13 Paluu Jukolaan
Niin, tuolla on entinen, armas JukolaTulee ajallansa päivä, jolloin veljesten kymmenvuotinen korpivaellus päättyy ja he palaavat Jukolaan kunnian miehinä. Paljon on näinä kymmenenä vuotena tapahtunut. Tapahtumat kerrataan paluumatkalla. Kyynel vierähtää joka miehen poskelle. Ja suomalaista miestä kun moititaan, ettei hän osaa antaa tunteillensa valtaa! Tämä kansamme kuvauksen perusteos todistaa monessa kohdassa aivan muuta kuin nykyajan kimakkaääniset feministit. Pikemminkin kuuluu tunteettomuus näiden moittijoiden äänensävyissä. Tässä Jukolan veljekset tiedostavat syvästi elämässään tapahtuneen muutoksen eikä ole vähintäkään epäilystä, etteikö muutos olisi pysyvä. Se on huomattu myös ympäristössä ja se on herättänyt ansaitsemaansa vastakaikua. Ei tarvitse veljesten pelätä enää naapurien vihamielistä suhtautumista niinkuin ennen, kun kolttosilla ja naurisvarkauksilla vihamieltä nostatettiin. Teerimäen harjulta veljekset ensi kerran yhdeksään vuoteen Jukolaa katselevat, kun ovat näihin saakka entistä kotoansa tarkoituksella kiertäneet. Sitä suurempi on liikutus nyt, 'ilon ja riemun helmiä ovat ne kyyneleet' kuten Juhani sanoo.Juhani: Ah! Jos eläisi nyt äiti, käyskellen tuolla Jukolan pihalla, niin, nähtyään poikiensa lähestyvän, kiirehtis hän meitä vastaan aina Ojaniitun ahteelle tuolla. Mutta taivaan salissa istuu nyt eukko, vartoen lapsiansa. Kyllä tullaan, muori, tullaanpa Jumalan avulla mekin sinne kerran. Käskekäämme tuliaisjuhlaan joka ainoa mies ja vaimoTällaisen ajatuksen lausuu Juhani ja kaikki sen hyväksyvät. Maaherrasta Toukolan Tallukkaan päätetään mukaan kutsua. Ja ketä muita tuleekaan vastaan kuin sopivasti entisiä tuttuja, joille ollaan hyvä sana ja hyvä teko velkaa. Olutta on varattu ja kahvia tullaan keittämään. Tanssit päätetään panna pystyyn. Polskaa osaa joka mies. Missä lie Aapo katrillinsa oppinut? Ensimmäisenä tulee vastaan lukkari, veljesten entin koulumestari. Ei ole unohtunut vieläkää se löylytys. Juhani ja Timo siinä haivenistaan pääsivät. Nyt Juhani tuntee itsensä niin oppineeksi, että päättää järjestää lukkarille tentin. Eikä Timo halua jäädä sen huonommaksi. Juhani on oppinut Sepeteuksen poikien nimet ja haluaa testata, osaako lukkari ne. Itselläni ei ole aavistustakaan, mutta Jaakopin poikien nimiä muistan opetellun. Menisivätköhän vielä? Heh, heh, kun muistaisi panna pystyyn tästä asiasta tentin teologiaa opiskelevalle tyttärelle! [Oheisen tentin järjesti vävy tyttären pojalle (4½ v), joka kyseli, mitä se tentti oikein on.] Timo sählää omine, varmaan aikoja sitten varta vasten jostakin siepatun kysymyksensä kanssa. En oikein saa selvää, en edes lukkarin vastauksesta. Juhanin kysymys on selvä, mutta lukkari ei ole ensimmäistä kertaa pappia kyydissä ja kamppaa 'alavyöheitolla' äijän tantereeseen alta aikayksikön. Taas yksi näyte Kiven loistavasta tilannekomiikan tajusta! Hölmöys paljastetaan äärimmäisen yksinkertaisin keinoin: ohjataan päällekarkaaja väistöllä täydelliseen kuperkeikkaan. Omia voimia ei edes tarvitse paljastaa. Tätä arkioloissa nimitän itämaiseksi itsepuolustukseksi.Rajamäen rykmäntti astui heitä vastaanLukkari ensin vastustelee, on muka virka-asoita muualla, mutta heti hän myös tajuaa, mistä on itse asiassa kysymys ja niin on veljeksillä pian 'korkeimpien voimien' selustatuki takanaan. Seuraavaksi tulee vastaan puuhakas Rajamäen rykmentti. Heidänkin kanssaan on kanaa kynitty. Ja aikamoisen ilkeät ennustukset on saatu niskaan. Paremmin ovat toteutuneet kuin monet ammattimiesten tekemät talousennusteet. Saunat ja talot ovat palaneet, juuri niinkuin Kaisa ennusti. Mutta nyt on se kaikki takana ja olisi aika vaikka paremmille ennustuksille. Kaisa kutsutaan kahvin keittäjäksi ja Mikko viulun vinguttajaksi. Ei ole veljeksillä minkäänlaista kaunaa eikä pahaa tahtoa rykmenttiä kohtaan, joensuulaisesta rasismista puhumattakaan. Lukkari tosin saa tulla takuumieheksi, ei Kaisa muuten usko. Aapokin oikein puheen pitää ja manaa Kaisan