14 Muuan joulu Jukolassa
Otti Juhani vaimoksensa Männistön VenlanEi siis sittenkään jäänyt tyhjäksi huitaisuksi veljesten miehissä esitetty hullunkurinen kosinta, vaan Juhanille heltyi Venla. Heidän yhteiselämästään kerrotaan piirteitä, joita tänä päivänäkin voitaisiin suomalaisen perheen elämästä kertoa. Kuin kaksi kiveä väkevän virran vieminä kolistelevat aviopuolisot elämässä eteenpäin. Milloin on terävämpää särmää vastakkain, milloin tasaisempaa kylkeä. Juhanin äkkipikainen luonne saattoi hänet helposti hiiltymään mutta helposti myös sovintoa tekemään. Kuitenkin kerrotaan, että hän enimmäkseen oli kyläläisten kanssa npit vastakkain, riiteli rajoista ja muusta sellaisesta. Aapo sai sitten toimia välimiehenä ja selvittää asiat parhain päin. Juhani jatkoi myös tiukkaa linjaa Jumalan suuntaan. Muiden veljesten, Simeonia lukuunottamatta, Jumala-suhteesta ei juuri tässä kertomuksessa puhuta, mutta Juhanin kylläkin useammassakin paikassa. Hän tuntuu olevan jatkuvasti pienessä kahnauksessa Luojansa kanssa. Jos asiat eivät mene Juhanin mielen mukaan, syyllinen löytyy 'korkealta taholta'. Ja Luojalla on Juhanin mielestä selviä velvollisuuksia häntä kohtaan, ja Juhani odottaa 'yläkerralta' johdonmukaista käyttäytymistä. Se nähtiin Juhanin vähätellessä viinasyntiä ja se nähdään hänen odottaessaan heinäsäätä heinäntekoaikaan. Juhani odottaa Jumalalta myös tiettyä suurpiirteisyyttä, pikku jutuista ei niin suurten asioiden johtaja voi niuhottaa. Loppuluvusa kerrotaan kuitenkin tapaus, joka sai Juhanissa Jumalankin suhteen käänteen aikaan. Kysymys on juuri heinäsäästä, kun Jumala vasta sontakärreillä kolistelee, kun hän jo heinää korjaa. Tulee niin pahasti noiduttua ja rikuneerattua, että täytyy tehdä katumusmatka rovastin luo ja panna sordiinoa puheisiin ja jopa takin kuosilla osoittaa parannusta tehdyn.Naimatonna miehenä eli Simeoni Juhanin huoneessaSimeoni esiintyy kautta linjan jumalisena miehenä. Mutta hänen jumalisuutensa on paremminkin kirjailijan lempeätä pilkkaa tällä tavoin hurskaudessa eläville. Ei ole kaukana ajatus farisealaisesta elämänmuodosta. Simeoni eroaa kutenkin farisealaisista ratkaisevasti vilpittömällä nöyryydellään. Hän ei veljensä tavoin uhittele Jumalalle, mutta sen sijaan uhkailee mielellään muita Jumalan kostolla. Läpikyllästyneestä jumalisuudestaan huolimatta hän on sittenkin enemmän martta kuin maria. Hän on ahkera, säästäväinen, nuuka, saita, itara talousihminen. Kuvittelee, että taloudenpidon ydin on vapaaehtoinen alistuminen niukkuudelle, suorastaan niukkuuden luominen. Tätä oppia hän saarnaa lähiympäristölleen ja tämän mukaisesti hän kohtelee 'alaisiaan' Juhanin lapsia vanhempien poissa ollessa. On kovin kolkko joulu vauraan talon lapsilla, kun setämies ruokaa, valoa ja lämpöä äityy säännöstelemään. Kirjailija 'rankaisee' aika säälimättömästi tätä Jumalan kurjaa, antamalla hänen jatkuvasti kärsiä viinan kiroista. Ajautuu mies-parka