15 Mitä opimme Seitsemästä veljeksestä
Aitoutta veljesten hahmottamisessaLukutehtävän päätyttyä on tilinpäätöksen aika. Aluksi hämärästi tai ei lainkaan yksilöinä piirtyneet veljekset ovat nyt selkeästi omia yksilöllisiä persoonallisuuksiaan. He eivät ole karikatyyrejä, vaan aidon tuntuisia ihmisiä, joissa järki ja tunne käyvät jatkuvaa kamppailua kullekin yksilölle ominaisin painotuksin. Kun opimme tuntemaan veljekset, he toimivat yleensä odotustemme mukaan samaan tapaan kuin tuntemamme oikeat ihmiset. Realismia veljesten hahmottamisessa lisää se, että näin ei kuitenkaan tapahdu aina. Aapo ei ole aina luovin ja suunnitelmallisin, eikä Eero nokkelin - kerran jopa Timo "löytää jyvän", ratkaisun Hiidenkiven katastrofista pelastumiseen. Aina ei Lauri, Aapo tai Tuomas tule Eeron avuksi, Simeoni ei puutu kaikkiin rienauksiin, jne. Henkilöhahmojen kehittelyssä - niin veljesten kuin vaimojenkin - on siis nähty vaivaa, mutta se ei riitä selitykseksi. Kirjailijan nerous on ollut keskeinen tekijä ajattomien ja uskottavien ihmisluonteiden luomisessa.Kehitysoptimismia ja lämmintä huumoriaKirjailijan luovuus ja nerous näkyy myös siinä ainutlaatuisessa seesteisessä tunnelmassa, jonka hän pystyy luomaan niin luonnonkuvauksissa kuin sisätiloihin sijoitetuissa suvantokohdissakin. Hyväntahtoinen optimismi leimaa teosta kauttaaltaan: vaikka veljekset kokevat välillä koviakin, aina vaikeudet voitetaan ja palataan lopulta rauhan satamaan. Kivi ymmärsi, ettei kurjuuden jatkuva kuvaus ole yhtään sen taiteellisempaa kuin onnen ja menestyksen. On luultavaa, että Veljesten suuri menestys johtui paljolti juuri siitä kehitysoptimismista, joka teosta leimaa. Varmasti myös inhimillisen lämmin huumori ja komiikkakin ovat saanut monet lukijapolvet valtoihinsa.Tarinoita, kertomuksia ja sattumuksiaKirjailija on sisällyttänyt teokseen runsaan määrän tarinoita, kertomuksia ja sattumuksia, jotka lisäävät sen ulottuvuuksia ja veljeksistä syntyvän kuvan uskottavuutta: he eivät elä Jukolan tai Impivaaran muodostamassa umpiossa, vaan ovat tallettaneet muisteihinsa suuren määrän tietoa värikkäistä henkilöistä ja sattumuksista. Vielä yhteenvedon omaiseen viimeiseen lukuunkin on näitä tarinoita ja tapauksia riittänyt. Ne eivät siellä ehkä olisi olleet aivan välttämättömiä veljesten myöhempien vaiheiden valaisemiseksi, mutta vaikuttaa siltä, että kun kirjailijalla vielä oli muutama tarina mielessään, nekin oli kirjattava näkyviin lukijoiden iloksi.Kielen rikkaus ja monet tutut sanonnatKoko lukemisprosessin aikana panin merkille Kiven kielen ainutlaatuisen rikkauden ja erikoisuuden. Kaikki sanat eivät enää avaudu nykylukijalle, mutta ne antavat veljesten puheille aitouden leimaa, niiden kuitenkin viitatessa tapahtuma-ajan historialliseen ympäristöön. Sanonta on usein riemastuttavan nasevaa. Otettakoon esimerkiksi vain seuraava: "Jyskähti mökki ja kiljahti mökissä muija". - Teos on ilmeisesti vaikuttanut paljon kielenkäyttöömme. Monet ainakin itselleni jo lapsuudesta alkaen tutut sanonnat ja kielikuvat näyttävätkin olevan Kiveltä peräisin - sellaiset kuin "aitan polulla asteleva emäntä", "miehen tahto vie vaikka läpi harmaan kiven", "kotomaame koko kuva, sen ystävälliset äidinkasvot", "Porin tori ja pärekori", "ventta holl, housuni putoo" ja monet muut. Teoksen kuuluminen koululukemistoihin on varmaankin edesauttanut sanontojen leviämistä.