09 Lautamies Mäkelä käännyttää pojat takaisin kohti yhteiskuntaa
"Kakuliskepin" olettaisin useimmille nykyihmisille aika vieraaksi esineeksi. Se liittyy siihen että joskus hevonen veti rekeä myös ns. kakkuloilla. Itse muistan että ainakin kesällä heinäreessä ja kivireessä oli kakkulat erotuksena kahden erillisen aisan käyttämisestä. Olettaisin että myös talvella jossain kuormareessä (ei ilmeisesti kuitenkaan koskaan parireessä tai ajelureessä) oli käytössä kakkulat. Kakkulat tai kakulat olivat aisapari jotka oli yhdistetty toisiinsa välipuulla jossa keskellä oli lenkki. Välipuun lenkki pujotettiin reen "jukopuussa" olevan toisen lenkin läpi ja kiinnitettiin paikalleen kakuliskepin avulla jälkimmäisen lenkin takaa. Tämä kiinnitystapa on ilmeisesti vanhempi kuin koukkukiinnitys, jossa kakuliskeppiä ei tarvita. Joskus ainakin vanhemmat ihmiset käyttävät silmälaseista nimitystä "kakkulat" joka ilmeisellä tavalla tulee siitä että silmälaseissa on "aisat" eli sangat yhdistetty "välipuulla" eli varsinaisilla laseilla. Veljien kilpaleikin äänet kaikuvat Laurin retken taustalla, joten kovin kaukana Impivaarasta hän ei liiku. Kuitenkin tunnelma on rauhallinen ja lopuksi Lauri päättääkin ottaa päiväunet pää vasten vanhaa ruohottunutta muurahaispesää. Unessa hän kuvittelee itsensä myyräksi joka lopuksi päätyy asumaan rauhalliseen ja turvalliseen tuulenpesään korkealla puussa. Hän on hyvin tyytyväinen oloonsa: "Tässä on minun hyvä olla, tässä tahdon asua ijankaikkisesti". Kuitenkin nukkuessa mielen pohjalta nousee rovastin pelottava hahmo. Koivuisilla kangillaan kiekonlyönnissä kisaavat muut veljet saavat Laurin unessa peliinsä ankaran vastustajan. Vastapuolella kiekkoa "... uhkeammin vielä iski provasti hengen miekallansa." Lieneekö tämä rovastin "maila" ollut edes sääntöjen mukainen. Pian ilmeni että pelikiekko ei ollutkaan puuta, vaan kiekon virkaa teki aapiskirja. Kun rovasti tämän havaitsi, niin silloinpa hän sadatteli ja viittoili hengen miekallaan erinäisiin ilmansuuntiin. Tästä nousi hirmuinen myrsky joka tempaisi veljet pyöritykseensä. Rovastin tamminen "uskon kilpi" suuntasi pilvenpatsasta niin että tuulenpuuska mursi nurin myös myyrän tuulenpesää kantavan puun latvuksen. Lauri ei siis voinut myyränhahmossaankaan välttää kohtalonyhteyttä veljiinsä. Impivaarassakin laki tavoittaa veljet lautamies Mäkelän hahmossa. Kivi piirtää lautamiehen kunnioitettavassa hahmossa eräänlaista oman ihanneyhteiskuntansa kuvaa. Kas näin tulee yhteiskunnassa asioita käsitellä, vakaasti ja viisaasti harkiten, mutta välillä pienen harmittoman pilankin heittäen. Jäin ihmettelemään Mäkelän lähdön yhteydessä Juhanin lausetta: "Jumalan haltuun , Mäkelä! ja sinä, Karilan Taavetti, mene Herran huomaan ja nimeen." Mikä tämä Taavetti mahtoi olla ja oliko kyse vain jostain sanontatavasta? Mäkelän käynti pani veljeksissä liikkeelle prosessin joka tuli sitten johtamaan heidät takaisin järjestyneeseen yhteiskuntaan. Päällimmäisenä asiana oli mietittävä ansaintakeinoja, että härkien hinta Viertolaiselle pystyttiin maksamaan. Tervanpoltto ja kaskiviljely havaittiin sopiviksi riuskalle veljessarjalle. Kun suunnitelmat olivat valmiit, lähtivät Juhani vanhimpana ja Aapo viisaimpana tarjoamaan sovinnon kättä Viertolaan. Hyvin luonnistui heidän reissunsa, niin että muutaman päivän kuluttua ryhdyttiin kasken kaatoon. Veljeksistä oli tullut aikaansaava ja toimiva ryhmä, joka tarttui ripeästi työhön. Usean tynnyrinalan kaski oli kaadettu viidessä päivässä. Veljet osasivat myös levätä kunnolla kovan urakan jälkeen: "Siitä lepäsivät he makeasti taasen pirtissänsä, kuorsaten kolme yötä ja päivää." Syksy oli tullut ja veljet alkoivat taas metsästää talven varoiksi. Riista oli kuitenkin kovin vähentynyt Impivaaran ympäriltä. Talven vieton kuvaus on kovin sympaattinen. Saunomista ja välillä urheilumielistä metsästystä suksipelissä halki metsien. Toisinaan ihailtiin ikkunasta revontulten loimua talvisella yötaivaalla. Revontulien olemus ja syy oli myös pohdinnan kohteena, mutta kirjailija toteaa yksiselitteisesti, että ongelma jäi veljiltä ratkaisua vaille. Epäilemättä se olikin ylivoimainen kysymys, koska tieteellekin revontulien arvoitus selvisi vasta paljon myöhemmin. Enimmät ajat loikoiltiin kaislavuoteilla hikilämpimässä pirtissä. Mikä suomalaisen miehen mielestä olisikaan mukavampaa elämää? Kesän tultua kasken poltto tuli ajankohtaiseksi. Rajattomasti itseensä luottavat veljet eivät edes vaivautuneet varoittamaan toimenpiteestä naapureitaan. Tuli oli kuitenkin vaikeampi pideltävä kuin he uskoivatkaan, ja karkasi pelottavalla tavalla metsään. Kovin vähällä se saatiin kuitenkin lopuksi aisoihin. Märät housut riittivät sammutusvälineiksi. Syyskesällä pelto oli muokkauksen jälkeen valmis kylvettäväksi, ja niin sitten oiva rukiin oras nousi tuhkasta ennen talven tuloa. Jukolan "laiskat" veljekset toimivat niin kuin ainakin uuraat isäntämiehet ja tarttuivat eteen tuleviin töihin tarmokkaasti. Tuntuu siltä, että veljesten ongelmana oli aiemmin ollut se,
että Jukolan talon viljely oli heille ikään kuin liian tuttua
ja itsestään selvää. He kokivat että työ
ei ollut heidän itsensä valitsema, vaan jotenkin ulkoa päin
heille pakotettua. Nuoret miehet halusivat itse päättää
tekemisistään. Vasta sitten he olivat valmiit käymään
koko tarmollaan asioihin käsiksi. Lieneekö sama ongelma lukemaan
oppimisen kanssa. Sekin oli veljeksille ulkopuolelta pakotettu asia eikä
siksi oikein herättänyt innostusta.
|
||||
PalautettaPekka Pihlanto: Talon nimi?
Asko Korpela: Pieni lipsahdus
|
||||
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20011112 (20011110) o 
o AJK kotisivu o Seitsemän
veljestä