Aleksis Kivi, Seitsemän veljestä, Viides luku
Muuttomatkan luonnonkuvausta
Luonnonkuvaus on eloisaa. Lukijasta melkein tuntuu, että hän
on itse mukana. Kuljetusta seudusta voisi vaikka piirtää likimääräisen
kartan. Erämaan tuntua hieman vähentää Viertolaan vievän
tien ylittäminen. Myös kirkon tornin häämöttäminen
etäällä osoittaa - paitsi sen, että ollaan korkealla
harjulla - myös sen, että sivistynyt maailma ei sentään
ole äärettömän kaukana.
Tunneihmiset
Juhani ja Timo - viisas ja sovitteleva Aapo
Ensimmäinen keskustelu, jonka Juhani aloittaa on filosofinen ja tunnekylläinen.
Timo on vähällä joutua tuhrimaan kyyneleitä poskiltaan.
Simeoni tuo asiaan oman uskonnollisen lisänsä. Juhanin pateettisuus
saa Eeron kehittelemään Juhanin ajatusta ad absurdum,
eli kehottamaan hylkäämään prameuden ja nimenomaan
"letkuvat kirkkokäässyt", joita veljeksillä ei varmasti
ole tarkoituskaan hankkia. Ei tämä ivailu nyt niin pahalta tunnu,
vai olisinko jo tottunut Eeron tyyliin? Pieni ajatuksen siirtymä kukosta
muihin kotieläimiin saa taas Juhanin koti-ikävän valtaan.
"Minun täytyy itkeä, täytyy." Aapo myöntää
tilanteen musertavuuden ja hänen viittauksensa jänön kotopensaaseen
saa impulsiivisen Juhanin kysymään, mitä emojänis sanoi
pienelle pojalleen. Vastaus tulee Timolta sitaatin muodossa, mikä
on hänelle tyypillistä. Aapo osoittaa taas kerran järkeä
ja mielen hallintaa viitatessaan edessä olevaan työhön.
Näin keskustelu vaimenee.
Aapon kerrottua kärmeitten kuninkaasta syntyy kinastelua tosikkomaisen
Juhanin ja nokkelan Eeron välille. Aapo kuitenkin onkii jotakin viisautta
Eeron puheista, joita Juhani piti tyhminä (oman menneisyytensä
ymmärtämisen viisaudesta on kysymys).
Ensimmäinen
atria uudessa kodossa ja johtamisongelma
Simeoni, joka "herneet keittää" toimii jälleen kokkina.
Aapo ottaa puheeksi, että yhden on oltava "ensimmäisenä
miehenä, jonka ääni käy etunenässä järjestyksen
tähden". Jälleen käy ilmi, että Timo ei ymmärrä
metaforaa: päätön ruumis, päätön kana vie
hänen ajatuksensa konkreettisesti Männistön muorin kanoihin.
Aapon ehdotus tuntuu hieman yllättävältä, sillä
jo aikaisemminhan päätettiin, että Juhani vanhimpana on
isäntä. Halusiko Aapo, että järjestyksenvalvoja valitaan
erikseen, jolloin veljesparvella olisi "kaksipäinen johto" eräiden
suomalaisten yritysten tapaan? Havitteliko Aapo mahdollisesti itselleen
nokkamiehen roolia - vai ajatteliko hän vain järjestyksen miehenä,
että nyt kun talo on toinen, Juhanin Jukola-isännyys ei siellä
päde? Juhani viittaa ikäänsä ja Aapo tunnustaa heti
tämän tosiasian seuraukset.
Rangaistusparakraaffi
saa Juhanin pois tolaltaan
Syntyy hieman samantapainen kiistely kuin isännän rankaisuvallasta
puhuttaessa aikaisemmin ja sama kuviokin toistuu: Juhani on korskea johtoasemastaan.
Aapo tähdentää oikeutta ja kohtuutta sekä muiden kuulemista
yhteisissä kysymyksissä - eräänlaista perhedemokratiaa.
Aapo haluaa asiat selviksi ja päätettäväksi rangaistuksesta
mahdolliselle uppiniskaiselle. Juhani ehdottaa: "Hänen pistän
tuonne vuoren komeroon ja kannan kasan kymmenleiviskäisiä kiviä
teljeksi luolan kitaan." Hän ei nähtävästi ajattele,
että rangaistus voisi koskea häntä itseäänkin.
