11 Veljesten ratkaiseva askel
Puukkoni, kirkasteräinen puukkoniJo kolmas tappelun jälkitilanne. Alakuloiset voittajat yhä selvemmin tajuamassa, ettei näin voi jatkua. Jospa tuli vaikka ruumiita? Virkamiestä häirittiin virantoimituksessa. Sitä ei mitenkään voida painaa villaisella.Juhani: Kiikissä olemme, kiikissä! Kaikki on mennyt,
kaikki onni ja toivo!
Näin epätoivoiseksi on veljesten elämä kääntynyt. Äärimmäinen epätoivo ei sentään muihin Juhanista tartu, Tuomaskin tosin lupaa hirteen mennä, mutta 'sitten vasta', (kun lain kouraisu on ilmiselvänä edessä). Juhania miehissä hillitään. Mutta miten voitaisin lain kouraa nyt väistää? Suomesta pois, paimeneksi Inkerinmaalle? portinvartijaksi Pietariin? Merille vesiä viiltämään? Kohden engelsmannia? Timon mukaan jälkimmäinen vaihtoehto on siitäkin syystä mahdoton, että sinne on 'miljuunia ja tuhannen miljuuniakin peninkulmia'. - Ei vähän mitään, ettei olisi enemmän matkaa kuin kuuhun! Jospa Heinola riittäisi? Kruunun pesti Parolan pataljoonaan? Kruunu poikiansa suojelee. Tämä keino yleisen itkun hyrskeen vallitessa parhaaksi katsotaan. Mihin marssivat pojat noin totisina?Tässä puuhassa eli marssilla kohti Heinolan varuskuntaa tavataankin veljekset seuraavaksi. Matkalla kohtaavat vanhan ystävänsä ja suosijansa nimismiehen, joka jahtivouti mukanaan ajaa jyrittelee Viertolan tiellä. Tämä ihmettelemään veljesten tuimaa katsantoa ja kyselemään heidän matka-aikeitaan. Helvettiinkö aikovat, kun kauas ilmoittavat menevänsä? Veljekset tietenkin arvelevat nimismiehen olevan heitä nyt samantien kiikkiin nappaamassa. Ymmärtävät kuitenkin, ettei kahden miehen ole seitsemän miehen kimppuun käymistä, joten suinpäin ei ole tarvis tieltä väistyä, vaan otetaan selvää mitä on tulossa. Onneksi ei sentään henkirikosta ole tapahtunut ja nimismies on muutenkin tapansa mukaan hoitanut veljesten asian parhain päin. On jopa tukkinut toukolaisten suut muutenkin. Veljekset kyllä tietävät nimismiehen ystäväkseen, mutta tätä on sentään vaikea uskoa. Ja sitten on vielä se rovastikin...Nimismies: ... onko hän teitä kiristellyt viimeisinä
aikoina?
Katselinpa häntä tarkasti silmäteräänOn siinä nyt veljeksillä ihmettelmistä. Liian hyvää ollakseen totta! Miten tuohon pitäisi suhtautua? Toisaalta on nimismies heidän ystävänsä, mutta jospa vain mielin kielin puheliee kun on selvässä alivoimatilanteessa? Eikä herroihin voi ollenkaan luottaa. Ehkä on narraamassa heitä kotiin satimeen, josta heidät olisi sitten helppo isomman väen kanssa napata. Toisaalta on nimismies ennenkin veljesten puolta pitänyt eikä muutenkaan turhia puhu.Juhani: ... Mutta mitä helvettiä tekisimme nyt? Sanoppas,
Aapo.
Ja niin veljekset tekevät täyskäännöksen kohti kotia. Kuusikon suojasta pari päivää pirttiänsä tarkkailevat: olisiko jotakin liikettä lähistöllä. Ei ilmesty mitään merkkejä sellaisesta. Palailevat pirtillensä. Hyvän sanan sanovat nimismiehestä ja toteavat, etteivät herrat muutenkaan aina ihan vihon viimeisiä ole. Rovastinkin ansioita pohtivat. Aapo: ... Ja mitä on hän tahtonut, puuhannut meidän tähtemme? Meitä kristityiksi kunnian miehiksi. Nyt on hän meidät jättänyt, mutta lausuu kuitenkin meistä niin ihanan toivoituksen, että sydän likistyy sitä muistellessa. Mutta nytpä miehet lukemaanTuomas: Mutta nytpä miehet lukemaan, nyt aapiskirja kouraan ja sanaa päähän vaikka halkonuijalla.Aapo: Lausuitpa jotakin, josta, jos niin teemme, syntyy meille uusi onni. Ah, jos yksimielisesti kävisimme nyt tärkeään toimeen, siitä heltimättä ennenkuin työ on päätetty! Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun tästä asiasta päätetään, mutta tällä kertaa päätös pitää. Opettaja vain pitäisi saada. Sitäkin on Aapo tuuminut. Eero olisi pantavat oppiin muutamaksi viikoksi jahtivoudille. Tämä kyllä Juhania karvastelee: ettäkö Eero tiitiäinen häntä opettaisi! Eerolla on kanttia vielä viisastellakin: Eero: ... Opettaja käyköön hyvillä esimerkeillä
opetuslastensa edellä, muistaen ankaraa tilinteon päivää,
koska hänen tulee sanoa: "tässä, Herra, olen minä ja
ne, jotkas minulle annoit."
He lähettivät veli Eeron astelemaan oppiretkellensäNiin laitetaan Eerolle eväskontti ja lähetetään hänet lukemisen oppiin. Eikä hänen monta viikkoa tarvitsekaan ahertaa, kun on jo tarpeellinen oppi päässä. Sitten hän rupeaa jakamaan sitä veljilleen, 'jotka yhdestä suusta huusivat kirjainten nimet, niinkuin nuorin veli heille saneli. Yhdestä suusta he huusivat, ja mäikyi avara pirtti. Työlästä ja tuskaa täynnä oli heille tämä työ, tuskaa täynnä alussa varsinkin.' Ja kuten arvata saattaa, ei konflikteiltakaan vältytä. Eeron ilkeätä luontoa joudutaan pehmittämään, mutta ei ole Eerolla pääsyä, eikä ole veljillä, ennenkuin ollaan selvillä vesillä ja kirjaimet ovat käyneet tutuiksi ja kirjaimista alkaa muodostua sanoja ja sanoista lauseita ja kirjan kautta aletaan päästä muun ihmiskunnan yhteyteen. Näin tapahtuu, hitaasti mutta varmasti.
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20011126 (20011126) o 
o AJK kotisivu o Seitsemän
veljestä