Pihlanto Pekka 
04 "Ilvesjärvi on se satama. Nyt olen päättänyt"


Aleksis Kivi, Seitsemän veljestä, Neljäs luku
 

Juhani ottaa isännyyden käsiinsä

Veljekset palaavat surkeassa kunnossa Toukolaisten löylyttäminä kotiin. Juhani-isäntä määrää saunan lämmitysvuorossa olevan Timon tekemään homman "siten, että kiukaat rymisee" ja Eeron hakemaan korttelin viinaa haavojen hoitovoidetta varten. Eero tottelee mukisematta - Juhani on isäntä nyt. Saunomispuuhissa Simeonin ja Juhanin välille on puhkeamassa riita pesuvedestä, mutta vakaa rauhan mies Tuomas tulee väliin. Eero taas tekee pientä konnankoukkua Laurille puhaltamalla tätä lauteilla selkään. On Aapon vuoro torua. Ja eikös vain Simeonille tule saunan kuumuudesta mieleen helvetin tuli. Juhani innostuu isännyytensä ensimmäisenä pyrkimyksenä uuden saunan rakentamiseen, koska sauna "veisaa viimeistä värssyänsä". Eero vinoilee tappelussa saamiaan vammoja valittavalle Simeonille kehottaen tätä rukoilemaan jalkain voidetta ja korvarasvaa myös. Muut eivät nyt innostu tästä ja juttu jää silleen. Simeoni taitaa olla joukon kokki, sillä hän rakensi nyt ehtoollisen, ja pilkkalaulussakin "Simeoni herneet keittää". 
 
 

Kosto vai oikeus?

Aamulla Juhani muistelee Toukolaisten järjestämää selkäsaunaa ja janoaa luonteensa mukaisesti kostoa - kun Eero on sitä ensin ehdottanut. Tuomaskin vannoo kostoa, mutta järkimies Aapo ehdottaa turvautumaan lakiin ja oikeuteen. Simeonin näkökulma asiaan on taivaan perintö, josta väkivaltainen Juhani ei huoli, ellei saa nähdä Tuhkalan Matin verta ja rapaa. Tarvitaan vain pieni keskustelun sivujuonne vierasmiehenä esiintymisestä käräjillä, kun ailahteleva ja impulsiivinen Juhani jo luottaa "oikeuden ja totuuden kieppaisevan itsellensä lopulta väkistenkin voiton monen konstin päästä". Tästä taas lapsenmielinen Timo pääsee visioimaan "suorinta tietä oikeuteen ja totuuteen", joka tapahtuisi enkelin ilmoituksena. Ei ole tainnut Timo vielä näin pitkää puhetta pitääkään. Juhani, toinen lapsellinen, panee vielä paremmaksi: valehtelijalta oikeudessa "auetkoon allansa matoinen maa". 
 
 

Juhanin etiikka: Nuoruuden hulluutta

Kun katkeruus selkäsaunasta alkaa jälleen kasvaa Juhanissa, Aapo arvelee vikaa olevan heissä itsessäänkin. Samanlaista tasapuolisuutta hän osoitti ymmärtäessään Eeron kitkeryyttäkin: veljesten omaakin syytä osittain. Simeonia taas pistelee omantunnon tulinen miekka, joka pakottaisi anteeksipyyntöön. Eeron vastaus tähän on tietysti iva. Timon ja Tuomaankaan päät eivät kääntyisi anteeksipyyntöön. Juhani taas pitää heidän entisiä hurjapäisyyksiään "enemmin nuoruuden hulluutena kuin synteinä ankarimmassa tarkoituksessa". Hän näkee Jumalan laupiaana - Juhanin suurpiirteisyyttä ja huolettomuutta. Itse asiassa aika moderni näkemys. Selvää on, että jumalinen Simeoni ei hyväksy tätä suhteellistavaa "pienemmän synnin" näkemystä, eikä myöskään viisas ja järkevä Aapo. Juhani vastaa Aapolle ja käyttää tästä pilkkalaulussa käytettyä "Jukolan Salomonin" titteliä. "Mikä on totuus, mikä on synti?" hän kyselee. Tuomaskin pitää Juhanin esitystä "pahan hengen oppina". 
 