Vapautta kaipaava Lauri torjuu ehdotuksen ensin, sitten Tuomas ja Timo.
Timo alkaa hokea, ettei ole metsäsika - siis luolan asukas. Kun Aapo
ilmoittaa, ettei hänkään "kiltaa tuota rangaistusprakraaffia",
Juhani kiihtyy todenteolla inttäen mielettömänä sanaa
"parakraaffi". Tunneälyn puute yllättää taas Juhani-paran
niin, että Aapolla on syytä kysyä: "Oletko hullu? Huutelethan
tuossa kuin istuisit tulisissa housuissa. Miksi kirkut ja keikuttelet päätäs
kuin tarhapöllö ?" Aapo ehdottaa rangaistukseksi karkotusta.
Kun muut yhtyvät tähän, Juhanikin taipuu yllättävän
nopeasti.
Eero vaikenee
Eero ei ole kuitenkaan osallistunut rangaistusta koskevaan keskusteluun
sanallakaan. Tähän asti luetun perusteella on melko selvää,
että jos rangaistusta tarvitaan, kohteena tulee olemaan Eero. Hän
ei kannattane koko rangaistusasiaa, mutta katsoo viisaaksi olla vastustamattakaan.
Juhani edustaa huonoa johtajatyyppiä, sillä hän ei pysty
hillitsemään itseään. Hän kysyy kuitenkin muilta,
mihin työhön huomenna ryhdytään. Haluaako hän
olla nyt vaihteeksi "kansanvaltainen" vai onko hän neuvoton? Aapo
esittää pirtin rakentamista, ja Juhani jakaa sitten tähän
liittyvät työtehtävät.
Elon töykeä käännös
valvottaa
Vain Timo saa unen päästä kiinni. Aapon on selitettävä
Juhanille valvomisen syy: suuri elämänmuutos eli "elon töykeä
käännös." Aapo valaa joukkoon optimismia, mutta Simeoni
kuulee huuhkajan huhuilussa pahaa. Realistinen Tuomas selittää
levollisesti, että metsässä huutaminen on sillä virkana
ja ilman mitään merkitystä. Aapo kertoo yön ratoksi
tarinan Kalveasta immestä. Tarinan yksisilmäinen peikko valmistelee
poikien mielialoja Valkon silmää koskevaan noloon väärinkäsitykseen,
vaikka Aapo rauhoittelee, että jos peikko olisi hengissä vielä,
on hän jo perin voimaton.
Yksisilmäinen Valko pelottelee
Mennessään hiilustaa peittämään Simeoni havaitsee
vankkurien vieressä kummallisen palavan silmän. Paniikki valtaa
pojat. Jopa Aapo huutaa: "Hirmuista!". Lauri ehdottaa heitettäväksi
"tuliskekäleitä". Simeoni tarjoaa lisäksi "vähän
manausta". Juhani-isäntä seisoo rohkeasti etulinjassa ja toistaa
manauksen Simeonin sanelun mukaan, mutta pistää sekaan hieman
omiaankin ja on erehdyksessä toistaa Simeonin tilannekommentin. Veljesten
kerrotaan seisovan rivissä kekäleet käsissään,
mutta taaskaan Eero ei puhu mitään ja Aaponkin repliikit loppuivat
edellä mainittuun huudahdukseen. Mitähän kirjailija halusi
tässä viestittää Eerosta ja Aaposta, vai oliko se vain
sattuma, että kumpikin järkeä omalla tavallaan edustava
veli jäi ilman repliikkiä? Pääroolissa tässä
surkuhupaisessa kohtauksessa ovat joka tapauksessa Simeoni ja Juhani. Huomattuaan
"erhetyksensä" veljekset palasivat äkeillä kasvoilla koijuunsa
takaisin.
|
Palautetta
Asko Korpela: Kartta
veljesten maisemasta
Kirkontorni näkyy o Kenestä
johtaja o Järkimies Aapo
| Asko: |
"Myös kirkon tornin häämöttäminen
etäällä osoittaa - paitsi sen, että ollaan korkealla
harjulla - myös sen, että sivistynyt maailma ei sentään
ole äärettömän kaukana."
