07 "Ja sitten me ryypättiin"
Erilainen lukuTämä luku poikkeaa aikaisemmista siinä, että kertojan tekstillä on hyvin keskeinen rooli. Toinenkin poikkeama on: luvussa alkanut tapahtumasarja ei pääty, vaan jatkuu seuraavassa luvussa. Kolmantena erikoisuutena on veljespiirin ulkopuolisen henkilön (Taula-Matin) huomattava osuus.Taula-Matin kertomus innostaa JuhaniaLähistöllä asuva Taula-Matti kertoo metsästysretkistään ja toteaa aina välillä: "Ja sitten me ryypättiin". Erityisesti lapsekkaat Juhani ja Timo tuntuvat innostuneen kertomuksista, sillä he puuttuvat kysymyksin ja tokaisuin Matin kertomuksiin. Myös Aapo ja Tuomas esittävät muutaman kysymyksen. Muut eivät puutu keskusteluun. Matin lähdettyä veljekset jäivät kertomusten lumoihin. Heitä olisi haluttanut lähteä erityisesti kurjen, "tuon viisaasti, närkisti katselevan linnun", metsästykseen. Juhani jäi valvomaan ja miettimään, miten "näillä kotopitäjän mailla saataisiin matkaan pyynti, joka vetäisi vertaa tuolle äsken kerrotulle". Hän huutaa unissaan: "Ahman-poika, ahman-poika! Ottakaat kiinni se kurjankaula!" Aamulla Juhani ehdottaakin metsästysmatkaa Kourusuolle. Tuomas suostuu ensin, sitten Timo, Eero ja Aapo. Jälkimmäinen viittaa järkevään tapaansa, että sieltä saadaan monen päivän muona. Lauri ja Simeoni eivät osallistu päätökseen.Juhanin lapsekas yskäJuhani ehdottaa, että mukaan otetaan myös viinaa. Tuomaalle se sopii, mutta Aapo on varovaisena ajatusta vastaan. Hän ei liene unohtanut onnetonta jouluyötä. Nokkela Eero huomaa heti, mistä Juhanin "lapsekas yskä" on peräisin: hekin voisivat harmaapäisinä ukkoina kertoilla entisiä sankaritöitään nuorisolle ja sanoa: "ja sitten me ryypättiin". Eero viittaa pisteliäästi Juhanin uniseen "ahman-poika"-huutoonkin, mutta Juhani ei siihen puutu - tuskin tajuaa, mistä on kysymys. Juhani kuitenkin perustelee viinantarvetta terveydellisin syin. Niinpä Lauri-poika lähetetään asialle Viertolaan. Laurin osalta tämä viina näytteleekin jatkossa melkoista roolia. Simeoni ei puhu mitään, vaikka olisi voinut odottaa hänen vastustelevan viinahommia. Ehkä olisikin liian kaavamaista, jos joka kohtauksessa kukin veli käyttäytyisi aina täsmällisesti oman luonnekuvansa mukaisesti.Tarkka-ampuja Timo ja viinasta varotteleva AapoSeuraavissa karhunmetsästys- ja häräntappokohtauksissa veljesten luonnekuvat eivät nouse kovin selvästi esille. Timo hätäilee karhun ammunnassa, mikä tuo mieleen viime luvun tapahtumat susikuopassa. Tosin hänellä on malttia heittäytyä maahan ja tekeytyä kuolleeksi, kun karhu tulee kohti. Laurin tarkkuus ampujana havaitaan tässä, kuten susia ammuttaessa Impivaarasta Jukolaan paettaessa. - Aapon varovaisuus ja järkevyys tulevat jälleen esiin, kun Juhani tarjoaa Laurille kaatoryyppyä: "Aatteleppas jotain, Lauri, ja tahtoisin sinua ennen kieltää kuin käskeä".Aapo kriisitilanteen johtajanaTaistelu härkien kanssa ja veljesten pako on vauhdikkaasti kuvattu. Ei tunnu tosin täysin uskottavalta, että härät olisivat niin määrätietoisia ja pitkäjänteisiä kostonhimossaan kuin Kivi esittää. Tässä kriisitilanteessa Aapo ottaa jälleen johdon käsiinsä. Hän kehottaa heittämään kontit maahan vauhdin parantamiseksi - Lauri ei tosin tottele. Aapo myös ehdottaa Hiidenkiveä turvapaikaksi. Pelastus saa aikaan hetken helpotuksen tunteen. Silti juuri