Pihlanto Pekka 
05 Uuteen kotoon

Aleksis Kivi, Seitsemän veljestä, Viides luku 
 
 

Muuttomatkan luonnonkuvausta

Luonnonkuvaus on eloisaa. Lukijasta melkein tuntuu, että hän on itse mukana. Kuljetusta seudusta voisi vaikka piirtää likimääräisen kartan. Erämaan tuntua hieman vähentää Viertolaan vievän tien ylittäminen. Myös kirkon tornin häämöttäminen etäällä osoittaa - paitsi sen, että ollaan korkealla harjulla - myös sen, että sivistynyt maailma ei sentään ole äärettömän kaukana. 
 
 

Tunneihmiset Juhani ja Timo - viisas ja sovitteleva Aapo

Ensimmäinen keskustelu, jonka Juhani aloittaa on filosofinen ja tunnekylläinen. Timo on vähällä joutua tuhrimaan kyyneleitä poskiltaan. Simeoni tuo asiaan oman uskonnollisen lisänsä. Juhanin pateettisuus saa Eeron kehittelemään Juhanin ajatusta ad absurdum, eli kehottamaan hylkäämään prameuden ja nimenomaan "letkuvat kirkkokäässyt", joita veljeksillä ei varmasti ole tarkoituskaan hankkia. Ei tämä ivailu nyt niin pahalta tunnu, vai olisinko jo tottunut Eeron tyyliin? Pieni ajatuksen siirtymä kukosta muihin kotieläimiin saa taas Juhanin koti-ikävän valtaan. "Minun täytyy itkeä, täytyy." Aapo myöntää tilanteen musertavuuden ja hänen viittauksensa jänön kotopensaaseen saa impulsiivisen Juhanin kysymään, mitä emojänis sanoi pienelle pojalleen. Vastaus tulee Timolta sitaatin muodossa, mikä on hänelle tyypillistä. Aapo osoittaa taas kerran järkeä ja mielen hallintaa viitatessaan edessä olevaan työhön. Näin keskustelu vaimenee. 

Aapon kerrottua kärmeitten kuninkaasta syntyy kinastelua tosikkomaisen Juhanin ja nokkelan Eeron välille. Aapo kuitenkin onkii jotakin viisautta Eeron puheista, joita Juhani piti tyhminä (oman menneisyytensä ymmärtämisen viisaudesta on kysymys). 
 
 

Ensimmäinen atria uudessa kodossa ja johtamisongelma

Simeoni, joka "herneet keittää" toimii jälleen kokkina. Aapo ottaa puheeksi, että yhden on oltava "ensimmäisenä miehenä, jonka ääni käy etunenässä järjestyksen tähden". Jälleen käy ilmi, että Timo ei ymmärrä metaforaa: päätön ruumis, päätön kana vie hänen ajatuksensa konkreettisesti Männistön muorin kanoihin. Aapon ehdotus tuntuu hieman yllättävältä, sillä jo aikaisemminhan päätettiin, että Juhani vanhimpana on isäntä. Halusiko Aapo, että järjestyksenvalvoja valitaan erikseen, jolloin veljesparvella olisi "kaksipäinen johto" eräiden suomalaisten yritysten tapaan? Havitteliko Aapo mahdollisesti itselleen nokkamiehen roolia - vai ajatteliko hän vain järjestyksen miehenä, että nyt kun talo on toinen, Juhanin Jukola-isännyys ei siellä päde? Juhani viittaa ikäänsä ja Aapo tunnustaa heti tämän tosiasian seuraukset. 
 
