Seitsemän miehen voima
Taistelupari Juhani ja EeroJuhani on poikkeuksellisen aloitteellinen kun ”mennään likalta kysymään”. Tosin Aapo pohjusti asiaa - hän näkyy olevan monesti liikkeelle paneva voima. Juhani ottaa myös johdon käsiinsä hiljentäen Eeron hammastelut, ja niin lähdetään Venlaa kosimaan. Aapo kuitenkin jälleen organisoi ja ehdottaa yhtä puheen-kannattajaksi - kieltäytyen tehtävästä itse. Juhanin vastauksesta käy ilmi, mistä Aspelin on saanut luonnehdintansa Aaposta: ”papiksi syntynyt”. Eeron piikittelee taas ja lopulta nahistelu kärjistyy Eeron ja Juhanin väliseksi unien kertomiseksi, joissa toinen osapuoli nolataan. Tappelu lienee lähellä. Tuomas toimii nyt rauhoittajana.Männistön muorin mökkiin mentäessä Eeron nokkeluus
käy ilmi. Hän ilmeisesti ainoana aavistaa, että kyseessä
on turha reissu, ja jää ulkopuolelle kosinnasta jo luopuneen
Laurin kanssa. Hankkeen mentyä myttyyn, tietysti juuri Juhani heittää
vihasta puhisten nyrkin kokoisen kiven huoneen oveen. Kivi kuvaa oivallisesti
heiton välitöntä vaikutusta: ”Jyskähti mökki ja
kiljahti mökissä muija”.
Varis sopimattomissa puuhissa”Taistelu” unien voimalla jatkuu Juhanin ja Eeron välillä. Eero kertoo ”unen”, jossa ”varis levitti koipensa ja laski jotakin valkoista, joka putosi alas ja roiskahti poikaa ja tyttöä (Juhania ja Venlaa) vasten otsaa, pläiskähti vasten pläsiä vallan.” Tätä unta August Ahlqvist inhosi niin, että arveli sen olevan sopimaton käännettäväksi sivistyskielille (pelkäsi sentään teoksessa olevan jotakin kääntämisen potentiaalia?). Juhanin lyhyt pinna katkeaa ja taas tarvitaan Tuomas toppuuttelemaan.Simeonin jumalisuus pulpahtaa jälleen esiin ja samoin Juhanin raivokas,
kostoa janoava asenne, nyt Venlaa kohtaan. Aapon järkipuhe ei niin
vain vaimenna emootioita. Kilpakosijaksi epäilty Jussi joutuisi kovaan
paikkaan, jos olisi nyt Juhanin käsien ulottuvilla. Juhanin pelastus
ehkä on, että hän sentään kykenee puhumaan vellovista
tunteistaan.
Toukolan poikien pilkkalauluYhteinen vihollinen saa tunnetusti rivit kokoon. Toukolan poikien hilpeä seurue lähestyy. Timo haluaisi mukaan lystinpitoon, mutta se ei ole Toukolan poikien tarkoitus. ”Seitsemän miehen voimaksi” nimetty laulu pilkkaa veljeksiä. Merkille pantavaa on, että Aapoa ei laulussa lainkaan mainita, vaan hänet lienee järkevänä tolkun miehenä jätetty rauhaan. Juhanista ei saada laulussa paljonkaan irti. ”Juho pauhaa, pirtti roikaa” saattaa kuitenkin viitata Juhanin puheliaisuuteen. Hänhän on aina puimassa omia tunteitaan monisanaisesti ja mahdollisesti kovaäänisestikin. Hartevan ja hiljaisen Tuomaan leimaaminen saarnaavaksi Aaprahammiksi ja Salomoniksi taitaa olla huvittavaksi tarkoitettua liioittelua. Simeonin, ”ihmisparan, syntisen, saatanan, kurjan” kuva on sen sijaan aivan oikeaan osuva. Simeoni ja Timo keittopuuhissa ei tunnu erityisen osuvalta