Aapo jo miettii, miten tilanteesta päästään. Eero vitsailee: "Ja sitten me ryypättiin." Juhani saa tietysti idean tästä kommentista ja Aapo tähdentää varovaisuutta viinan suhteen vallitsevassa tilanteessa. Juhani kehottaa Aapoa kertomaan Hiidenkiveen liittyvän tarinan.Aapon neuvot ja Simeonin koirauhriAapon viisaita neuvoja tarvitaan jatkuvasti: kaksi on aina vartiossa kun muut nukkuvat. Hän myös keksii, että pojat korottavat yhteisen huudon saadakseen jonkun kiinnittämään huomiota tilanteeseen. Simeonin "vanhatestamentillinen" ja ehkä pelkurimainenkin luonne tulee esiin, kun hän ehdottaa, että pelastaakseen nahkansa veljekset heittäisivät tilanteeseen "syylliset" Killin ja Kiiskin härille. Juhani, Aapo ja Tuomas torjuvat tämän moraalittomana ja hyödyttömänä.Ajanviettoa HiidenkivelläEero alkaa käydä epätoivoiseksi, kuten tapahtui jouluyönäkin: "Mutta ellei tästä metelistä apua meille ilmesty, niin olemme tottakin kuoleman omat." Simeonin repliikki oli odotettavissa: "Jumala armahtakoon!" Juhani kyselee, onko jo tyhjennetty Aaponkin aivo, ja toivoo "pakinaa jutellakses meille, istuissamme Nälkäsaaressa hirmuisessa". Aapo kertookin hurskaan miehen ihmepelastuksesta. Simeoni uskoo, että luolaan suljetulla miehellä ei ollut mitään todellista lähdettä, hedelmäpuuta ja taivaallista valoa, vaan kysymyksessä oli vain luja ja järkähtämätön usko. Hän vetoaa auktoriteettiinsa Tervakosken Tuomaaseen, jota Juhani piti syypäänä Simeonin "kaistapäisyyteen". Juhani "muuntaa" Aapon tarinaa ja kertoo, mikä on "parasta trahtamenttia joutilaalle miehelle": vapriikin paloviina ruokaryypyksi, lämmin sianmakkara, uutispuuro ja sakea piimä. Kertomukset taisivat saada hetkeksi poikien mielialan nousemaan, koska Eerolla on nyt taas varaa vitsailla uskon voimaan luottamisesta - mitä Simeoni tietysti ankarasti pahe ksuu. Tarinat herättävät keskustelun ruoasta ja suolastakin. Syntyy myös vedonlyönti Juhanin ja Tuomaan kesken siitä, kumpi kahdesta taistelevasta härästä voittaa. Lopuksi vielä huudetaan apua kymmenen kertaa, "ja siitä istuivat he taasen sammaleiselle sijallensa, sydämissä riutuva toivo".Välillä Kiven kielestäOlen törmännyt Kiven tekstissä sanoihin ja sanojen kirjoitusasuihin, joita olen tavannut Velkuan murteessa sellaisena kuin 1870-luvulla syntyneet isovanhempani sitä puhuivat. Tällaisia sanoja ovat: tuoksahtaa ("lumi tuoksahteli"); tämä ei tarkoita haisemista vaan pölyämistä. Hyyrteinen ("hyyrteistä partaa"), huurteinen. Merkitykseltään selviä ovat: erhetys, niittu ja kärme. Sana huhta esiintyy Velkuassa ainakin paikannimessä: Huht'harja. Käsittää ("eikö käsittäisi meitä sielläkin esivallan koura?") tarkoittaa kiinniottamista; esimerkiksi lampaita "käsitettiin" luodolta, jossa niitä oli kesä ajan laidunnettu. Kontti (konttipuu) merkitsee jalkaa, myös ihmisen jalkaa; yleiskielessähän käytetään edelleen huudahdusta "katin kontit". Kynsiin ("pellot ovat tässä ensiksi kynsiin otettavat"); käsiin. En epäile, etteikö muissakin murteissa olisi tällaisia jäänteitä. Voisi kuitenkin ajatella, että syrjäisessä, vaikeiden liikenneyhteyksien takana olleessa saaristossa kieli muuttui hitaammin kuin mantereella - kaupunkipai koista puhumattakaan.
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20011025 (20011025) o 
o AJK kotisivu o Seitsemän
veljestä