|
Aleksis Kivi, Seitsemän veljestä, Kolmas
luku
Juhani ja Timo, joukon tyhmimmät?
Juhani ja Timo seisovat rinnakkain nurkassa häpeämässä
huonoa edistymistään. Olisiko niin, että Timokin on älynlahjoiltaan
heikonlainen? Juhanihan on itsekin valitellut kovaa päätään
ja muutenkin hänen yksinkertaisuutensa on tullut jo vakuuttavasti
esiin. Juhani pukee asian sanoiksi tämän luvun loppupuolella
- kuten hän toi esiin Simeonin "kaistapäisyydenkin": "Se tiedetään,
ettei Timon pää ole juuri terävimpiä tässä
maailmassa". Timo ei sitä kiellä, ja käyhän asia ilmi
siitä, että Timo ei tajua Aapon kertoman eläintarinan sanomaa,
niin kuin ei kyllä Juhanikaan. Eeron hyvä edistyminen tavailussa
todistaa hänen paljon puhuttua älykkyyttään.
Henkien taistelu: korttikaalista
ulos
Juhanin sappi kiehuu taas ja syystäkin, onhan häntä pahasti
kuritettu ja nöyryytetty. Hän aikoo ensin ryhtyä nälkälakkoon.
Tuomas tekee aloitteen pakenemisesta. Aapo tietysti järkimiehen luonteensa
mukaisesti panee vastaan. Yllättävää kyllä, Simeoni
on jo alkuvaiheessa valmis lähtöön. Eeron täytyy tässäkin
neuvonpidossa piikitellä huonommin edistynyttä ja "sanomattoman
hyvää tekevää" kuritusta saanutta Juhania. Simeoni
yrittää ehdottaa neuvotteluratkaisua lukkarin kanssa, mutta turhaan,
muut eivät suostu. Lopulta Aaponkin on pakko taipua Juhanin nyrkin
edessä pakoretkeen. Rauhantekijä Tuomas saa sentään
Juhanin luopumaan lukkarin pahoinpitelystä: "Olemmepa ikuiset vihamiehet,
ellet tottele minua nyt. Huomaa mitä sanoin."
Tuttua ryhmädynamiikkaa
Paon jälkeen rakennetaan leiri nummen harjulle, honkien juurille.
Tuskin on istuttu syömään, kun vanha kuvio veljesten välisessä
ryhmädynamiikassa toistuu: Eero piikittelee Juhania ovi-nurkassa seisomisesta.
Aapoa ja Tuomasta tarvitaan jälleen rauhoittelussa. Aapo ymmärtää
hiukan Eeron mielen karvautta: "Sitä karvautta, jota hän välimmiten
jakelee ympärillensä, olemme kenties itse paljon keitelleet."
Lopulta sopu palaa ja Juhani kyselee leppyneenä Eerolta. "Olemmehan
ystäviä taas?" Tunnelma nousee ja lauletaan yhdessä: "Mitä
minä huolin, veitikka nuori…".
Juhanin ja
Eeron yhteinen "vihollinen" yhdistää
Juhani ja Eero löytävät Rajamäen rykmentistä yhteisen
vihollisen. Eeron "karvaus" kohdistuu näihin heti. Hän haastaa
riitaa ehdottaen huikeaa marssia eli pilkkalaulua. Juhani yhtyy ajatukseen
ja yllyttää laulumiehiä: "No, pojat, Timo ja Eero!" Juhani
on lähinnä hyväntuulinen Rajamäen rykmenttiä kohtaan,
mutta Eero jatkaa kitkerää riidan haastamista: "Oh sinä
kaksinkertainen Kuohari-Mikko noita-akkasi kanssa!". Kaisa lausuu kohtalokkaan
ennustuksen: "Tuleksi on menevä saunasi ja tuleksi tupasi myös…",
jonka tiedämme toteutuvan hämmästyttävän tarkasti.
Juhani ja Eero ryhtyvät kilvan ja toisiaan innostaen herjaamaan myös
lukkaria ja rovastia. Eero on Juhanin yllytyksestä sinkauttamassa
kiven heittänyttä Mikkoa kivellä, mutta taas rauhantahtoiset,
maltilliset kaksoset Tuomas ja Aapo estävät sen. - Juhani suoritti
herjat ilmeisesti tyhmyyttään, mutta älykkään
Eeron ilkeys näyttää yhä selvemmin luonteen vinoutumalta.
Tapauksen jälkipuintiin osallistuu Simeonikin luonteensa mukaisesti
synnillisyyteen viitaten. Aapon moitteisiin rovastin herjaamisesta Juhani
vastaa: "Mitä minä huolin, veitikka nuori?" Ellei Juhani ole
kiukun vallassa, hän on huoleton veikko.