lupaustensa ja tekojen ristiriidassa äärimmäiseen ratkaisuunkin, ripustamaan itsensä kuolon uneen. Siitä hän kuitenkin pelastuu ja lopultakin pääsee eroon viinasta.Mutta Aapo isännöi Jukolan toisessa puoliskossaJukolan veljeksistä hengen voimiltaan Eeron jälkeen kyvykkäin, Aapo, ajautuu juuri niihin yhteiskunnallisiin tehtäviin, joita hänen lahjansa edellyttävät. Hän päätyy lautamieheksi veljesten suuresti kunnioittaman Mäkelän jälkeen. Hyvätpä ovatkin hänen edellytyksensä tähän toimeen. Aivan vakuuttavalla tavalla hän sopua rakentaa kaikkialla tässä kirjassa, varmaan kymmenen sovintoa veljesten keskinäisissä nahinoissa. Sen lisäksi Aapo panautuu parantajan tehtävään. Hän oppii tekemään ja käyttämään rohtoja ja hän hieroo, ehkä myös niksauttaa, vaikkei siitä eerikseen mainitakaan. Kaukaakin tullaan hänen hoidettavakseen. Hän on myös luonteeltaan oppimestari. Kädestä pitäen neuvoo alustalaisiaan, miten työt on tehtävä.Impivaaraa, ensin rakettua, hallitsi TuomasTuoma mainitaan anteliaimmaksi kaikista veljeksistä, vaikka kaikki tuntuvat tässä suhteessa mallikelpoisilta. Kulkijoita autetaan. Tuomas adoptoi kaksi mierolaista ja pitää heitä omien lastensa veroisina. Kaikilla veljeksillä tuntuu olevan kunnon puolisot, jotka myös tasaveroisesti osallistuvat huoneenhallitukseen. Ehkä kuitenkin Juhani ja Eero ovat vaimojensa suhteen enemmän isäntiä kuin muut. Tuomaan puolisosta sanotaan, että 'rauha asui hänen otsallaan poistumatta ja hänen sydämessään Jumalan pelko, ankara ja vilpitön. Mikä on Tuomaan eläessä sellaisen vaimon vierellä!Tuomaan talosta itäänpäin seisoi nummella Laurin uudistaloLauri jatkaa vähäpuheisena ja vakaana metsän miehenä. Laurissa on tällä tavoin voimakkaana yksi tärkeä suomalaisen identiteetin piirre, kiinteä vuorovaikutteinen yhteys metsäluontoon. Erityisesti kaikenlaiset luonnonoikut tuntuvat Laurin mieltä kiehtovan: pahkat, käävät, tuulenpesät, känkkyrät juuret ja oksat, mutta myös metsän eläimet myyriä myöten. Tässä kerrotaan tapaus, joka sai vähäpuheisen miehen entistäkin vaiteliaammaksi ja hänen mielensä suorastaan umpisolmuun. Oli metsästä löytänyt jäljet, joita ei voinut ymmärtää: ikäänkuin olisi mies kettuna kävelyään jatkanut - tai kettu miehenä. Onneksi löytyvät sitten puujalat pusikosta ja miehen otsa kirkastuu. Luonto ei sittenkään tehnyt hyppäystä, vaan jatkaa kohtuullisesti ennustettavaa menoaan. Hauskasti säestetään Laurin ihmeellistä kokemusta, kun kerrotaan Kolistimen äijän yhtä lailla ihmetelleen sitten Laurin jälkiä: mies on kulkenut yksijalkaisen koiran kanssa. Niin, että luonnossa riittää ihmettelemistä meille kaikille.Kekkurin torppaa hallitsi TimoTimo on pitkin matkaa esiintynyt jonkinlaisena boheemina, vähän niinkuin yksinkertaiseksikin häntä on arvioitu. Mutta muistettakoon, että hän se keksi Hiidenkivellä ratkaisun elämän ja kuoleman kysymykseen: Miten pelastua härkien sarvilta? Voidaankin tietysti