 

Rangaistusparakraaffi saa Juhanin pois tolaltaan

Syntyy hieman samantapainen kiistely kuin isännän rankaisuvallasta puhuttaessa aikaisemmin ja sama kuviokin toistuu: Juhani on korskea johtoasemastaan. Aapo tähdentää oikeutta ja kohtuutta sekä muiden kuulemista yhteisissä kysymyksissä - eräänlaista perhedemokratiaa. Aapo haluaa asiat selviksi ja päätettäväksi rangaistuksesta mahdolliselle uppiniskaiselle. Juhani ehdottaa: "Hänen pistän tuonne vuoren komeroon ja kannan kasan kymmenleiviskäisiä kiviä teljeksi luolan kitaan." Hän ei nähtävästi ajattele, että rangaistus voisi koskea häntä itseäänkin. Vapautta kaipaava Lauri torjuu ehdotuksen ensin, sitten Tuomas ja Timo. Timo alkaa hokea, ettei ole metsäsika - siis luolan asukas. Kun Aapo ilmoittaa, ettei hänkään "kiltaa tuota rangaistusprakraaffia", Juhani kiihtyy todenteolla inttäen mielettömänä sanaa "parakraaffi". Tunneälyn puute yllättää taas Juhani-paran niin, että Aapolla on syytä kysyä: "Oletko hullu? Huutelethan tuossa kuin istuisit tulisissa housuissa. Miksi kirkut ja keikuttelet päätäs kuin tarhapöllö ?" Aapo ehdottaa rangaistukseksi karkotusta. Kun muut yhtyvät tähän, Juhanikin taipuu yllättävän nopeasti. 
 
 

Eero vaikenee

Eero ei ole kuitenkaan osallistunut rangaistusta koskevaan keskusteluun sanallakaan. Tähän asti luetun perusteella on melko selvää, että jos rangaistusta tarvitaan, kohteena tulee olemaan Eero. Hän ei kannattane koko rangaistusasiaa, mutta katsoo viisaaksi olla vastustamattakaan. Juhani edustaa huonoa johtajatyyppiä, sillä hän ei pysty hillitsemään itseään. Hän kysyy kuitenkin muilta, mihin työhön huomenna ryhdytään. Haluaako hän olla nyt vaihteeksi "kansanvaltainen" vai onko hän neuvoton? Aapo esittää pirtin rakentamista, ja Juhani jakaa sitten tähän liittyvät työtehtävät. 
 
 

Elon töykeä käännös valvottaa

Vain Timo saa unen päästä kiinni. Aapon on selitettävä Juhanille valvomisen syy: suuri elämänmuutos eli "elon töykeä käännös." Aapo valaa joukkoon optimismia, mutta Simeoni kuulee huuhkajan huhuilussa pahaa. Realistinen Tuomas selittää levollisesti, että metsässä huutaminen on sillä virkana ja ilman mitään merkitystä. Aapo kertoo yön ratoksi tarinan Kalveasta immestä. Tarinan yksisilmäinen peikko valmistelee poikien mielialoja Valkon silmää koskevaan noloon väärinkäsitykseen, vaikka Aapo rauhoittelee, että jos peikko olisi hengissä vielä, on hän jo perin voimaton. 
 
 

Yksisilmäinen Valko pelottelee

Mennessään hiilustaa peittämään Simeoni havaitsee vankkurien vieressä kummallisen palavan silmän. Paniikki valtaa pojat. Jopa Aapo huutaa: "Hirmuista!". Lauri ehdottaa heitettäväksi "tuliskekäleitä". Simeoni tarjoaa lisäksi "vähän manausta". Juhani-isäntä seisoo rohkeasti etulinjassa ja toistaa manauksen Simeonin sanelun mukaan, mutta pistää sekaan hieman omiaankin ja on erehdyksessä toistaa Simeonin tilannekommentin. Veljesten kerrotaan seisovan rivissä kekäleet käsissään, mutta taaskaan Eero ei puhu mitään ja Aaponkin repliikit loppuivat edellä mainittuun huudahdukseen. Mitähän kirjailija halusi tässä viestittää Eerosta ja Aaposta, vai oliko se vain sattuma, että kumpikin järkeä omalla tavallaan edustava veli jäi ilman repliikkiä? Pääroolissa tässä surkuhupaisessa kohtauksessa ovat joka tapauksessa Simeoni ja Juhani. Huomattuaan "erhetyksensä" veljekset palasivat äkeillä kasvoilla koijuunsa takaisin. 

 

Palautetta 

Asko Korpela: Kartta veljesten maisemasta 

Kirkontorni näkyy o Kenestä johtaja o Järkimies Aapo
 
Asko:  "Myös kirkon tornin häämöttäminen etäällä osoittaa - paitsi sen, että ollaan korkealla harjulla - myös sen, että sivistynyt maailma ei sentään ole äärettömän kaukana." 