ennustamaan parempia päiviä. Ja niin rykmentti tekee täyskäännöksen ja liittyy joukon jatkoksi. Mikko jo matkalla luikauttelee säveliä.Kolistimen äkeä ukko ei kutsua noudataMutta sitten tulee vastaan mustatukkainen mies, joka ei lainkaa sula sovintoon veljesten kanssa. Ei ole Kolistimen ukko kertomuksessa tähän mennessä esiintynyt, mutta pitkän syntilistan veljeksille luettelee, ja kirjaimellisesti kuuroille korville kaikuu veljesten kutsu. Ei lähde Kolistin veljesten kelkkaan, vaan tuimasti noituen jatkaa matkaansa. Tämä veljeksiä hiukan harmittaa, mutta minkäs teet. Pahaa ei kuitenkaan missään muodossa kosteta pahalla, ei nyt eikä tulevaisuudessa. Kenties ukko tarvitsee vielä lisää näyttöä veljesten kääntymyksestä. Jos siitä on kiinni, ei ole epäilystä, etteikö ennen pitkää myös Kolistimesta hyvänpäivän tuttua tule.Mutta Männistön muori ja Venla tulevat mukaanSitten tulevat vastaan marjaropeinensa Männistön muori ja palleroinen tyttärensä Venla. Heidän kääntymyksestään ei ole vähäisintäkään huolta, niin tuikeasti kuin olikin edellinen tapaaminen päättynyt. Heillekin kyllä lukkari vakuutti veljesten aikeiden kunniallisuutta. Ja kuten kohta nähdään, joku siemen oli heidän mielessään vuosien mittaan itänyt ja pian seuraisi munia ja poikasia.Toukolaan läksivät lukkari ja AapoNäin on matkan varrelta kerätty tärkeä osa seuruetta, mutta tärkein vielä puuttuu. Kerta rysäyksellä hoidetaan kaikki asiat kuntoon. Lukkari ja Aapo lähtevät Toukolaan kutsumaan entiset kirjaimellisesti veriviholliset sovinnonjuhlaan. Ja kuten odottaa sopii, tämäkin juoni onnistuu ja pian nähdään Toukolan miehet - ja etenkin naiset - Jukolan pihalla ja vähitellen myös pirtissä. Vähän siinä ensin vinoon katsellaan ja hattua nenän edessä pyöritellään, mutta niin on voimalliset elkeet nyt käytössä, että makeaan sopuun sulaa kaikki entinen kauna. Eikä tämä tähän jää, vaan kuin kukkanen koristeeksi sovinnon juhlaan syntyy myös Juhanin ja Venlan kihlaus. Muistuupa mieleen perhepiirissä tapaus, kun sisaren syntymäpäivät häiksi muuttuivat. Riemu oli silloinkin katossa. Nyt saamme lukea vallan herkullisen kuvauksen siitä miten Juhani tämän yllättävän käänteen selvittää. Paremmin käy kuin Sepeteuksen poikain isän nimen kanssa. Vaikka hetkellisesti sokeaksi vetääkin, syntyy lopulta kosinta, jonka uskomaton sananvalinta päästää pannasta kaikkien jälkeentulevien tökeröt sanakäänteet tuona juhlallisena hetkenä. Mutta viis sanoista, kunhan asia tulee selväksi. Ja tässä tietenkin tulee.Perkele, joka käy ympäri kuin kiljuva jalopeuraNiin että lukkari pääsee asianmukaisten kakisteluiden jälkeen aloittamaan sovintopuheen. Tätä puhetta ja etenkin sen ensimmäistä sanaa tässä nimenomaisessa lopputarkoituksessa olen aina ihastellut. Sopivan tauon kanssa sanottuna lopetti varmasti puheensorinan kuin veitsellä leikaten. Enpä ole arvannut itse ruveta kokeilemaan. Jos on ensimmäinen sana jämerä, on jatkon oltava vastaavasti myös. Ja tältä lukkarilta kyllä syntyy kaikkine arvoituksellisine väkevästi tunteisiin vetoavine sanakäänteineen. Taaskin kuvataan veljesten vaellus perkeleen vallasta kunnian kukkuloille. Herraa Sebaotia muistetaan apumiehenä, itse asiassa tietenkin pääjärjestäjänä ja Eijaata huudetaan hurraa-huutona. Eivät jää kuulijoiden silmät kuiviksi ja 'voimallinen oli liikutus naisten sydämissä.' Puristavat veljekset ja Toukolan miehet sovinnon kättä. On lukkari norrinsa ja oluensa hyvin ansainnut. Lähtee Juhanin saattelemana astelemaan pattisauva kourassaan kohti kirkonkylää. Juhani hänen peräänsä jalallaan raapaisee, niin että rapa ometan seinään ropise. Ja sitten pannaan tanssiksi, vaikka ensin Mikko saakin tyhjälle lattialle viuluansa vingutella. Eikä siinä vain ryskeellä tanssita, vaan taitavatpa veljekset pitkän erämaavaelluksensa päätteeksi katsella Toukolan tyttöjä sillä silmällä, Aapon silmäyksistä erikseen mainitaankin.
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20011209 (20011209) o 
o AJK kotisivu o Seitsemän
veljestä
