Pihlanto Pekka 
11 Äkseerauksen sijasta lukemaan

Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä

Epätoivoa Jukolan pirtissä

Tammistossa tapahtuneen tappelun jälkeen veljekset pelkäävät kruunun kynsien käyvän heihin kiinni. Tunnetyyppi Juhani uhkaa jälleen itsemurhalla - nyt välineenä olisi puukko, ei Ilvesjärvi. Aapon hillinnästä huolimatta Juhani vai kiihtyy omista sanoistaan. Simeoni ja Tuomas tulevat apuun. Tuomaallakin käy mielessä hirteen meno, mutta vasta sitten kun näkee, miten käy. Tällä kertaa Tuomas edustaakin harkintaa: "Tuumikaamme". Alkaa sadella ehdotuksia: paimeniksi Inkerinmaalle (Simeoni), portinvartijoiksi Pietariin (Timo) ja merille (Eero). Aapo tekee jälleen parhaan ehdotuksen: sotaväkeen, Heinolan suureen pataljoonaan, joka Parolan nummella kesäkaudet äkseeraa ja rikeeraa. Siihen päädytään. Juhanikin muuttaa taas nopeasti mieltään ja innostuu tästä vaihtoehdosta - mutta itku tulee, sillä moni sukulainen on kuollut sodassa. Itku pääsee muiltakin - veljesten tunteet ovat pinnalla tämän suuren ratkaisun edessä. 
 
 

Pelastava enkeli, vanha vallesmanni

Matkalla törmätään hyväntahtoiseen nimismieheen. Juhani kysyy Tammiston tappelusta: "Nouseeko siitä kruunun asia?" Juhani hoitaa isäntänä koko keskustelun ja selvittää heidän suunnitelmansa. Juhanin monologissa tulee esille niin pakkotyön kuin lukukinkereidenkin pelko. Käy ilmi, että nimismies on hoitanut asiat niin, että "kuittihan on rätinkimme Tammistosta" ja myös "sulkenut toukolaisten kidat". Provastikaan ei tule poikia enää ahdistelemaan, sen on "tuo meidän vanha vallesmanni saattanut matkaan". Nimismiestä tunnustaa: "onpa minua hullua vähän miellyttänyt tuo sudenpoikasten elämä. Ha, ha, ha!" Lopuksi hän kehottaa: "Kotia, te junkkarit, ja jääkäät Herran nimeen!" 
 
 

Herroihin ei ole luottamista

Juhanin kysyttyä Aapon mielipidettä tämä toteaa, että herroihin ei ole luottamista. Juhani ja Tuomas yhtyvät kärkkäästi epäilyksiin. Kerrankin Aapo on vailla toimintasuunnitelmaa. Juhanilla on taas eräs yltiöpäinen ratkaisu mielessä: metsäsisseiksi ja ryöväreiksi. Tuomas edustaa nyt määrätietoista käytännön järkeä: "Kitas jo kiinni, sinä hurja hullu!" Silti Tuomaskin on neuvoton sen suhteen, mitä olisi tehtävä, mutta Eerolla välähtää: eihän sitä vielä varmasti tiedetä, "oliskohan nimismiehen haaroissa kettu meitä kohtaan". Hiljainen Lauri on taas tarkkaillut nimismiestä kuten lautamiestä viime luvussa: silmäterässä ei vilahdellut vilppi. Lisäksi hän järkeilee ja ihmettelee, miksi nimismies tuli vastaan ilman apujoukkoja ja meni Viertolaan, mistä on vähemmin avun toivetta kuin suurista kylistä, joiden ohi hän oli mennyt. Aapossa paljastuu nyt varovainen epäilijä: "Usein on asian laita päin vastoin kuin parhaan, viisaimman miehen järki on sen osoittanut. Ja onpa meillä pelkoon syytä." Tuomas yhtyy taas epäilyih in. 
 
 

Eeron kompromissi

Eero käyttää nyt kerrankin nokkeluuttaan yhteiseksi hyväksi ja ratkaisee pulman: Impivaaran luolaan pariksi kolmeksi vuorokaudeksi näköetäisyydelle pirtistä. Jos nimismiestä voiminensa ei näy, on "meistä kaukana kaikki vaara". Tuomas ja Aapo oivaltavat heti suunnitelman edut. Tuomas joutuu sanomaan Juhanille: "Kääntykäämme takaisin; tule Juho, ja pane pois tuo morakas muoto". Juhanin auktoriteetti isäntänä ei ole ehdoton. Juhania ilmeisesti sapettaa, että idea tuli pikku-Eerolta, kiusankappaleelta. Useinhan on tärkeämpää, keneltä ehdotus tulee, kuin itse ehdotuksen sisältö. 
 
