|
Hieman arkaillen
käyn käsiksi veljeksiin. Luin teoksen (vapaaehtoisesti) koulupoikana,
varmaan alle kymmenen ikäisenä. Sain tosi metsäisen elämyksen,
jota tehosti merkillinen kirjasinlaatu, olisiko ollut fraktuuraa. Sijoitin
kirjan maisemakehykset silloiseen kotiympäristööni, eteläisessä
Savossa Lemillä, jonka asukkaat tosin katsovat asuvansa Karjalassa.
Uudelleen lukienkin teksti tempaa mukaansa. Jo ensi kappale vilisee
äidinkielen opettajani Elsa Vanhalan viljelemiä sitaatteja. Tutut
tapahtumat saavat oikean järjestyksensä. Kieli on normaalimpaa
suomea kuin Kilven teksti, jossa tavan takaa unohtui miettimään
ilmaisujen omituisuuksia. Jokunen vierassana on täälläkin:
venäläisperäinen kukla (nukke) ja fläätälä,
mikä lieneekin.
Johdantoasetuksen talo on eteläisessä Hämeessä.
Nurmijärven kyllä vie väkisinkin Uuteenmaahan. Vaan mitä
sanookaan Hannu Taanilankin suuresti rakastama Tietosanakirja vuodelta
1911: ”alkujaan maakunnan alue on käsittänyt … myöskin …
Uudenmaan pohjoisen osan. Päätettiinhän aapisetkin ostaa
Hämeenlinnasta eikä Helsingistä.
En muistanutkaan, että veljessarjan polylogi on puettu nimikoidun
repliikkisarjan muotoon kuin näytelmän käsikirjoituksessa.
Seitsemän miehen lauseitten syöksähtely ei kyllä muuten
olisikaan helposti hallittavissa, vaikka kyseessä ei olekaan savolainen
sanavirta.
Alkukappaleessa lataudutaan kahteen suureen ratkaisuun. On päätettävä
talon kohtalosta mahdollisine emäntineen ja hankittava lukutaito.
Kuten jokainen kunnon mies Juhani suunnittelee ensi toimeksi tärkeimmän,
lannan kimppuun kuin sontiaiset. Kuusi miestä rakastunut samaan neitoon:
kumpi ratkaisee, halko vai Venla. Vaan taitaapa ratkaisevan kiekaisun päästää
aapiskukko.
|
Palautetta
Asko Korpela: Tämä on herkullinen yhteenveto
| Asko: |
Yhä uudestaan luen, vaikken osaakaan mitään varsinaista kommenttia laittaa.
Ihan henkilökohtaiselta kannalta kiinnitän huomiota, etten huomannut sanaa kukla, vaikka ilman muuta kiinnitän huomiota tällaisiin.
Samoin tulvahti mukavasti mieleen viidenkymmenen vuoden takainen kouluaika, kun mainitset Elsa Vanhalan. Muistan hänen hahmonsa hyvin, vaikka hän ei ollutkaan minun opettajani, ei edes minun kouluni opettaja.
|
|