 

Juhani vetoaa liian tunnolliseen nahkuriin

Juhanipa kertoo elävän esimerkin nahkurista, joka lakkasi ottamasta vastaan ja antamasta nahkoja sunnuntaina. Niinpä hänen käteensä tuli pian "raskain puu, kerjuusauva". Aapo kuittaa nahkurin käytöksen "ahdaspäisenä uskona ja hengellisenä ylpeytenä" ja Juhanin opin vääräksi. Yksivakainen Timo epäilee Juhanin kiusaavan heitä "Turkkilaisten uskoon". Hengellinen keskustelu päättyy siihen, että Juhani kehottaa Aapoa pitämään leipäläpensä kiinni tai tämä saa "tästä konttaluusta vasten kuonoa" - eräs August Ahlqvistin kauhistelemista "karkeuksista". 
 
 

Jukolan isännän sauna paloi

Eero huomaa ensimmäisenä saunan palaneen - Kaisan ennustus alkaa toteutua. "Se on Jukolan isännän sauna, vaan ei minun", pistelee Eero auktoriteettia tässä harmin paikassa. Yrittääpä Juhani vierittää syytä saunan lämmittäneen Timon niskoille, mutta tämä toteaa lämmittäneensä sen kuumaksi käskyn mukaan: vetoaa siis isännän vastuuseen. Aapo muistuttaa, että Juhani päätti itse eilen uuden saunan rakentamisesta. Kun Juhanin mukaan pellot olisikin ollut ensin kynsiin otettava, Tuomas pääsee huomauttamaan Juhanin viimekesäisestä vitkuttelusta, jonka johdosta Aroniityn muhkea heinä jäi lakastumaan. Pientä oppositiohenkeä on siis ilmassa isäntää vastaan. Kiista jää silleen kun lautamies Mäkelä astelee paikalle. 
 
 

Jalkapuu uhkaa

Juhani ottaa taas isännän oikeuden käsiinsä, haluten vetää keskustelut lautamiehen kanssa. Aapokin olisi halunnut tehdä sen, mutta taipuu isännän tahtoon, varoittaen kuitenkin tätä "haastelemasta itsiämme säkkiin". Provasti haluaa veljekset jalkapuuhun - Kuppa-Kaisan viesti on mennyt perille. Aapokin puuttuu sentään puheeseen ja edustaa järkeä sekä oveluuttakin parhaaseen advokaattityyliin: kyseessä ovat Kaisan valheet, eli näyttö puuttuu. Toinen ongelma on lukutaidon puute, mikä antaa provastille joltisen vallan kirkkolain kautta. Juhanin argumentti, veljesten kovapäisyys ei vakuuta lautamiestä. 
 
 

Aapo ja Juhani selittävät parhain päin

Lautamies vetoaa Aapoon, jolla on "niin järkevä mieli ja jolta ei puutu yhtä ja toista tietoakaan, vaan jonka tarkka muisto säilyttää kaiken nähdyn ja kuullun". Aapon ominaisuuksiin lisätään siis hyvä muistikin. Juhani lausuu lapsekkaaseen tyyliinsä, mutta aika osuvasti: "Me tunnemme paljon ihmeitä ja asioita, emmekä olekkaan juuri niin villittyjä pakanoita kuin luullaan". Aapo viittaa laudalla oleviin aapisiin ja tekee ehdotuksen, että provasti osoittaisi heitä kohtaan hieman vielä "kärsimystä", ja luulee asiasta sikiävän, syntyvän ja kasvavan vielä jotakin. Kuitenkin vasta kun Juhani esittää - yllättävän nokkelasti Juhanilta - operatiivisen lukusuunnitelman eli sanoo heidän tukeutuvan Männistön muorin tai Venlan opetukseen, lautamies alkaa olla tyytyväinen. Muut kuin Juhani ja Aapo eivät osallistu keskusteluun lautamiehen kanssa: ikä ja järki ovat "pääsylippuja" keskusteluun. 
 