luonnehdinnalta, mutta Lauri-pojan hääräily metsissä kuvaa hyvin hänen taideharrastustaan ja kaipuutaan luonnon rauhaan. Erittäin sopiva on myös pikku-Eeron kuvaus. Liukas luikku tosiaan ja tiuskea rakki, kuten Juhani saa jatkuvasti kokea.Juhani tulistuu taas - ja lepytetäänTappelu Toukolan poikien kanssa olisi ollut tosiasia ilman viimeistä provokaatiotakin - aapiskirjan tempaamista Juhanin kädestä, mutta se sinetöi asian. Tappelun tauottua Juhanilla on kana kynittävänä. Hänen raivonsa ei ole vielä laantunut. Ihme kyllä hänellä on kuitenkin malttia olla pieksemättä röyhkeää Toukolan poikaa pahanpäiväisesti. Aapiskirjan suutelemisen nöyryytys riittää. Juhanin kiukku löytää kuitenkin uuden kohteen vielä, kun Eero tietää Kissalan Aapelin sepittäneen pilkkalaulun: ”Päänahkansa nyljen tuppeen.” Simeoni saa Juhanin leppymään eksyttämällä tämän ajatukset unennäköönsä. Ei Juhani loppujen lopuksi niin hurja ole kuin puheista luulisi. Tulistuu kyllä nopeasti, mutta leppyy sentään aika pian saatuaan tunteensa puhutuiksi ulos ja muiden tullessa apuun.Simeoni ”vähän kaistapäinen”Juhanin puheista käy ilmi, että Simeoni on ”vähän kaistapäinen”. Sellaiseksi hänet sai ”se isolukija paimen-ukko, se puna-silmä liuhaparta” Tervakosken Tuomas, kumppani paimenessa. Merkkejä uskonnollisesta hurmoksesta ja synnintunnosta Simeonissa onkin runsaasti ja lisää on tulossa.Aikaisemmasta tutut teemat tulevat taas esiin: Eero piikittelee ja saa
Juhanin uudelleen kiihtymään. Samalla tulee Eerosta esille epäedullista
tietoa: hänen käytöksensä äitiparkaa kohtaan oli
häijyä ja tiuskeaa. Simeonin viehtymys kurinpitoon pulpahtaa
sekin taas esiin.
Juhanin elämä jatkuvaa tunnemyrskyäKirkon ja lukkarin puustellin näkyessä Juhanin tunteet vielä kerran kuohahtavat. Eero yllyttää piloillaan Juhania kääntymään takaisin tämän pelkäämältä ”helvetin tieltä” ja tarjoutuu seuraamaan häntä. Tuomas ja Eero - järkevät kaksoset - torjuvat perääntymisen. Juhanin on jälleen purettava kiihkonsa kitkerään monologiin. Timo, joka olisi ollut valmis yhtymään Toukolan poikien hummailuun, antaa Juhanille henkistä tukea. Timo olisi halunnut syntyä mieluummin halkihuulisena jäniksenä - tai oravana, joiden ei tarvitse lukea. Lopulta Juhani taipuu maltillisempien tahtoon. Timon on kuitenkin laulettava lohdutukseksi oravasta sammaleisessa kammiossaan.Juhanin elämä on jatkuvaa tunnemyrskyä. Usein sen aiheuttajana on teräväkielinen ja pirullinen Eero. Eero voi luotta siihen, että Tuomas tai Aapo hänet kuitenkin pelastaa kuritukselta. Rankaisevan tuomion enkelin Simeonin tuki Juhanille ei riitä.
|
||||
PalautettaAsko Korpela: Juhanin vimma ja Eeron selkänoja
Pekka Pihlanto: "Sattuneet virheet oikaistaan!"
Eeva Männistö: En minä, mutta ne muut...
|
||||
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20050425 (20010924) o 
o AJK kotisivu o SeitsVelj