10 "Kirottu olkoon tämä helvetinsahti"
Juhanin ja Timon aatos viinanpoltostaJuhani keksii idean viinanpoltosta ja saa kohta mukaansa Timon. Muut vastustavat ensin, mutta taipuvat tuumaan. Juhani saarnaa taidosta ja kohtuudesta, mutta pianpa veljekset naukkivat aamusta iltaan ja päivästä toiseen. Lauri vain ei liity hummaukseen - Hiidenkiven humala riitti hänelle, ja hän muistaa lupauksensa. Lauri jatkaa metsäretkiään, joten viime luvussa nähty etääntyminen muusta joukosta jatkuu.Simeoni ja Eero myyntimiehiksiMiksi kirjailija lähettää juuri Simeonin ja Eeron vilja- ja viinakuorman kanssa Hämeenlinnaan? Olivatko he joukon selvimmät ja luotettavimmat, tietysti Lauria lukuun ottamatta, joka ei "metsien miehenä" olisi ollut luonteva menemään ihmisten ilmoille? - Kauppamiehiä odoteltaessa juopottelu jatkuu. Timon ja Juhanin välille syntyy riita Timon jääräpäisyyden ja tietysti Juhanin kiivasluonteisuuden johdosta. Riita keskeytyy kun surkeat matkamiehet palaavat tyhjin kuormin ja kohmeloisina. Simeoni ei jää tuomiota odottelemaan vaan kaapaisee käpälämäkeen. Eero ilmeisesti luottaa siihen, että hänellä on taaskin puolustajia. Raukkamaisesti "pikku-Eero liukas luikku" yrittää vierittää syyn vanhemman veljen niskoille, mutta "pohmeloinen muotonsa" kertoo veljeksille, että hänkään ei ollut syytön. Selkäsauna tulee, ei tosin kovin pahalta näyttävä löylytys. Ei tule apuun Tuomas, eikä Laurikaan, vaan juuri Tuomas - joka oli ankara Hiidenkivelläkin - iskee hänen kaulukseensa ja asettaa hänet alas tantereelle Juhanin piiskattavaksi. "Pahasti marisi poika heidän allaan"."Juho pauhaa, pirtti roikkaa"Eero murjottaa vihaisena pirtissä. Hän ei ole tottunut kuritukseen, sillä hän on aina aikaisemmin päässyt pälkähästä. Juhani pitää pitkän monologin onnettomasta Hämeenlinnan matkasta. Olisiko tämä sitä, mistä pilkkalaulussa mainittiin: "Juho pauhaa, pirtti roikkaa"? Juhani ihmettelee Simeonin jumalisuutta, mutta huomauttaa, että onhan jumalisilla miehillä tavallisesti kiivas veto viinaan. Härkämäen hurskaan miehen viinamäen hommien kuvaus on riemastuttava: "Ensiksipä tyyrätään tie kohden kaappia, ja siellä on tapahtuva pieni kosti, pieni keikaushunööri", ja niin edelleen. "Niin haasteli Juhani kurkistellen parven reunalta alas."Tuumankorkeat äijätKun Eeron äkeä mieli on vähän lievinnyt, hän alkaa selvittää, kuinka oli Simeonin laita matkalla. Tämä oli useinkin haastellut "joistakin pienistä, tuumankorkeista äijistä, jotka, niinkuin hän lausuili, parveilivat tuhansittain hänen ympärillään". Juoppohulluudesta siis oli kysymys. Veljekset ymmärtävät Simeonin tilan vakavuuden ja etsinnät alkavat. Lopulta Juhani löytää hänet: "Siinä hän istui, huiskutellen ruumistansa, ja hänen suustaan kuului hiljainen ja tärisevä virrennuotin hyräilys". Juhani saa häneltä kysymyksiinsä vain sekavia, kummallisia vastauksia. Simeonin aikaisemmin horjunut mielenterveys on nyt pettänyt täysin.Lopun ennustus saapasnahkatornistaSimeoni kertoo nähneensä itse Lusifeeruksen. Järkevä