Minunkin piti todeta tämä kirkontornin näkyminen, mutta
unohtui. Johdun tästä ihmettelemään, ettei eteen ole
sattunut yritystä laatia kartta Jukolan veljesten maisemista. Sellainenhan
on Kilven maisemista ja sellainen on Don Quijoten retkistä. Uskaltaisiko
veikata, ei tässä nyt ole edes maantiekarttaa käytettävissä,
että Impivaara on siis 10 km säteellä Nurmijärven kirkosta?
Onko Impivaarasta Jukolaan 5 km? Tiettömässä korvessa jo
3 km on aika pitkä matka (esim tarvottavaksi paljain jaloin polveen
saakka ulottuvassa lumessa). Mitähän tästä
lähteestä selviäisi?
"Tunneälyn puute yllättää
taas Juhani-paran niin, että Aapolla on syytä kysyä: "Oletko
hullu?""
Tässäkin siis hyvä esimerkki tunneäly-asiassa. Kun
koko kirja on eräänlainen kehityskertomus ja veljekset muuttuvat
sen mittaan villivarsoita kunnon työjuhdiksi, niin tulee mieleen kysyä:
Kehittyykö Juhanista vastaavasti johtaja? Hänellä on siihen
kyllä selvästi pyrkyä. Aapolla ei niinkään ole
pyrkyä, mutta taitaisi olla kykyä. Mielestäni myös
Tuomaassa on jotakin sellaista, jota johtajassa pitää olla: jämeryyttä.
Entä miten on Eeron laita? Hänestähän lopulta tuli
jahtivouti. Ei sellaiseen tehtävään kykenemätöntä
hyväksytä.
Eräs mielenkiintoinen seikka
ovat nämä Aapon lipsahdukset järjen sankarin roolista. Hänkin
tarttui halkoon, vaikka sitten järkeä puhuikin. Hänkin lähti
muiden kanssa lukkarin tuvasta. Hänkin lähti muiden mukana Impivaaraan.
Ja tässä: 'Jopa Aapo huutaa:"Hirmuista"' Lukkarin tuvasta karkaaminen
ja Impivaaraan lähtö ovat ehkä selitettävissä
veljesten vahvalla yhteenkuuluvaisuuden tunteella, mutta halkoon ja kekäleeseen
tarttuminen tekevät ehkä Aapostakin luontevamman ja inhimillisemmän
kuin jos hän näissäkin tilanteissa olisi vain 'järkevästi'
käyttäytynyt.
|
Pekka Pihlanto:
Kehittyykö Juhanista johtaja?
| Pekka: |
Asko kirjoitti: "Kehittyykö Juhanista vastaavasti johtaja? Hänellä
on siihen kyllä selvästi pyrkyä. Aapolla ei niinkään
ole pyrkyä, mutta taitaisi olla kykyä. Mielestäni myös
Tuomaassa on jotakin sellaista, jota johtajassa pitää olla: jämeryyttä.
Entä miten on Eeron laita? Hänestähän lopulta tuli
jahtivouti. Ei sellaiseen tehtävään kykenemätöntä
hyväksytä".
Jää nähtäväksi, miten Juhani kehittyy. Hän
kyllä kuuntelee enemmistön ääntä ensimmäisen
tuiskahduksen mentyä ohi. Aapolla on tilanteen hahmottamiskykyä
ja hän pystyy ehdottamaan järkeviä toimintavaihtoehtoja.
Sopisi hyvin johtajaksi, mutta pyrkyä ei ole, kun Juhani vetoaa vanhimman
veljen oikeuteen. Tuomaassa on selvästi ainesta johtajaksi ja jo seuraavassa
luvussa tästä tulee lisää näyttöä. Eero
on johtajan ominaisuuksiltaan minulle vielä kysymysmerkki. Joukon
nuorimpana häneltä puuttuu tarvittava auktoriteetti, ja hän
on liian ivallinen johtajan hommaan. Mutta veljekset kehittyvät, kuten
Asko toteaa.
|
|