spekuloida, että ratkaisu oli niin simppeli, että vain tomppeli sellaisen voi keksiä: ammutaan härät pois meitä ammumasta. Timo jäi nahjuksen oloisena naimakaupassakin saavaksi osapuoleksi, eli vaimonsa vallan alle. Onko tuo nyt niin onneton kohtalo sittenkään? Jotenkin tutultakin tuntuu suorastaan. Ihmiseksi osoittautuu kuitenkin Timonkin vaimo, kun ensin löylytettyään katuu ja huolehtii ja yön selästä miehensä etsii. Piiankin panee liikkeelle keskellä yötä, niin tärkeä on isännän löytyminen. Onkin Timon emännällä rikeerauksen vastapainona taipumus pyrkiä katuen ja anteeksipyynnöin pyrkiä hyvittämään äkkiväärää käytöstään. Joka sunnuntai hän kaikilta pyytää anteeksi pahat sanansa ja tekonsa. Saakin Timo aiheen arvoida akkansa ainakin 300-400 ruplan arvoiseksi. Tästä nyt jokainen nainen voi tuohtua, että niinkö vähän ja että rahassako nainen arvoidaan, mutta mielestäni tämä on vain Timon tapa sanoa selvästi, että hän akkaansa suuresti arvostaa.Vuohenkalman torpassa asui ja rakenteli EeroNäistä parista sivusta, joilla kerrotaan Eeron elämästä Vuohenkalman torpassa, on kehkeytynyt uskomattoman voimakas ja tunnekylläinen myyttinen suomalaisen mielen miljöö. Seunalan Anna nostetaan tämän tästä esiin suomalaisena madonnana. Niin on taitavasti kirjailija tämän hahmon piirtänyt. Sitä pohjustaa Annan asettuminen Juhanin sielun parantajaksi heinäpellon tragediassa ja eteerisen Annan kuvan höyhenen keveät viivat piirretään muutamassa lauseessa, kun Anna lapsineen odottaa Eeroa kotiin pyhäiseltä kierrokseltaan pelloilla. Varmaan on osansa myös sillä, että kautta kirjan villinä ja herhiläisenä esiintyny Eero heltyy vaimonsa hiuksia niin herkästi sivelemään. Ja tietenkin tärkeä Annan kuvan piirre on se täydellisen tyylipuhdas ja mielen syvimpiä tuntoja värähdyttävä laulu, jonka hän laulaa: 'Tuonen lehto, öinen lehto...Yhteinen joulu päättää kertomuksenTämä kertomus yhteisestä joulun vietosta Jukolassa on ollut mielessäni paljon laajempana kuin se todellisuudessa on, vain hieman yli kaksi sivua. Jotenkin muistelin, että koko viimeinen luku olisi sille omistettu. Jääköön siitä muistoksi 'väärin painotettu' tämänkertaisen lukutehtävän otsikko. Varmaan on merkitystä sillä, että itse olen kuusilapsisen perheen vanhin ja meillä on aikanaan vietetty joulua suurella joukolla eikä ihan pienenä voida pitää tämänkään joulun viettoon kokoontuvaa joukkoa: kymmenen parhaimmillaan ja yksi vielä tulossa. Kyllä siinä hälinää ja melskettä syntyy. Tapoja noudatellaan, lauluakin syntyy, ihan kuin 50 vuotta sitten. Silloin isä oli kantava voima, nyt perheen naisväki pysyy nuotissa. - Onpa ollut mieluisa lukukokemus tämä Seitsemän veljeksen kuudestoista tuleminen. Saisikohan tuosta vielä yhteenvedon niinkuin ohjelmamme edellyttää?
|
||
PalautettaK.Lepo: Muuan joulu Kangasalla
|
||
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20020111 (20011217) o 
o AJK kotisivu o Seitsemän
veljestä