Korpela Asko 
10 Hyvästit viinalle ja viimeinen tappelus

Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä

Viimeinen velkahuhta ja 40 härjänvuotaa 

Melkein harmittaa ammattitausta, joka ajaa pohtimaan sekä häränlihan määrää suhteessa kulutukseen (edellisessä) että nyt tätä 40 härän maksamista. Kahden vuoden sadolla tulee 40 härkää maksetuksi. Lihaa kun oli ehkä 8000 kiloa, niin viljaa pitää olla ehkä lähes 20-kertain, ainakin 10-kertainen määrä eli ainakin 100 000 kiloa. Ja kun hehtaarisato tuskin on 2000 kiloakaan siihen aikaan ollut, tekee 50 hehtaaria eli 25 hehtaaria, kun kahdessa vuodessa... Mitenkähän tuo kaskena... No tämä on tietenkin täysin turhanaikaista viisastelua, mutta ei näy ekonometrikko-suutari lestistään pääsevän...

Viina heidät villitsee: pöhnää juhlan kunnioiksi 

Eikö vain vielä tule paha mutka matkaan, vaikka jo terve suunta on kompassiin valittukin. Viljan viljelystä on vain kukon askel viinankeittoon, varsinkin kun se tuohon aikaan oli laillista puuhaa. Kyllä suurin osa veljeksistä empikin, mutta lopulta Juhanin ja Timon ajatus voitti. Paljonko nyt sitten tähän raaka-ainetta menee, sitä en olemattomalla kokemuksella ja vähäisin tiedoin lainkaan osaa arvioida. Taitaisi kuitenkin tieto melko helpostikin Rajamäen - joka on ihan muualla kuin Nurmijärvellä - nettisivuilta löytyä, mutta enpä nyt käy tutkimaan. Jos nyt kuitenkin lukija tietää, kertokoon meille muillekin. 

Muut paitsi Lauri - onko tämä nyt jo neljäs vai viides poikkeama muiden veljesten meiningistä: kosinta, Hiidenkivi, kurranlyönti... tähän leikkiin ei ryhdy. Niin on kovan opetuksen Hiidenkivellä saanut. Muut antavat viinalle ensin pikkusormen ja viina vie sitten koko käden, niin koko miehen. Eikä edes oma tuotanto riitä, vaan pitää saada oikein ostopöhnää, rommia, puteliolutta ja silliä ja nahkiaisia hiukopalaksi. Ei muuta kuin varustetaan Eero ja Simeoni 'rahallisen kuorman' kanssa - kas kummaa: ei Helsinkiin, joka siihenkin aikaan sentään oli lähempänä, vaan Hämeenlinnaan ostoksille. Oikein ihmetyttää, miksi Hämeenlinnaan eikä Helsinkiin. Varmaan on tälle joku järkeenkäypä selitys. Kertokoon ken tietää! 

Arvata saattaa, miten reissulla käy. Menee sekä rahat että kukkarot eikä mitään tule vastineeksi, vain matkalaiset hevosta myöten perin kurjassa kunnossa. Sitä en ihmettele, etteikö hevoskuormallisella kaksi miestä ja hevonen kymmentä päivää eläisi leveästikin, mutta sitä ihmettelen, ettei morkkis aikaisemmin iskenyt. Alle viikossa olisi luullut kokemattomien tarpeekseen saaneen. Tietystihän sitä kahteen suuntaan 60 virstan matkaankin aikaa menee, ehkä 4 päivää ja enemmänkin. Varmaan jarruna on viipymisen ja kuorman hupenemisen myötä aina vain kasvava pelko seuraamuksista. 
 

Päämestari Luciferus ja tuumankokoiset  

Eikä ole pelko aiheeton. Vastaanotto on tyly. Tylyys paistaa niin kauas, että Simeoni hyppää kyydistä ja vilkaisee huonosta kunnostaan huolimatta metsän pimentoon. Eero yrittää ketun konstia, mutta turhaan. Kukkaro on ollut Simeonilla ja hän on muka joutunut vasten tahtoaan lavealle tielle. Eeron tuntien veljekset eivät ota tätä todesta. Kunhan ei olisi ollut pääjuonija. Simeonihan on tunnetusti perin nuuka mies. Eerolle annetaan kunnon löylytys. Simeoni näkee tapahtuman puiden siimeksestä ja kauhistuu yhä enemmän. Pakenee ja pysyttelee loitolla päiväkausia. Eerolta saavat vähjitellen tietää Simeonin tilasta: tuumankokoisista oli puhunut. Tuhansittain niitä oli ympärillä parveillut. Juhani ensin yksin käy etsimässä. Taula-Matilta kuulee lisää tietoa, oli kuullut surkeata valitusta Simeonin äänellä. Järjestetään systemaattinen etsintä: säteettäin Impivaaran ympäristöön. Juhani vihdoin löytää veljensä, saattaa kotiin ja ilmoittaa löydöstään mahtavalla tuohitorvella töräyttäen. 

