Ihan asiattomasti tulee toisen luvun alussa mieleen Volter Kilpi. …lehdistöjen
tutkaimilla… ja …näkyy heille maittavan ruskeat herneet…Kilpi käytti
tutkainta kuvaamaan lehden kärkeä ja Ylistalon tuvassa syötiin
papusoppaa. Herneruoka vaikkakin eri nimisenä taisi olla vallan tavallista
koko Suomessa tuolloin 1860-luvulla. Kilpi nimesi runonsa paisuvaksi proosaksi,
Kivellä ne ovat rehellisesti lauluja.
Kosiomatkoilla
Aleksis Kivi on kuvannut naimatouhuja monessakin tuotteessa. Niin Veljeksissä,
Nummisuutareissa kuin Kihlauksessa kosiomies saa rukkaset. Sulhasmiehiä
tarkastellaan humoristisessa valossa ja - luvallanne herrat - eivät
he kovin kovassa kurssissa ole naisten silmissä. Miten Venla nyt olisi
ollut kiinnostunut naapurin "metsäläisistä", Esko-parka
puolestaan on liian yksinkertainen Karrin Kreetalle eikä herrojen
Eevakaan tosissaan ollut. Veljekset olivat keskenään kilpakosijoita,
mutta lisäksi he pelkäsivät, että Tikkalan renki tai
Sorvarin Juhani vie Venlan. Volter Kilven "Aurinkotytissä" on myös
epäonninen kosiomies. Suutari Solenius kosaisi Henttu-Maria, mutta
sai pilkallisen naurun vastaan. Venlalta tulee viidet rukkaset, vaikka
Aapo puhuu kuin pappi Juhanin mielestä. Aapo tyytyy kohtaloonsa, ettei
ole päässyt kouluun ja lukemaan papiksi, olisi näet paljon
maksanut puusäkkiin eli saarnastuoliin pääsy. Oliko tässä
häivähdys siitä, että Aleksis Kiven äidin tiedetään
toivoneen nuorimmastaan pappia ja hyviä saarnoja poika pienenä
pitikin, kuten elokuvissa on nähty.
Tärkeä kanatalous
Männistön muori harjoitti elinkeinonaan kananhoitoa ja marjojen
poimintaa. Tämä kananhoito kiinnostaa laitilalaisena minua. Sanotaan,
että Laitilassa ei annettu 1920-30-luvuilla sosiaaliapuna rahaa vaan
muutama kana, jotta toimeentulo olisi turvattu. No niin, nyt niitä
munia tulee jo liikaa. Syyskuinen päivä toi mukanaan vielä
toisenkin takaiskun. Toukolan pojat humalapäissään esittivät
pilkkalaulun "Seitsemän miehen voima". Siinä kuvataan veljekset
todella osuvasti, mutta kuka nyt haluaisi kuulla omat huonot puolensa.
Kissalan Aapelin sepittämä veisu sai veljekset raivoon, jossa
ei iskuja säästetä. Kun päälle päätteeksi
tehtiin pilkkaa aapiskukosta, on mitta täysi. Nykyään puhutaan
paljon väkivaltaviihteestä. Sitä samaa löytyy kyllä
mittaamattomasti esimerkiksi Seitsemästä veljeksestä. Toisaalta
syy ja seuraus näkyy Kiven teoksessa selvästi. Pientähän
se on globaalissa terrorismissa!
Tosi juttu
Muistuupa mieleen Eeron unesta, jossa variksen paska pläiskähtää
suoraan pläsiin, miten itselleni kävi muinoin Turussa. Olimme
porukalla lähdössä etelään ja siinä suurtorin
vaiheilla, josta joulurauha julistetaan, parkkipaikalla odotellessamme
bussia, eikös joku lintu, en jaksa muistaa enää oliko pulu,
roiskautti jotakin valkoista ei nyt suoraan naamaan, mutta tupeeratulle
ja hyvin laitetulle kampaukselle. Ei se nyt ihan itsetuntoa kohottanut.
Simeonin uskonnollisuus saa valaistusta. Unennäkö oli saattanut
Simeonin kääntymykseen, mutta Juhani epäili Tervakosken
Tuomaksen, kumppanin paimenessa, saattaneen veljensä kaistapäiseksi.
Toisen luvun päättää rakastettu laulu "Makeasti oravainen".
Siinä Kivi soittaa suomalaisten syvimpiä tuntoja rakkaudesta
metsään ja luontoon. Pois maailmasta!
Omituisia sanoja
Vankosarvinen, vanko=pitkään puuvarteen kiinnitetty rautakoukku,
jolla kaskea vierretään; lilli-hankku, onkohan se pikkusormi
tai kukkia täynnä oleva käsi?
|
o AJK kotisivu o Seitsemän
veljestä