Äidin kasvatus ja uskonnolliset arvotTeoksesta voisi nostaa esiin moniakin teemoja. Veljesten taustoihin mennäkseni, heidän oppimattomuutensa ei tee heistä villi-ihmisiä, vaan he ovat alusta alkaen rehellisiä ja reiluja kansalaisia. He saattavat kyllä tulistua - erityisesti tietysti Juhani - mutta he kuuntelevat tyynnyttyään järkipuhetta. Varsinkin nähtyään toisen osapuolen tekemän myönnytyksen, he antavat sydämellisesti anteeksi. Esimerkkeinä vaikkapa muuttunut suhtautuminen lukkariin, nahkapeitturin velkojen anteeksianto ja suuri sovinnonjuhla Jukolassa. Kirjailija pakottaa meidät arvioimaan, että veljesten äidin kasvatuksella, johon liittyivät kiinteästi uskonnolliset arvot, oli ratkaiseva roolinsa. Vaikka uskonto ja taikausko sekoittuivat veljesten mielissä omalaatuiseksi filosofiaksi, se ei tehnyt heistä suinkaan ihmisinä huonoja, päinvastoin. He olivat sisäistäneet omalla tavallaan uskonnolliset arvot. Heidän kapinointinsa auktoriteetteja vastaan oli loppujen lopuksi useimmiten tervettä itsetuntoa osoittavaa ja ohimenevää.Veljekset pärjäävät hyvin vertailussa nykynuoriinKun vertaa veljeksiä - hurjimpina vuosinaankin - siihen keskimääräiseen, tosin ehkä kärjistettyynkin kuvaan nykynuorisosta, joka meille välittyy tiedotusvälineiden ja viihteen kautta, veljeksillä ja heidän äidillään ei ole mitään hävettävää. Joskin he ajautuivat tappeluihin, he näyttävät sentään noudattaneen näissä joitakin reilun pelin sääntöjä. Veljekset kasvatettiin köyhissä oloissa rakkauden ja kurituksen sopivalla yhdistelmällä, ja heistä tuli "kunnon kansalaisia" nykyiselläkin mittapuulla arvioiden. Veljesten saamista huonoista ympäristövaikutteista tulee mieleen paikallisen tappelukulttuurin ohella vain Taula-Matin kertomukset erityisesti "ja sitten me ryypättiin"-kertosäkeineen.Veljesparvi hillitsi jäsentensä äärikäyttäytymistäOn mielenkiintoista todeta, että veljesparvi sosiaalisena yhteisönä usein hillitsi ääri-ilmiöitä, joihin kiivaimmat luonteet - Juhani etunenässä - syyllistyivät. Älykkäämmät ja tasaisemmat luonteet yrittivät tasoittaa hurjempia, tosin epäonnistuen toisinaan. Nykyisin näyttäisi käyvän usein niin, että "joukossa tyhmyys tiivistyy", ja älykkäimmät suorastaan suunnittelevat rötöksiä ja yllyttävät muita niihin. Tässä on tietysti jälleen taustalla kasvatuksen puute ja sen virheet, sekä holtitonta käyttäytymistä ihannoiva viihde- ja muu kulttuuri. Vaikka veljekset joutuivatkin tekemisiin kielteisten "jengi-ilmiöiden", rajujen tappelujen kanssa, joihin maltillisetkin veljet osallistuivat, lakia kuitenkin kunnioitettiin. Niin maalliset kuin hengellisetkin virkamiehet kuvattiin käytökseltään loppujen lopuksi asiallisiksi - heillä oli varaa siihen, sillä heiltä ei ollut viety auktoriteettia, kuten on paljolti laita nykyisin. Olipa tämä sääty-yhteiskunnan ylätason edustajista annettu kuva paikkansapitävä tai ei, viesti o li kuitenkin esikuvaksi sopiva.Mestariteos ja kansansuosikkiSeitsemän veljestä on siis ilmeinen mestariteos, jonka sanoma on edelleen elinvoimainen ja kiinnostava. Joku saattaa tosin arvostella kriittisesti esimerkiksi sen rakenteellisia ratkaisuja: näytelmällisiä vuorosanoja ja kerrontaa vuoron perään, mausteena vielä pitkiä taruja, joiden merkitys juonen kehittelyn ja veljesten luonteiden hahmottamisen kannalta ei vaikuta suurelta. Lienee kuitenkin makuasia, onko tämä heikkous vai peräti vahvuus. Monesti eri tyylilajien ja erilaisten ainesten sekoittelua pidetään ansiokkaana, kunhan kokonaisuus on tasapainoinen ja motivoitu.Vaikka mestariteoksia ei välttämättä löydetäkään kansanäänestyksin, on myös teoksen heti alusta alkaen saama lukijoiden hyväksyntä hyvä kriteeri kirjallisen suorituksen aitoudelle. Teos ilmeisesti kosketti jäyhissä suomalaisissa sittenkin piileviä herkkiä alueita - asetti aidon tuntuisen kuvan heijastavan peilin sen kasvojen eteen. Omalta osaltani totean, että kouluaikojen "pakkoluku" sekä näkemäni lukuisat eritasoiset teatteri- ja elokuvasovitukset eivät mitenkään estäneet minua suuresti nauttimasta tästä perusteellisesta uudelleen tutustumisesta. Lukukokemusta rikastuttivat monet uudet oivallukset, joihin koululainen ei aikoinaan yltänyt.
|
||
PalautettaEeva Männistö: Eräs pyyntö
|
||
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20011222 (20011222) o 
o AJK kotisivu o Seitsemän
veljestä