13 Sovinnonjuhla Jukolassa
PaluumatkallaKymmenen vuotta Impivaarassa on kulunut ja veljekset palaavat takaisin. Veljesten ydinryhmäksi muodostunut Juhani, Aapo ja Tuomas - isäntä, järki ja vakaa voima - astuvat rinnakkain edessä. Lauri ohjailee vankkureita, aikaisemminkin lehmiä hoidelleet Simeoni ja Timo taluttavat lehmiä. Hännän huippuna vaeltaa Eero johdattaen nuorasta pientä könttipäistä sonnia. Veljesten kotieläinten vaiheet selvitetään - vain koirat Killi ja Kiiski ovat Jukolasta lähtöisin. Muut Impivaaraa seuranneet elikot ovat kuolleet, eläinrakkaan Juhanin "armasteltu" kissa Matti mukaan lukien. Kuljetun maaston kuvaus on tarkkaa kuten Impivaaraan muutettaessakin.Tunteet pinnalla ja katsaus kuluneisiin vuosiinJuhani vuodattaa ilon kyyneleitä kun lähestytään lapsuuden kotia. Aapo pitää pitkän retrospektiivisen katsauksen veljesten vaiheisiin kymmenen kultaisen vuoden aikana. Hän toteaa veljesten muuttuneen ja katselee sovinnon suopealla silmällä Toukolaan päin. Vastoinkäymiset näyttäytyvät positiivisessa valossa. Hiidenkiven Aapo nimeää "onnemme kiveksi". Tapettujen härkien maksamisestahan veljesten vauraus sai alkunsa - samaan tapaan kuin sittemmin Suomen kävi sotakorvausten pakottaessa teollisuuden kehittämiseen. Simeonin "kummallisen henkinäön" ja Laurin "merkittävän uneksumisen" Aapo tulkitsee uhkaaviksi viittauksiksi salatusta maasta, jotka veljekset ottivat onkeensa. Tammistossa tapahtuneen tappelun hän näkee päiväksi, josta veljesten onni rupesi virtaamaan. Aapo antaa kiitoksen sekä Jumalalle että heille itselleen. Juhani toteaa nostalgisen humoristisesti, että jos äiti eläisi, hän kiirehtisi heitä Jukolasta vastaan, "mutta taivaan salissa istuu nyt eukko".Tuliaisjuhlaa suunnitellaanJuhani tuntee sieraimissaan kotonurkkien haisun, joka on ihanampi neitsytmaarian sänkyruohon tuoksua. Näissä tunnelmissa hän ehdottaa kutsuttavaksi kaikki vastaantulijat tuliaisjuhlalle Jukolaan. Aina valmiit hyvän idean kannattajat Aapo, Tuomas ja Timo siunaavat ajatuksen. Ohjelmaakin suunnitellaan ja käy ilmi, että Aapo ainoana osaa katrillia - sitä hän myöhemmin tanssiikin. Juhani on loistavalla tuulella ja toteaa kärkikolmikosta: "Ja ensimmäisinä, aina ensimmäisinä me kolme tässä astelemme: minä, Aapo ja Tuomas, Impivaaran henkivartija-pataljooni". Hänellä on jopa varaa kehua Eeroa, josta tuli "kuitenkin oikein laatuunkäypä mies sekä sielun että ruumiin puolesta". Tosin tarvittiin pari pientä pieksiäisryöppäystä. Eero myöntää tämän ruumiin osalta, mutta sieluparastaan hän pelkää löytyvän Juhania varten "tuota kirottua Vanhan-Aatamin pirunpihkaa". Ja eikös vain Juhani näytäkin hänen silmissään pystysilmäiseltä tallipässiltä vakavan valakan eli Aapon rinnalla. Juhani ei tästä suutu, vaan "ilmassa kihisevät ja irvistelevät ilon ja riemun henget".Vanha vainooja: lukkari eli kanttooriVastaan tulee hämmästyttävän monta vanhaa kiistakumppania, lukkari ensimmäisenä. Juhani haluaa muistutella häntä menneistä ajoista ja esittää sukkelan kysymyksen testamentistaan. Samoin aikoo Timo, jolta myöskään ei nokkeluutta löydy. Aapo järkimiehenä hillitsee veljiään. Juhani saa tiedusteltuaan Eerolta nenäkkään neuvon kysyä "millä keinolla viisi miestä ja kaksi kalaa ruokittiin viidellätuhannella leivällä", mikä ei ilahduta Juhania. Tuomas kehottaa Juhania kohtelemaan lukkaria hyvin. Juhani purkaa kuitenkin vanhaa kaunaansa pistelemällä kanttoria - ikään kuin Juhani taantuisi kanttorin nähtyään kymmenen vuoden takaiselle tasolleen - ja saattaa itsensä naurunalaiseksi, samoin kuin toinen ymmärtämätön, Timo. Lukkari esittää Suomen kansan hyvin tunteman kompakysymyksen: "mikä oli Sepeteuksen poikain isä nimi?" Aapo ja Tuomas käyttäytyvät hillitsevästi, ja jälkimmäinen esittää kanttorille kutsun tuliaispitoihoin. Vasta kun Simeoni ja Aapo perustelevat asiaa sovinnonteolla, lukkari suostuu. Lukkari on