Selkäsaunasta ei puhettakaan, varsinkaan, kun kuullaan Simeonin ihmeellinen tarina. Ei osannyt sepittäjä kuvitella, kuinka sata vuotta myöhemmin mies käy kuussa sanomassa merkittävät sanat: 'Tämä on pieni askel yhden ihmisen elämässä, mutta suuri aske ihmiskunnan historiassa'. Vai miten ne sanat olivatkaan? Simeoni Jukola teki saman tempun saapasnahka-aluksella itse päämestarin eli pirun harteilla. 'Iijaa, iijaa' olivat Simeonin sanat. Tässä se nyt taas nähdään, kuinka taide kulkee askelen verran tieteen edellä, synnyttää ajatuksen, jonka tiede sitten toteuttaa. Mutta niinhän sen pitää ollakin. Mitä mielikuvituksellisempia ideoita on aina toteutettu. Jules Vernekin kierrätti sankareitaan 80 päivässä maailman ympäri, teettipä matkan maan sydämeenkin. Milloinka mahdetaan toteuttaa? Afrikan tähdessä (Étoile du sud) JV antaa sankarinsa ratsastaa strutsilla Saharan halki. Tänä päivänäkään en ole ihan varma: voisiko strutsilla ratsastaa, vai eikö voisi. Silloin tällöin olen tätä kysymystä jonkun ihmisen kanssa pohtinut. Kyllä aina on siihen tulokseen tultu, että ei voi. Mutta minua se mahdollisuus kuiten kiehtoo. 

Tästä Simeonin kokemuksesta tulee nyt kuitenkin stoppi viinahommalle - muille paitsi Simeonille itselleen. Oikein katumukseen saakka ajaudutaan ja sen merkiksi ja vahvistukseksi päätetään lähteä kirkkoon. Tätä tärkeätä päätöstä vahvistetaan sopivilla tunnusmerkeillä: otetaan koko kirjasto mukaan, aapisia ja muita hartauskirjoja myöten. 
 

... ja vihonviimeiseen tappeluunkin joudutaan 

Mutta minkä odottamattoman käänteen saakaan kirkkomatka! Tammiston pihalla törmätään 'ryöstöhuuto-kauppaan', jota itse nimismies on pitämässä lepopäivän aamuna. Ja siellä ovat myös Toukolan miehet, joiden kiertämisestä jo ennätettiin iloita, ettei houkutus kävisi ylivoimaiseksi. Nyt se käy kumminkin. Asiaa vauhdittaa se, että veljekset ovat aapisin varaustautuneet. Kohta keksitään heille naljailla uudesta uskonnosta, jossa muka kahdeksanpäiväistä viikkoa noudatetaan. Uuden lepopäivän nimeä tiedustellaan. Tämä on veljeksille liikaa. Tuulispäänä rynkäävät toukolaisten kimppuun. Löytyy adrenaliinia oikein aika annos. Simeoni ensin vartioi kirjoja, mutta nähdessään Aapon vaikeuksissa, säntää mukaan. Toukolaiset ottavat puukot aseiksi ja veri alkaa vuotaa. Jukolaiset pyhäpukeissa puukottomina repäisevät kättä pidemmiksi aidasta seipäitä. Toukolaiset luopuvat puukoistaan ja turvautuvat hekin seipäisiin. On siinä huutokauppaväellä nähtävää. Minkä mahtaa tällaiselle joukolle nimismieskään. Ei ehkä tullut rauhan toimiin edes käsiasetta mukaan. Sillä olisi voinut ilmaan pari kertaa paukauttaa ja vaatia järjestystä. Ovat jo veljekset jäämässä alakynteen, kun saapuu paikalle heidän ystävänsä Tammiston Kyösti. Hän on velejsten puolella ja niin kääntyy taisto veljesten voitoksi. Vai voiko sellainen kenenkään voitoksi kääntyä? Julkista toimitustakin häirittiin. Mitähän siitäkin seuraa?

 

Palautetta 

Pekka Pihlanto: Luvutkin sopivat lukupiiriin

Pekka: 

Asko kirjoitti: "Melkein harmittaa ammattitausta, joka ajaa pohtimaan sekä häränlihan määrää suhteessa kulutukseen (edellisessä) että nyt tätä 40 härän maksamista. Kahden vuoden sadolla tulee 40 härkää maksetuksi. Lihaa kun oli ehkä 8000 kiloa, niin viljaa pitää olla ehkä lähes 20-kertain, ainakin 10-kertainen määrä eli ainakin 100 000 kiloa. Ja kun hehtaarisato tuskin on 2000 kiloakaan siihen aikaan ollut, tekee 50 hehtaaria eli 25 hehtaaria, kun kahdessa vuodessa... Mitenkähän tuo kaskena... No tämä on tietenkin täysin turhanaikaista viisastelua, mutta ei näy ekonometrikko-suutari lestistään pääsevän..."

Mielestäni on hyvä, että näitäkin asioita puidaan, sillä näin nähdään, missä määrin kirjailija otti vapauksia realismin suhteen. Lukupiirimme kiintoisa piirre on juuri se, että jokainen arvioi teosta omien taustojensa ja maailmankuvansa mukaisesti. Näin tulee teos arvioiduksi monelta hyvin erilaiselta kannalta.


 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle tähän

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän

..ja sähköpostiosoitteesi tähän

Tämän palauteviestin saa Asko Korpela



Asko Korpela 20011120 (20011117) o o AJK kotisivu o Seitsemän veljestä