Aapo yrittää selittää näyt unena tai mielenhoureina, jotka johtuivat "väkevien ylellisestä nautinnosta". Timoa kiinnostaa Lusifeeruksen ulkonäkö ja koko. Simeoni kertoo matkansa saatanan selässä kuuhun ja siellä sijaitsevaan saapasnahkatorniin. Hallusinaatio on ollut elävä ja yksityiskohtia täynnä. Hän näki "Isonturkin nousevan ja kauheasti hävittävän kaikki; ja hänen jäljessään asteli se suuri sarvipää Mammona … ja kuristi lopulta koko maailman ja Amerikan valtakunnan". Juhani hämmästelee kertomusta: "Onkos tämä laitaa: käyskellä perkeleen kanssa kuussa?" Tuleepa vielä tuhon ennustus Jukolan veljeksille, kirjoitettuna tekstinä, jonka Simeoni oli osannut lukea. Timo tätä oppimista vähän hämmästelee, mutta hän ja Juhani - veljesjoukon yksinkertaisimmat ja taikauskoisimmat - tuntuvat uskovan koko tarinan. Tunneihminen Juhani itkee synnintunnossaan. Laurikin lisää vettä myllyyn kertomalla omasta unestaan, joka hänen mielestään merkitsi veljesten kannalta jotakin.Parannusta tehdäänAapo ja Tuomas tuovat keskusteluun järjen ja realismin. Samalla huomataan viinan loppuneen ja hyvä näin. "Kirottu olkoon tämä helvetinsahti", puuskahtaa Juhani. Aapo kyselee osoittelevasti Juhanilta ja Timolta, kenen tahdosta viinankeittoon ryhdyttiin. Juhani toteaa, että maistui se viina Aapollekin. Lopputuloksena on, että Juhani nuijii viinapannun kirvellään tuhanteen myttyyn. Ei auta Aapon taloudellinen järki ja ehdotus pannun myynnistä. Juhani on nyt taipumaton: samaan kurjuuteen ei saateta ketään muutakaan tämän helvetin asianajajan avulla. Juhani päättää huomisesta: "Kirkkoon joka mies, muutoin meitä saatana leivoittaa."Veljesten koettelemukset eivät lopuKirkkomatkalla päätetään lopullisesti luopua viinasta. Ikään kuin asian vahvistamiseksi Aapo kertoo Juhanin pyynnöstä tarinan siasta, joka pelasti juopon hukkumasta lokalammikkoon. Sikakin menetti kunnioituksensa ja ihailunsa ihmiseen. Tammiston "ryöstöhuutokaupassa" syntyy vielä kerran ankara tappelu Toukolan poikien kanssa - nämä kun pilkkasivat erehdyksessä arkipäivänä kirkkoon meneviä veljeksiä. Simeonin piti jäädä sivuun poikien kirjoja vahtimaan, mutta nähtyään Aapon ahdingon, tämä jumalinen mies unohti taas kerran vakaumuksensa ja "pian katosi tappeluksen hurjiin laineisiin". Varsinkin Hiidenkivi-episodin jälkeen omissa oloissaan ollut Lauri on nyt taas mukana ja riehuu hurjimmin, kuin "murhan enkeli". Murha tai tappo on kyllä lähellä, sillä toukolaiset turvautuvat puukkoihin. Veljesten eduksi tappelun kuitenkin ratkaisee heidän ystävänsä Tammiston Kyösti. Tämä näyttää ehkä pakkohuutokaupan masentamana menettäneen loputkin järjestään. Tappelun keskeltä vain kuuluu hänen huutonsa: "älämölöö, ai älämöl öö". Toinnuttuaan Kyösti katsoo kiivaasti veljeksiin ja sanoo: "menkäät kotia nyt". Hiukan hämmästyttää, tarvittiinko veljesten lopulliseen kääntymykseen vielä tämäkin tappelu.
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20011114 (20011114) o 
o AJK kotisivu o Seitsemän
veljestä