukko, itse asiassa kansantaloudellisesti veljeksiä paljon hyödyllisempi
työryhmä. Jengissä ilkeys tiivistyy, nyt veljekset päästelevät
suustaan samanveroisen pilkkalaulun kuin äskettäin Toukolan pojat
heistä. Onko tällainen paikallinen herjalauluperinne nyt kokonaan
kadonnut? Aikanaanhan kai tiedot ulkomaittenkin tapahtumista levisivät
arkkiveisujen välityksellä. Nykyään lauletaan vain
karaokebaareissa. On vaikea kuvitella, että tätä nykyä
mikään joukkio noin vain laulaen herjaisi ohikulkijoita. Onko
sitten niin, että vertailukohteena olevien taiteilijoiden, vaikkapa
Ville Valon, loistava esiintyminen masentaa ja tukahduttaa spontaanin säveltuotoksen?
Samoin kuin sittemmin Volter Kilven tuotannossa, myös tässä
raamatullinen aines on vahva. Veljesten profeetta näyttää
olleen sokea eno. Hän osoittautuu monessa suhteessa tärkeämmäksi
kasvattajaksi kuin isä. Tästä juontunee myös Simeonin
jonkinlainen uskonnollinen heräys. Vaan mitä ovat ne kaksi mullerrusta,
jotka ovat jo olleet, ja kolmatta pelätään. Sallan teologista
tietämystä kaivattaisiin.
|
Palautetta
Pekka Pihlanto:
Simeonin uskonnollinen herätys
| Pekka: |
Juhanin puheista käy ilmi, että Simeoni on ”vähän
kaistapäinen”. Sellaiseksi hänet sai ”se isolukija paimen-ukko,
se puna-silmä liuhaparta” Tervakosken Tuomas, kumppani paimenessa.
Merkkejä uskonnollisesta hurmoksesta ja synnintunnosta Simeonissa
onkin runsaasti. Tekstistä käy myös ilmi, että Simeoni
oli jo lapsena uskonnollisesti herkkä ja pelokas, sillä hän
uskoi taivaan jylinän ja leimauksen ilmoittavan Jumalan vihaa syntisiä
kohtaan. Simeonin "kaistapäisyys" ei siis johdu yksinomaan tuon paimenkaverin
vaikutuksista. Ehkä saamme asiaan jatkossa lisäselvitystä.
Luultavasti Simeoni vain on luonteeltaan muita herkempi ja pessimistisempi,
sekä siten taipuvampi omaksumaan uskonnollisuuden kielteisen, tuomitsevan
puolen.
|
Eeva Männistö:
Laiskuus on suhteellinen käsite
Eeva:
20050421 |
Romaaniin alussa veljekset ovat selvästi laiskojen ihmisten maineessa.
Hehän eivät tee mitään hyödyllistä, pellot
ovat hoitamatta, heinät ovat jääneet niittämättä
ja lukemaan opetteleminen tyssää alkuunsa. Laiskuushan voidaan
käsittää pääasiassa kahdella tavalla: 1) se, että
nimenomaan ei tee mitään hyödyllistä ja 2) fyysinen
huonokuntoisuus. Kohtauksessa, jossa veljekset karkaavat lukkarin luota,
he juoksevat varmaan lähemmäs kahden kilometrin matkan yhteen
menoon, vieläpä monessa eri maastossa, eikä tässä
ole edes mitään ihmeellistä. Oikein hävettää.
Itse olen 18-vuotias, enkä jaksaisi noin kepeästi laukata kilometriäkään
lepäämättä välillä. (Mutta toisaalta, lukeminen
ja opiskelu eivät ole ongelmia minulle.) Nykyäänhän
sekin lasketaan joksikin, että ihminen on fyysisesti hyväkuntoinen,
mutta ennen se kai oli itsestäänselvyys. "Laiskat" veljekset
viihdyttävät itseään metsästämällä,
lyömällä kiekkoa ja muilla v!
astaavilla tavoilla. Näkee kyllä, että nykyaikaisessa
länsimaisessa elämäntavassa on jotain pielessä. Pitääpä
lähteä lenkille. Mutta tänään en ehdi, täytyy
tehdä läksyjä. Taitaa olla päinvastainen tilanne kuin
kirjan sankareiden kohdalla. Voi meitä!
|
|
o AJK kotisivu o Seitsemän
veljestä