 

Herrat eivät niin suuria junkkareita

Aapo lähetetään kylille tiedusteluretkelle. Palattuaan hän kertoo, miten verraton mies vallesmanni on - ja provasti myös. Pappi oli kuuleman mukaan todennut, että suuri olisi hänen ilonsa ja riemunsa, jos Jukolan veljekset joskus lukisivat välttävästi sisältä. Aapo päättelee, "etteivät herrat juuri olekkaan niin suuria junkkareita kuin luullaan". Tämä kaikki saa Tuomaan päättämään, että nytpä miehet lukemaan. Aapo yhtyy heti ja myös Juhani on taipuvainen, vaikka surkutteleekin kovaa päätään. Timo saadaan mukaan, kun Aapo todistaa, että laillinen vaimokin on heille kielletty hedelmä ilman lukutaitoa. Juhani kuitenkin kehottaa vielä aprikoimaan viitaten päänsä kovuuteen. Päätös kuitenkin kypsyy myöhemmin, ja provastin hyvyys on tärkeä argumentti. Keskustelua asiasta käyvät vain Juhani, Aapo ja Timo. 
 
 

Eerosta opettaja

Aapo ideoi lukuhankkeen toteutuksen: Eero jahtivoudin opetettavaksi. Ei ole ihme, että vanha kiistakumppani Juhani epäilee hanketta. Ja eikös vain Eero heti pistelekin. Eero kuvittelee jo etukäteen, että opettajan ehdoton ylivalta oppilaisiin tulee hänelle tehtävän myötä ilman muuta. Juhani toteaa kerrankin viisaasti: "Sinä opetat minua, koska niin tahdon. Kyllähän me sinun kuranssissa pidämme; sen tiedätkin". Hanke hyväksytään. 
 
 

Aapo ideoi rakennushakkeita

Aapo esittää jälleen pitemmälle menevänkin suunnitelman: Impivaaraan uusi uhkea talo ja muitakin rakennuksia, samoin lisää peltoa. Perusteluina riistan vähyys ja mahdollinen tarve perheen elatukseen: "yksin ei ole miehen hyvä olla." Juhani ei heti oivalla asiaa - onhan heillä jo ennestään talo, tosin vuokrattuna pois. Aapon on siis vielä perusteltava asiaa ihmisten arvostuksella ja pulskilla ja hehkuvilla Hämeen tytöillä. Aapon puhe on ylevä kaikessa sovinnon ja rauhan ylistyksessään. Tuomas suostuu ensimmäisenä kaksoisveljensä tähänkin ehdotukseen - kuten Eeron opettajan tehtäväänkin. Lauri ei ota kantaa. Hän on ollut hiljaa siitä lähtien kun ilmoitti havaintonsa vallesmannista. Häntä ei mainita luvun loppuunkaan mennessä enää kertaakaan. Olisiko kirjailija unohtanut Laurin vai halunnut näin korostaa tämän sisäänpäin kääntynyttä luonnetta? 
 
 

Kiusoitteleva opettaja kuriin

Ei ollut Juhanin huoli aiheeton. Lukutaidon hankkinut Eero käyttää asemaansa väärin ja piikittelee veljiään: "Onhan se hieman sukkelaakin, kun tuo, pikkuinen, tuo ennen viimeinen vaivainen on äkisti parven ensimmäisenä kukkopoikana." Kun piruilu jatkuu, Juhani järjestää ulkona neuvonpidon, jonka tuloksena Eerolle tuomitaan vakava pieksiäissauna. Tuomas ja Simeoni ovat nytkin ankaria avustajia Juhanin huljan tehdessä parastansa. Ei tullut apuun Lauri - Eeron pilkka oli kohdistunut häneenkin. Tuomas varottaa, että lisää on luvassa, ellei Eero tee niin kuin käskettiin. Ryhmäkuri toimii kuten Hiidenkivelläkin. Eerolla ei nähtävästi ole kykyä tunnistaa veljiensä tunteita ja arvioida, missä kulkee näiden pilkansietokyvyn raja - tunneälyn puutetta. Opetus jatkuu ja edistystäkin tapahtuu, mutta alussa sangen vitkaan, ja tietysti varsinkin Timolta ja Juhanilta.

 

Palautetta

Eeva Männistö: Nykyaikainen diagnoosi Eeron käytökselle  

Eeva:
20050418		 Tietenkään tämä neurologinen häiriö ei itsessään aiheuta ilkeyttä, joka on toisinaan ominainen piirre Eeron käytöksessä, mutta muuten hänen kaltaisellaan ihmisellä voitaisiin nykyään tulkita olevan Aspergerin syndrooma. Ei tietenkään välttämättä, mutta juuri tuo tunneälyn puute, kykenemättömyys havaita toisten ihmisten tuntemuksia, viittaa siihen. Toisaaltahan Eero on varsin älykäs, mikä on tavallista monien tämän syndrooman omaavien ihmisten keskuudessa, mutta hänen älykkyytensä loppuu siihen, mistä ihmissuhteiden hoitaminen alkaa. Tarkoitan nimenomaan ihmissuhteiden parantamista, pistävien herjojen keksiminen vaatii sekin älykkyyttä. Kuitenkin, kun romaania seurataan tästä eteenpäin, Eero näyttää viisastuvan tässä suhteessa, mikä on täysin mahdollista kenelle tahansa. 
 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle tähän

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän

..ja sähköpostiosoitteesi tähän

Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto ja kopion Asko Korpela



Asko Korpela 20011120 (20011120) o  o AJK kotisivu o Seitsemän veljestä