Aapo tarinankertojana
Kun Aapo ei saanut poikien päihin järkeä muulla tavoin,
hän kertoi tarinan ketusta, joka lankeaa omaan pahansuopaisuuteensa
ja ylimielisyyteensä. Timon tosikkomaisuus ja ymmärtämättömyys
paljastuu - kuten jo edellä todettiin - samoin Juhanin. Timo on kuitenkin
valmis antamaan anteeksi lukkarille. Eero pistelee jälleen - nyt Timo
on tulilinjalla.
Aapo kertoo toisenkin tarinan, opettavan ja varoittavan tarkoitukseltaan.
Se hiljentää veljekset ja saa heidät maailmanlopun tunnelmiin.
Simeonin mielenterveyden horjuvuus näkyy kuvauksessa siitä, miten
hän mietiskelee hartaana näitä maailman viimeisiä aikoja
ja tuomion suurta päivää: "Ja punaisina, kosteina, liepeinä
paloivat hänen silmänsä".
Tuomiopäivän tunnelmia
Tuomiopäivän tunnelmissa sitten herätään ukkoseen
jyrähdykseen - kylällä on lisäksi tulipalo. Simeoni
kyselee: "Ja näinkös nyt vaan mennään?". Muutkin ovat
kauhuissaan, Aapokin, mutta hän tointuu ensimmäisenä ja
toteaa, että kylässä on tulipalo. Eero ei osallistunut päivittelyyn,
vaan hänen ensimmäinen repliikkinsä tulee Aapon havainnon
jälkeen: "Tulessa on pappilan riihi." Häneen ei ilmeisesti taikausko
pure.
Ukkosen arvoituksen
pohdintaa: kukin luonteensa mukaisesti
Pian pojat ovat jo suhteellisen rauhallisina pohtimassa ukkosen arvoitusta.
Tietysti juuri Aapo löytää luonnontieteellisen selityksen
tapaisen: pilvenlohkareiden väliin on sijoittunut kuivaa hietaa. Simeoni
oli jo lapsena uskonnollisesti herkkä, sillä hän uskoi taivaan
jylinän ja leimauksen ilmoittavan Jumalan vihaa syntisiä kohtaan.
Simeonin "kaistapäisyys" ei siis johdu yksinomaan paimenkaverin, puna-silmä
liuhaparran Tervakosken Tuomaksen tarinoista. Timo muistelee lapsena ajattelemaansa
selitystä, jossa Jumala jyrää peltoansa ja livauttelee makeita
iskuja sonninsuoroisella piiskallaan. August Ahlqvist paheksui erityisesti
tätä piiskaa. Hänen mukaansa vain se, joka ymmärtää
sonninsuoroinen-sanan, kykenee perinpohjin tajuamaan tämän pilan
kaameuden.
Lopuksi tutustutaan vielä yhteen uskonnon sekoittamaan: poikien
loppuyön majapaikan isäntään Tammiston Kyöstiin.
Kyösti oli kerran käyskellyt kuin riiviössä pitkin
kyliä saarnaten ja huutaen. Tästä selvittyään
hän ei koskaan enää nauranut. Omituista kyllä, tämän
jälkeen hän piti Jukolan veljeksiä parhaina ystävinään.
|
Palautetta
Asko
Korpela: Tässä luvussa ja yhteenvedossa dramatiikka rehoittaa
| Asko: |
Älykkyys
'Olisiko niin, että Timokin on älynlahjoiltaan heikonlainen?'
Niinhän meidän annetaan ymmärtää, mutta suoranaisena
hölmönä ei kai ketään veljestä voida pitää.
Ja siksi toisekseen: mitä on älykkyys? Tässä paikassa
turvautuisin Oxford Dictionaryyn, mutta nyt se onkin Nilsiässä,
joten katson Laroussesta: 'ingeniosité' tarkoittaa henkevyyttä,
kekseliäisyyttä ja henkistä herkkäliikkeisyyttä.
Tuntuu napakalta määritelmältä. Minusta Juhanikin täyttää
määritelmän vaatimukset, ehkä Timo sitten ei. Minusta
Juhani täyttää kriteerit jopa paremmin kuin jäykkään
dogmaattisuuteen jymähtänyt Simeoni tai jopa yksioikoinen, vaikkakin
joka suhteessa kunnon mies Tuomas. Aapon ja Eeron älykkyydestä
ei tietenkään ole epäilystä. Heihin on tekijä
pannut tätä lajia niin paljon kuin on ikinä keksinyt ja
kuitenkin onnistunut luomaan kaksi niin perin erilaista hahmoa. Aapo nyt
ei kaukana ole
Voltairen
Candidista! Tai on ainakin sinne päin kallellaan. Eero sen sijaan
on sitä mitä Pekka tässä sanoo: älykäs, mutta
'Eeron ilkeys näyttää yhä selvemmin luonteen vinoutumalta'.