katkeras ti katunut kovuuttaan opettajana ja kiittää veljeksiä. Ensimmäinen sovinto syntyy - Juhani ei takaa, ettei "hiuskiemurojen pöllytys" saattanut aiheuttaa heille myös jotakin hyvää.Lisää sovinnontekoja - yksi yritys epäonnistuukinKirjailija marssittaa Rajamäen rykmentinkin veljeksiä vastaan. Varsinkin Kaisa on epäluuloinen. Juhani ja Aapo hoitavat veljesten puolesta keskustelun. Lukkari todistaa, että on "erhetys" luulla pojilla olevan pahat mielessä. Kaisan suorittama tuhon ennustuskin annetaan anteeksi, ja Aapo toivoo Kaisan nyt ennustavan "valkeampia kuvia". Mikko toteaa muorin vähän kiivaaksi, mutta Juhani ja Aapo kehuvat tätä: "Muija kuin patavaltti vaan", sanoo Juhani. Lopulta lähtee rykmentti mukaan tuliaisjuhlaan. Mahdoton suostuteltava on Kolistimen mustatukkainen, äkeä ja kuuro taatto. Juhani suorastaa hermostuu ukon epäluuloisista herjoista ja vihjailuista, joiden mukaan veljekset olisivat varastaneet riistaa hänen ansoistaan. Juhani haukkuu ukon, mutta "kaikella kunnioituksella", ja hän olisi valmis viemään tämän väkisin pitoihin. Tuomas ja Aapo saavat sentään tämän hankkeen lopulta raukeamaan, mutta eikös seuraavana tule vastaa Männistön muori ja Venla. Aapon kysyttyä ja lukkarin kehottaessa he ovat valmiita tulemaan kahvinkeittäjiksi pitoihin.Korkea, juhlallinen hetkiVeljekset tervehtivät ränsistynyttä Jukolaa kukin tyylillään. "Terve, armahin lantakasa siinä alla, ihanampi onnen kukkulaa! Ah!", huokaa tyylittömyyden mestari Juhani. Timo on käytännöllisempi ja ihmettelee, miksi lantakasaa ei ole jo aikapäiviä kiskottu pellolle - sehän todistaa nahkapeitturin auttamatonta laiskuutta. Juhanin iloa ei lantakasan antama todistus himmennä. Hänelle Jukola on ihanin paratiisi, mitä lausumaa Simeoni pitää syntinä. Lauri myöntää olevansa näkemästään masentunut, mutta Juhani sepittää värssyn riemuissansa. Aapon mielestä "olkoon tässä jo kylliksi" ja hän kehottaa veljiä rientämään tarkoituksensa perään. Juhani myöntyy ja pyytelee jo viivyttelyä anteeksi kanttoorilta ja muilta vierailta. Kanttoori ymmärtää, että tämä on veljeksille "korkea, juhlallinen hetki, täynnä juovuttavaa iloa." "Ihanasti sanottu, potrasti sanottu" lausuu Juhani.Juhlan järjestelyä ja kihlajaisetLukkari ja Aapo lähtevät Toukolaan kutsumaan sovinto- ja tuliaisjuhlaan miehiä, jotka niin kauan olivat eläneet vihassa ja vainossa Jukolan veljesten kanssa. Männistön muorin ja Venlankin mieli on muuttunut ja niinpä juhlista muodostuu myös Juhanin ja Venlan kihlajaiset. Juhani tarvitsee sentään hetken tuumauksen aikaa ja neuvottelun kanttorin ja Aapon kanssa. Sen jälkeen Juhani astuu sisään, tarttuu Venlan käteen ja lausuu: "olkoon sanottu". Mutkatonta toimintaa.Loppu hyvin, kaikki hyvinTunteellisen Juhanin silmä kostuu taas kerran ilosta. Hänen ilonsa ja hämmennyksensä on hienosti kuvattu. Aapo toimiikin nyt välillä isäntänä ottaen vieraat vastaan. Lukkari avaa puheensa vaikuttavasti: "Perkele, joka käy ympäri kuin kiljuva jalopeura…" Hän kertailee veljesten vaiheita ja vaatii "Toukolan arvoisia miehiä" tarttumaan sovinnon ylitsekuohuvaan kalkkiin - kysymyksessä on Jumalan tahto ja myös lukkarin tahto. Sitten seuraa sovinnonteko ja eräänlainen "hyvien ihmisten juhla". Lieneekö August Ahlqvist jaksanut lukea tätä sovinnon ja viattoman ilon korkeaveisua lainkaan, kun hän tuomitsi tekstissä esiintyvät "karkeudet" ja samalla koko teoksen. - Kun lukkari poistuu korea punerrus poskillaan, Juhani on kohteliasta isäntää ja saattaa hänet portille. Kaisa ennusteli veljeksille onnen päiviä aina hautaan asti. Tässä on jo toinen kohta, johon teoksen olisi mielestäni voinut hyvin päättää.
|
||||
PalautettaAsko Korpela: Herkkua, vähintään juuri nauttimani mätivoileivän tasoista
Pekka Pihlanto: Työtapani
|
||||
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20011211 (20011206) o 
o AJK kotisivu o Seitsemän
veljestä