Pihlanto Pekka 
12 Vuodet vierivät, veljekset vaurastuvat

Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä

Muutosten aikaa

Tässä luvussa kirjailija antaa ajan pyörän pyöriä vinhasti. On muutoksen aika veljesten elämässä. Lukemista opetellaan ja taloudellinen vauraus karttuu takaiskujen jälkeen. Vuorosanoja on hyvin vähän, joten veljesten luonnekuviin ei tule paljon uutta - jotakin kuitenkin, nimenomaan tiettyä kehittymistä. 
 
 

Lauri voittaa ulkoluvussa, kakkosina Aapo ja Simeoni

Opiskelun tulosten perusteella veljekset pannaan lahjakkuusjärjestykseen, jossa ei paljon yllätyksiä ole: "kohden kukkoa" pyrittäessä eli aapista ulkoa luettaessa perille pääsee ensimmäisenä Lauri, sitten Aapo ja Simeoni - Simeoni on siis parantunut houreistaan - sekä vihdoin Tuomaskin. Odotetusti kaukana heistä vielä työskentelivät Juhani ja Timo. Kärkipää on suunnilleen sama kuin häntäpää joulun voimainkoetuksessa. Timo voittaa nyt Juhanin, mikä "leikkeli hänen sydäntänsä". Tosin Juhani luki ehkä selvemmin ja nopeammin kuin Timo. 
 
 

Halla vierailee: Sompionsuo kuivattava

Veljesten rakennus- ja viljelytyöt edistyvät, mutta halla vierailee. Tätä onnettomuutta puivat Juhani, Tuomas ja Aapo. Aapon arvio tilanteesta on taas järkevä ja samoin ehdotus: Sompionsuo on kuivattava. Näin tehdään ja yritetään uudelleen. Viljan kylväjäksi mainitaan Tuomas, kuten luvun alussakin. Onkohan syynä kylvämisessäkin tarvittava tarkkakätisyys, joka on tullut esiin Tuomaan aseen käytössä? Talven taas tultua lukuharrastuksia jatketaan ja kärkikolmikko Eero, Lauri ja Aapo jatkavat kohden katkismuksen loppua, muille riittää vähäkatkismus. Seuraavana kesänäkään kirjailija ei päästä veljeksiä helpolla, sillä halla vie taas viljan ja nälkä alkaa ahdistaa. Sompionsuon kuivatus jatkuu. 
 
 

Ehdotuksia nälän torjumiseksi: Eero keksii taas

Nälkäongelmaa pohdittaessa Tuomas kehottaa Juhania "siristämään" nälkävyötä, mutta Simeoni kysyy, onko edessä kerjäläisen pitkä ja kova peltosarka. Aapon aivokin on nyt avuton: "Mitä voimme saattaa matkaan tyhjästä?" Juhanin tahaton huumori pelastaa ainakin lukijan kannalta tilanteen: "Tyhjästähän on luotu koko tämä maailmakin. Miksi ei syntyisi siitä sitten edes yksi kappale tamppukakkua?" Eeron ehdotus ei ole edes nerokkaan tuntuinen, mutta ainoa realistinen: Kuokkalan korpeen tutkimaan seutua. Epätoivoon taipuvan Juhanin käsityksen mukaan "kontiot menivät sieltä helvettiin; se on melkein vissi asia." Eero tarttuu sanaan "melkein". Optimistisena hän esittää vielä varasuunnitelmankin - leivän lainaamisen Kuokkalan talosta - ja saa veljekset vihdoin seuraamaan neuvoaan. Veljeksistä Eero on kehittynyt ehkä eniten. Hän käyttäytyy asiallisesti ja ylittää jo Aaponkin neuvokkuudessa. Veljet ottavat hänet nyt täydestä, joten hänellä ei olisi tarvettakaan korostaa itseään piikittelyllä. 
 
 

Eeron peräänantamattomuus johtaa tulokseen

Metsällä muiden veljesten jo heittäessä toivon Eero kehottaa yrittämään vielä kerran. Eerolla on nyt erästä tunneälyn ulottuvuutta, peräänantamattomuutta vaikeuksien edessä. Veljeksiä onnistaa: tarkka Tuomas saa osuman karhuun, ja keihäät sekä koirien hampaat viimeistelevät työn. Lisäksi saadaan kaksi "vuoskuntaista" karhua. Kirjailijan kyky idyllin kuvaamiseen pääsee taas oikeuksiinsa, kun veljekset leiriytyvät kuusisen, sammaleisen kallion juurelle ja valmistavat aterian emäkontion muhkeasta "kääpästä". Lopulta "lepäsivät he kaikki nuotion leimutessa ja taivaan tähtien pilkkiessä". 
 