Mitä sitten on tämä 'kovapäisyys' lukemaan opettelussa?
Eikö liene hyvin pieni osa älykkyyttä? En nyt muista nimeä,
mutta joku näistä suurista keksijöistä oli huono lukija
ja kirjoittaja - niitähän vilisee akateemisissa piireissäkin.
Silti ei ole epäilystä älykkyydestä.
Olisi mielenkiintoista tietää, miten Pekka tulkitsee tämän
älykkyys-asian nimenomaan tunneäly-näkökulmasta.
Korttikaali
Kun laitoin sivua kuntoon, luin mielenkiintoisen otsikon: Henkien taistelu:
Korttikaalista ulos. Odotin saavani selityksen sanalle 'korttikaali' vai
pitääkö olla 'Korttikaali'. En saanut. Tietääkö
joku?
Vihollisuus
'Juhani ja Eero löytävät Rajamäen rykmentistä
yhteisen vihollisen.'
Eikö tämä ole vähän liian vahvasti sanottu.
Otsikossahan 'vihollinen' onkin pantu lainausmerkkeihin. Voidaanko edes
sanoa, että Eeronkaan eittämätön 'karvaus' varsinaisesti
vihollisina Rajamäen rykmentin kohtaisi? Tätä vihollisuuden
kysymystä on viime aikoina todella havahduttu pohtimaan New Yorkin
hirveän terrori-iskun takia. Tätä pohtii myös mielestäni
erittäin ansiokkaasti
Mika
Valtari teoksessaan 'Ihmiskunnan viholliset'. Siinä kristityt
ovat vihollisina Rooman valtakunnan kannalta katsoen. Onko 'vihollinen'
sellainen, joka yhteiskunnan luvalla ja suorastaan velvoittamana on heti
tavattaessa ammuttava? Tässä ei tietenkään. Mikä
sitten on 'lievin' 'vihollisen' määritelmä?
'Mitä minä huolin veitikka nuori' on mielestäni todella
hyvä piste vihollisuus-keskustelulle. Kenellä olisi kanttia ehdottaa
jotakin tällaista Yhdysvaltojen (ml melkein koko muu maailma) ja Osama
(esp 'teitä rakastaa') bin Ladenin välisessä vihollisuudessa?
Pidän kiinni kannastani, jonka mukaan Rajamäen rykmentti ei
ole 'vihollinen' edes lainausmerkeissä, vaan että rykmentti vain
sattuu olemaan ohimarssilla ja veljekset tuntevat 'luonnollista' tarvetta
uhota oman nöyryytyksensä jälkeen. Toukolaiset ovat paremminkin
ehkä 'vihollisia'.
Tarinat
On hyvä asia, että Pekkakin on kiinnittänyt huomiota näihin
tarinoihin. Saisikohan niistä suorastaan jonkinlaista luokittelua,
niiden tarkoituksesta, sisällöstä ym?
Tuomiopäivä
Eikö olekin mestarillinen dramatisointi koko tämä tuomiopäivän
käsittely? Kuvittelen, että elokuvaan se olisi helppo dramatisoida
alkuperäisen tekstin mukaan. Miten aidon illan mäenrinteessä,
yön, ukonilman ja tulipalon mahtaisi teatterin näyttämölle
saada? Tässä on mielestäni jotakin Shakespearemaista, etsimättä
tulee mieleen
Lear,
jonka dramatisoinnista (607) juuri olen lukenut.
|
Pekka Pihlanto:
Äly, tunneäly ja "vihollinen"
| Pekka: |
Älykkyys ja kovapäisyys
Katsoin teoksesta ”Dictionary of Psychology” hakusanaa älykkyys (intelligence).
Se on hankala termi, jonka määrittely ja mittaaminen on aina
tiettyyn tilanteeseen ja kulttuuriin sitoutuva asia. Yleisesti ottaen älykkyys
on ”kykyä hyötyä kokemuksesta” eli kykyä käyttäytyä
sopeutuvasti, toimia menestyksellisesti tietyssä ympäristössä.