Vastoinkäymiset kypsyttävät Juhanin tunnemyrskyn kautta muuttoon 


Veljesten moittiessa Juhania Männistön muoriin turvautumisesta, hän sanoi tehneensä sen ajan voittamiseksi. Jos näin oli, osoitti hän taas tiettyä nokkeluutta tiukassa paikassa. Muistellessaan veljesten kokemia nöyryytyksiä, Juhani alkaa taas kerran tulistua. Onhan niitä ollut: rukkaset, pilkkaveisu, lukkarin toimeenpanema rääkkäys, selkäsauna Toukolan pojilta ja saunan palo. Eikös taas provasti ole vaarassa saada Juhanin lyömänä hampaat kurkkuunsa. Tunnemyrskyn vallassa Juhani kiihtyy omista puheistaan, mutta Aapo rauhoittelee ja sanoo sattuvasti: "Sinä myllerrät ylös kaiken olentosi perin pohjin." Simeonikin kehottaa Juhania armahtamaan itseään. Tuomas vakuuttaa, että he kostaisivat, jos joutuisivat jalkapuuhun, mutta valaa toivoa Juhaniin. Silloin Juhanilla välähtää: "Ilvesjärvi tuolla Impivaaran kupeilla on se satama, jonne purjehdimme myrskyistä pois. Nyt olen päättänyt." Laurin idea oli siis jäänyt kytemään. Lauri sanookin esittäneensä tätä, ja Eero ehättää heti kannattamaan, sitten Tuomas. Simeonikin " halaa rauhan kammioon". Harkitseva Aapo epäröi ja kysyy vielä hiljaisena pysyneen Timon kantaa. Timon myönnyttyä sananlaskun sanoin, Aapokin luopuu järkimiehen roolistaan ja lupaa seurata - veljessarja on kiinteä yhteisö, josta ei ole helppo erota. Veljekset näyttävät olevan Juhani-isännän "hanskassa". Talo siis vuokrataan nahkapeitturille kymmeneksi vuodeksi. 

 

Palautetta 

Asko Korpela: Johtajuus on kiperä asia

Asko:  ""Se on Jukolan isännän sauna, vaan ei minun", pistelee Eero auktoriteettia tässä harmin paikassa. Yrittääpä Juhani vierittää syytä saunan lämmittäneen Timon niskoille, mutta tämä toteaa lämmittäneensä sen kuumaksi käskyn mukaan: vetoaa siis isännän vastuuseen. Aapo muistuttaa, että Juhani päätti itse eilen uuden saunan rakentamisesta. Kun Juhanin mukaan pellot olisikin ollut ensin kynsiin otettava, Tuomas pääsee huomauttamaan Juhanin viimekesäisestä vitkuttelusta, jonka johdosta Aroniityn muhkea heinä jäi lakastumaan. Pientä oppositiohenkeä on siis ilmassa isäntää vastaan."

Tämä Pekan yhteenveto saa minut kiinnittämään huomiota asiaan, jota en itse tullut ajatelleeksi: johtajuuden siunaukset ja kirot. Valta on makeaa ja Juhani sitä selvästi ja jatkuvasti janoaa. Tietysti se hänelle lankeaa myös ikäänkuin luonnostaan veljesten vanhimpana, mutta hyvin hanakasti hän kaikissa käänteissä johtajan manttelia päälleen tarjoutuu sovittamaan. Mielestäni hän myös näkee johtajan tehtäviä: talon kohentaminen, sisäinen ja ulkoinen arvostus on hänellä tavoitteena. Mutta hän ei oikein ole kypsä johtajaksi. Kurinpito on ensimmäisenä mielessä ja hän ensimmäisenä on siirtämässä toimeen tarttumista myöhemmäksi. Sauna kaipaa uusimista, mutta lykätään sitä myöhemmäksi. Heinä pitäisi niittää, mutta ei tänään. Juhani myös mielellään puhuu kaikkien puolesta niinkuin nyt tässä lautamiehelle. 

Tällainen jarruttelu ei oikein sovi johtajalle. Siitä veljekset häntä sitten aiheellisesti piikittelevät. Eivätkä ole veljekset täysin vakuuttuneita Juhanin taidoista kaikkien puolestapuhujanakaan. Kunhan ei puhuisi itseään pussiin... Keksii aika yllättäviä, mutta ei kovin vakuuttavia ratkaisuja, kuten nyt tässäkin lukusuunnitelman. Niinpä joutuukin sitten selittelemään. 
 

 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle tähän

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän

..ja sähköpostiosoitteesi tähän

Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto ja kopion Asko Korpela



Asko Korpela 20011009 (20011005) o o AJK kotisivu o Seitsemän veljestä