Minunkin piti todeta tämä kirkontornin näkyminen, mutta unohtui. Johdun tästä ihmettelemään, ettei eteen ole sattunut yritystä laatia kartta Jukolan veljesten maisemista. Sellainenhan on Kilven maisemista ja sellainen on Don Quijoten retkistä. Uskaltaisiko veikata, ei tässä nyt ole edes maantiekarttaa käytettävissä, että Impivaara on siis 10 km säteellä Nurmijärven kirkosta? Onko Impivaarasta Jukolaan 5 km? Tiettömässä korvessa jo 3 km on aika pitkä matka (esim tarvottavaksi paljain jaloin polveen saakka ulottuvassa lumessa). Mitähän tästä lähteestä selviäisi? 

"Tunneälyn puute yllättää taas Juhani-paran niin, että Aapolla on syytä kysyä: "Oletko hullu?""

Tässäkin siis hyvä esimerkki tunneäly-asiassa. Kun koko kirja on eräänlainen kehityskertomus ja veljekset muuttuvat sen mittaan villivarsoita kunnon työjuhdiksi, niin tulee mieleen kysyä: Kehittyykö Juhanista vastaavasti johtaja? Hänellä on siihen kyllä selvästi pyrkyä. Aapolla ei niinkään ole pyrkyä, mutta taitaisi olla kykyä. Mielestäni myös Tuomaassa on jotakin sellaista, jota johtajassa pitää olla: jämeryyttä. Entä miten on Eeron laita? Hänestähän lopulta tuli jahtivouti. Ei sellaiseen tehtävään kykenemätöntä hyväksytä.

Eräs mielenkiintoinen seikka ovat nämä Aapon lipsahdukset järjen sankarin roolista. Hänkin tarttui halkoon, vaikka sitten järkeä puhuikin. Hänkin lähti muiden kanssa lukkarin tuvasta. Hänkin lähti muiden mukana Impivaaraan. Ja tässä: 'Jopa Aapo huutaa:"Hirmuista"' Lukkarin tuvasta karkaaminen ja Impivaaraan lähtö ovat ehkä selitettävissä veljesten vahvalla yhteenkuuluvaisuuden tunteella, mutta halkoon ja kekäleeseen tarttuminen tekevät ehkä Aapostakin luontevamman ja inhimillisemmän kuin jos hän näissäkin tilanteissa olisi vain 'järkevästi' käyttäytynyt. 
 

 

Pekka Pihlanto: Kehittyykö Juhanista johtaja?

Pekka:  Asko kirjoitti: "Kehittyykö Juhanista vastaavasti johtaja? Hänellä on siihen kyllä selvästi pyrkyä. Aapolla ei niinkään ole pyrkyä, mutta taitaisi olla kykyä. Mielestäni myös Tuomaassa on jotakin sellaista, jota johtajassa pitää olla: jämeryyttä. Entä miten on Eeron laita? Hänestähän lopulta tuli jahtivouti. Ei sellaiseen tehtävään kykenemätöntä hyväksytä". 

Jää nähtäväksi, miten Juhani kehittyy. Hän kyllä kuuntelee enemmistön ääntä ensimmäisen tuiskahduksen mentyä ohi. Aapolla on tilanteen hahmottamiskykyä ja hän pystyy ehdottamaan järkeviä toimintavaihtoehtoja. Sopisi hyvin johtajaksi, mutta pyrkyä ei ole, kun Juhani vetoaa vanhimman veljen oikeuteen. Tuomaassa on selvästi ainesta johtajaksi ja jo seuraavassa luvussa tästä tulee lisää näyttöä. Eero on johtajan ominaisuuksiltaan minulle vielä kysymysmerkki. Joukon nuorimpana häneltä puuttuu tarvittava auktoriteetti, ja hän on liian ivallinen johtajan hommaan. Mutta veljekset kehittyvät, kuten Asko toteaa. 
 

 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle tähän

Kirjoita palauteteksti tähän