Nyky-Suomen sanakirja sanoo, että älykäs on hyvä-,
terävä-älyinen; älykkääksi eli oivallusta
osoittavaksi sanomme käyttäytymistä, jossa elollinen olento
uudessa tilanteessa mielekkäällä tavalla käyttää
hyväkseen aikaisemmin kokemaansa ja oppimaansa. Saman kirjan mukaan
äly on: (nopea, selkeä, hyvä) käsitys-, oivalluskyky;
älykkyys, intelligenssi, intellekti, ”hoksottimet”, ”älli”; ymmärrys,
järki. Vastaavasti tyhmä on: käsitys-, ajatuskyvyltään,
älyltään heikko, yksinkertainen, heikkoälyinen, -järkinen,
huonolahjainen, kova-, huonopäinen, typerä, hassu, hullu, hupsu,
houkka, hölmö.
Siinä niitä sanakirjan luonnehdintoja. Käsittääkseni
tähänastisen perusteella Timo on akselilla älykäs-tyhmä
siellä jälkimmäisessä päässä, siitä
en pääse mihinkään. Samoin Juhani on tietyllä
tavalla kovapäinen, kuten hän itsekin myöntää.
Tosin älykkyyttä on monenlaista, matemaattista, verbaalia, jne.
Lukemisen oppiminen ja kirjainten muistaminen edustaa vain pientä
osaa älykkyydestä.
Tunneäly
Tunneäly merkitsee omien tunteiden tunnistamista, niiden hallintaa
ja toisten tunteiden tunnistamista sekä huomioon ottamista, mutta
myöskin peräänantamattomuutta vaikeuksien edessä. Juhanilta
puuttuu ainakin omien tunteiden hallintaa. Tosin hän tunnistaa omat
tunteensa, sillä hän osaa puhua niistä. Toisten – ainakin
veljien – tunteet hän osaa ottaa huomioon, kunhan muut puuttuvat asiaan
ja viittaavat niihin. Myös peräänantamattomuutta hänessä
on aika usein. Ei siis mitenkään toivoton tapaus. Tähän
mennessä luetun perusteella Aapolla on eniten tunneälyä
ja ”perinteistä” älykkyyttäkin – mutta ei sellaista nokkeluutta,
jonka turvin lukeminen luontuu niin hyvin kuin Eerolta. Jälkimmäiseltä
näyttäisi puuttuvan nimenomaan tunneälyä. Mutta jatketaan
analyysia, kun lukeminen etenee.
Ystävä vai vihollinen?
Kieltämättä käytin termiä hieman vapaasti ja ajatellen
asteikkoa ystävä-vihollinen. Ystävistä ei ainakaan
ollut sillä hetkellä kysymys. Itse termi ”vihollinen” tuli sen
kummemmin miettimättä sanonnasta ”yhteinen vihollinen yhdistää”.
Halusin kuvata sitä (toistaiseksi) harvinaista tilannetta, että
Juhani ja Eero löytävät edes hetkeksi toisensa. Sen sai
nyt aikaan Rajamäen rykmentti, yhteinen - - niin mikä, pilkan
kohde? – Ilman muuta Toukolaiset ovat selvemmin ja konkreettisemmin ”vihollisia”
tai jopa vihollisia.
|
Pirkko Perävainio: Korttikaali
| Pirkko: |
Korttikaali tarkoittaa vankilaa (cord de garde, ranskaa, en ole aivan
varma oikeinkirjoituksesta). Näin luki kouluaikaisen kirjani ao. kohdassa. |
| Asko: |
Kiitos 'korttikaalista'. En nyt sanakirjan puutteessa pysty tarkistamaan
ranskalaista muotoa, mutta olen melko varma että se on 'court de garde',
joka tarkoittaisi 'kaartin pihaa' tai 'vartioitua pihaa' - soipisi siis
erinomaisesti. |
Pirkko Perävainio: Korttikaali
| Pirkko: |
Korttikaali tarkoittaa vankilaa (cord de garde, ranskaa, en ole aivan
varma oikeinkirjoituksesta). Näin luki kouluaikaisen kirjani ao. kohdassa.
|
Leo Salo: Eeron luonne
| Leo: |
Kuvittelisin Eeron luonteenpiirteiden olevan sidoksissa hänen asemaansa veljessarjassa. Häntä on nuorimpana hiukan hemmoteltu ja se on herättänyt pahaa verta vanhemmissa veljissä. Kaunaansa veljet ovat sitten purkaneet kiusaamalla pikkuveljeä. Tästä taas Eero on kehittänyt eräänlaisen "ota kiinni mistä saat" taktiikan, jossa ei ole koskaan tarvinnut ottaa muiden tunteita huomioon. Itse asiassa tavoitteena on ollut nimenomaan toisten masentaminen ja ärsyttäminen.
|
|