Salo Leo 
10 Elämä heittelee veljeksiä laidasta laitaan

Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä
Toisen kesän leikkuuaika sitten koitti ja kuten toiveissa oli, huhdassa "kiikkuili laiho loistoisa ja uhkea". Veljekset leikkasivat rukiin ja monikäyttöinen pirttinsä oli uudessa käytössä taas. Kuhilaat ahdettiin pirttiin jonka parvessa ne kuivattiin. Alhaalla lyhteet lyötiin seinään ja puhdistettiin. Tarkoittaako puhdistaminen tässä että jyvät vain puhdistettiin, vai sitä että ne irroitettiin varstoilla oljista? Ehkä jyvät saatiin irti jo lyhteitä seinään lyötäessä? Lapsuudestani vain muistan, että olin lyömässä lyhteitä seinään, jolloin osa jyvistä irtosi jo riihen lattialle, mutta sitten lyhteet työnnettiin luukusta "luuvan" puolelle jossa suurin osa jyvistä irrotettiin varstoilla eli eteläpohjalaisittain "kluvuilla". Sittenhän jyvät täytyi vielä puhdistaa eli "pohtaa". 

Huhdan jyvät kuittasivat jo puolet "härkävelasta" Viertolalle. Veljille jäi silti 10 tynnyriä ruista itselleenkin. Tynnyri lienee n. 165 litraa, joten ei mikään vähäinen määrä. Aika yllättävää että Impivaaran uudisasukkailla oli "varoja" viinan keittoon, mitä Jukolaa viljelevällä nahkapeitturilla ei ollut. Viinan keiton ideoijat olivat veljessarjan lapsekkaimmat Juhani ja Timo. No siitä seurasi sitten taas veljessarjan horjahtaminen valitulta yhteiskuntaan paluun polulta syrjään vaikkakin vain tilapäisesti. Lauri oli kuitenkin tehnyt "raittiuslupauksen" Hiidenkiven tapausten kolauttamana. 

Mikkeliä haluttiin kuitenkin juhlia oikein kaupunkiviinaksin ja Simeoni ja Eero lähetettiin "rahallisen kuorman" kanssa Hämeenlinnaan. Reissulta palasi kuitenkin kaksi surkeata tuhlaajapoikaa. Rahat ja tavarat olivat menneet kurkun koskesta alas. Eero päätti ottaa vastaan ansaitun selkäsaunan, mutta Simeoni otti jäniksenpassit ja painui peloissaan metsien pimentoon. Jälkimmäisen tunnelmia kuvataan vaikuttavasti: "Mutta synkkä ja autio kuin syksyn metsät hänen ympärillään, oli myös hänen sydämensä. Kauan hän asteli sammaleista korpea, asteli viimein kivistä, mustikanvartista maata, ja murheellisesti huokaili kellastunut koivisto käydessä kolkon tuulen. Mihin piti hänen vaeltaa metsien pyörryttävissä saleissa? Mihin piti paeta miehen, koska iloton ja pimeä oli elämä ja pimeä kuoleman yö?" 

Veljet odottivat kostonhimoisina koska Simeoni saadaan käsille ja uhkea selkäsauna oli hänelle luvassa. Mutta miestäpä ei vain tuntunut kuuluvan, ja kostajat alkoivat huolestua. Taula-Matin kuulemat oudot äänet ja Eeron kuvaukset Simeonin näkemistä pikku-ukoista saivat pojat todella pelkäämään veljensä puolesta. Suuretsintäkin käynnistettiin. Juhani sitten vihdoin löytää Simeonin surkeassa tilassa. Mies kertoilee pelottavat näkynsä Lusiferuksen opastamasta retkestään Kuuhun ja siellä olleesta saapasnahkatornista. Harkitusti tai luultavimmin vaistonvaraisesti Simeoni vetoaa veljiensä säälintunteeseen ja taikauskoisiin pelkoihin selvitäkseen tilanteesta ehjin nahoin. Ja onnistuuhan se. Simeonin kokemukset, yhdistettynä Laurin näkyyn rovastin ja veljesten kiekkopelistä aapiskirjalla, tulkitaan hirmuiseksi viimeiseksi varoitukseksi Jukolan pojille. Synnintunnossaan "alas ojalle nyt astuivat Juhani ja Timo, runtoivat viinapannun ihan muodottomaksi kappaleeksi ja hävittivät kölsän." 

Huomenna lähdemme kirkkoon. Lisäksi veljet päättävät "huomenna , koska on sunnuntai, lähdemme kirkkoon. Kirkkoon lähdemme konttien rukoilemaan tuon kurjan, ainoan ja kuolemattoman sielumme edestä, joka on jo kyllä tarpeellista. Kirkkoon joka mies, muutoin meitä saatana leivottaa." Kirkkoretki alkoi sitten hurskaissa tunnelmissa: "Kas, jota lähemmäs Herran temppeliä astun, niin tyyntyypä mieleni myrsky yhä enemmin ja enemmin ja sydämeni vilvoittuu. Ah! hurskasten retkillähän käyskelee viisas mies..." Veljekset kuitenkin erehtyivät päivästä ja olivat matkalla kirkkoon arkena, tavallisena maanantaipäivänä. Tämä aiheuttaa nolon tilanteen Tammiston kartanolla, kun Juhani kyselee hurskaasti huutokauppaväeltä miten tällaista tilaisuutta uskallettiin pitää sunnuntaina. Paikalle osuvat vielä "vanhat vainoojat" toukolaisetkin. Niin siinä taas lopulta käy, että veljesten retki saa uuden, aivan päinvastaisen suunnan kun he sotkeutuvat hurjaan tappelukseen Tammiston pihalla. Paluu yhteiskuntaan ei näytä olevan ollenkaan mutkaton asia. 

 

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle tähän

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän

..ja sähköpostiosoitteesi tähän

Tämän palauteviestin saa Leo Salo ja kopion Asko Korpela



Asko Korpela 20011114 (20011114) o o AJK kotisivu o Seitsemän veljestä