 

Veljesten maine paranee

Veljesten onni kääntyy. Saadaan "kultaisen kesän" sato ja läpäistään rippikoulu. Lauri osoittautuu parhaaksi lukijaksi - Eero ei siis ole jaksanut hioa taitoaan äärimmilleen. Talo vaurastuu monin tavoin. Hankitaan mm. karjaa, jota ahkerimmin hoiti Simeoni. Naisten työt näyttävät luonnostaan tulevan veljelle, jota Lauri herjasi Hiidenkivellä miehisyyden puutteesta. Veljesten maine kylillä paranee taloudellisten muutosten ja ilmeisesti myös heidän rauhoittumisensa myötä. Laurin vaeltelu metsissä jatkuu, ja sosiaalisen Aapon mainitaan käyneen tervehtimässä Tammiston Kyöstiä muiden lukiessa uuttatestamenttiaan. 
 
 

Aapo suunnittelee taas veljesten tulevaisuutta

Veljesten vuokramiehen saamattomuudesta käydään keskustelu - vuokraa ei ole saatu yhtään ainoaa jyvää. Aapo säälii nahkapeitturia: "rässyllä on kivuloinen muija ja monta mankuvaa lasta." Juhani heittäytyy suorastaan yleväksi ja toteaa, että nahkapeitturi saa olla heistä kuitti - olihan tällä huono onnikin, eikä tämä ollut "koskaan syntynyt talontekijäksi mieheksi". Aapo vetää jälleen näkökulman tulevaisuuteen: kolme jää Impivaaraan ja loput Jukolaa kohentamaan. Luonteensa mukaisesti hän tähdentää, että kaikki menee hyvin, jos "vaan järkevyys ja oikea taju aina on johdattavana tähtenämme täällä." 
 
 

Aapo: "Vaimo huoneen joko nostaa tai repii"

Asia kääntyy Timon aloitteesta "eukon" ominaisuuksien tärkeyteen. Romantiikka on poissa tästä pohdinnasta. Aapo pitää pitkän monologin vaimon taloudenpidon ratkaisevuudesta: "Vaimo huoneen joko nostaa ylös mahtiin ja kunniaan tai repii sen alas aina multahirsiin saakka." Hän kertoo isänisältä kuulemansa operatiivisen esimerkin veljilleen opetukseksi: talon menestyksen näki siitä, miten paksulti tai ohuelti emäntä levitti voita lasten leivälle. Keskusteluun osallistuvat lähinnä Aapo ja Juhani - Tuomas parilla ja Timo yhdellä repliikillä. Muut ovat vaiti 
 
 

Lopussa kiitos seisoo

Hyväluontoinen Juhani kiittää ja kehotta muitakin kiittämään Aapoa monista kalliista neuvoista, joita tämä on heille "isällisellä mielellä ja kielellä" antanut. Juhaninkin luonto tuntuu asettuneen vakaammaksi, vaikka eipä nyt ärsyttäviä tekijöitä olekaan näköpiirissä. Aapo on suomalais-kansalliseen tapaan vaatimaton ja viittaa yhteisiin ponnistuksin: "Mene pois! Mitä tuossa turhia. Niin - noh! Niin! Vaan että seisomme nyt tässä, ja yksinvoimin taistelleet olemme: tempoilleet, riistoneet, repineet päästäksemme viimein kovan onnen rykelmäisestä korvesta lakealle, vapaalle aholle." Aapo ehdottaa kalastamaan lähtöä. Simeoni - jälleen - ja Timo jäävät kotiin "karjan korjuun tähden". Loppu on taas idyllinen: soutelun ja iltaruskon kuvausta. Teoksen olisi oikeastaan voinut päättää tähän lukuun, mutta kuten usein tapahtuu, kirjailija ei ole malttanut jättää tutuiksi tulleita romaanihenkilöitä, vaan selvittää heidän vaiheensa loppuun saakka. 

 

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle tähän

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän

..ja sähköpostiosoitteesi tähän

Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto ja kopion Asko Korpela



Asko Korpela 20011129 (20011129) o o AJK kotisivu o Seitsemän veljestä