09 Kiitos Viertolan herralle tästäkin atriasta
On eräs syyskuun aamuOnkohan mahtanut Aleksis Kivi keskustella tästä kohdasta jonkun juristi-ystävänsä kanssa. Hän kuvaa niin tarkoin veljesten toimet lisävahingon estämiseksi. Härkien ruhot nyljettiin ja suolistettiin ja varastoitiin ja vartiointi järjestettiin. Vasta kun omistajaa ei kuulunut käytiin lihoihin käsiksi, 'olisivat muutoin mädäntyneet ja levittäneet syyhelmät ja syymät, rutot ja rupitaudit ympäri koko Suomen' kuten Juhani myöhemmin lautamies Mäkelälle selitti.Lihaa siis riittää. Tämäkin on aika merkittävä kohta juonen ja kertomuksen aaltoilussa, josta Tarkiainen puhuu. Monesti on niukkaa veljesten eväs. Sellaisen olotilan kuvaus, nälkävyön äärimmäinen kiristäminen on vielä edessäpäin. Mutta nyt ruokaa riittää. Tässä veljesten aamupalaa kuvaillaan runsaaksi ja 'härjän lihaa' 'saartuvalliseksi, voimakkaaksi lihaksi' ja 'lujaksi muonaksi'. Puhutaan niin suurista annoksista, että melkein lukijakin saa kyllikseen tästä herkusta. Keksitään keino lihan sulattamisen edistämiseksi: ripeä liikunta. Ryhdytään kiekkoa eli kurraa lyömään. Lihan syöminen muuttuu herkuttelusta rangaistukseksi, kun hävinneen osapuolen on kymmenen naulaa kerralla lihaa nieltävä. Yksikin naula, vähän yli 400 grammaa, on iso pihviksi. Ei taida olla mahdollista kerralla kymmentä naulaa... Härkiä 40, kukin ehkä 200 kg, tekee 8 tonnia härjänlihaa. Tekee vähintään tonnin mieheen. Suomessa syödään muistaakseni luokkaa 50 kg henkeä kohti vuodessa. Tekee 20 vuoden lihat. Kahdensadan gramman pihvejä tulee tonnista 5000. Argentiinalaiset kai syövät pihvin päivässä, niin että silläkin tavalla laskien 15 vuoden eväät... Mutta salojen helmoissa astelee LauriLauri on erakko, eriseurainen jo ties monennenko kerran. Ei lähtenyt kosimaan, ei heittänyt konttiansa, kun härkiä paettiin, ei osallistunut härkien lahtaamiseen. Ei hän kuitenkaan mikään vastarannan kiiskikään ole. Haluaapahan vain ominensa toimia. Niinpä nytkin saa kurran lyönti jäädä. Hyvä niin, saadaan tasajoukkueet. Lauri lähteen sen sijaan 'kirveskynä' - mikä hauska sana! - kainalossa metsään, roolinsa mukaan 'katselemaan puita väärii'. Retkillänsä Lauri näki merkillisiä luonnonoikkuja, pahkoja ja tuulenpesiä. Laittautui sammalikkoon päiväunille. Unta odotellessaan kuvitteli itsensä myyräksi maan kolossa. Siihen nukahti ja jatkoi kuvitelmaansa unessa. Kiipesi onttoa puuta pitkin korkealle oksalle, josta näki veljiensä kurranlyönnin. Muistuu mieleen Strindbergin mahtava Uninäytelmä, jossa valvemaailma siirtyy taustalle ja merkilliset vääristymät nousevat etualalle. Laurin unessa oli yksi merkittävä vääristymä: kurran ilmeneminen aapiskirjana. Tärkeä muistutus kertomuksen juonen yleisestä suuntauksesta.Annappas kurrasi tullaSiirtyi Lauri herättyänsä katsomaan veljesten kurranlyöntiä runsaista liha-aterioista pulskiintuneiden koirien viereen. Juhania koirat seurailivat, mutta eivät jaksaneet muuten kurrapelistä riehaantua, haukottelivat koko touhulle. Mutta veljeksillä oli kova meno päällä. En ole tällaista peliä koskaan kokeillut, mutta säännöt tuntuvat tämän kirjan perusteella selviltä. Kaksi on joukkuetta ja vuoron perään hyökätään ja puolustetaan. Kiekko heitetään vastapuolen puolustavaa rintamaa kohti. Jos eivät osu, menee niin kauas kuin vauhtia riittää. Jos osuvat, tulee takaisin hyökkäävän puolen lyötäväksi. Jos eivät hyökkääjät osu, joutuu hyökkäävä puoli perääntymään. Juhani, Simeoni ja Timo ovat toisella ja Tuomas, Aapo ja Eero toisella puolella. Voisiko karkeasti nimitellä: pöljät ja viisaat vastakkain. ... ja pöljät eivät pärjää, vaan joutuvat perääntymään. Lihansyöntirangaistus on väistämättä edessä. Tosikko-Tuomas pitää kiinni sopimuksen kirjaimesta niinkuin aina. Niin joutuu 30 naulaa eli toistakymmentä kiloa härjänlihaa sulatukseen. Muut elintoiminnot vaimenevat ja vatsa saa tehdä tehtävänsä isäntien nukkuessa.Seisoi pirtissä lautamies Mäkelä'Koska he viimein aamulla heräsivät sikeästä unestansa, seisoi pirtissä lautamies Mäkelä vierasmiehen kanssa.' Asia kyllä arvataan: Viertolan härjistä on kysymys, käräjiin käsketään härkien surmaamisesta. Tätä tiedetään odottaa. Asiaa on mietitty ja sanat omaksi puolustukseksi on punnittu.Juhani. Tämä on ankara asia; olihan siinä kilpana
seitsemän henkeä. Ja mitä on tuhannen nautaa yhden ainoan
miehen verosta?
Mutta oli karhu ja niin oli aita, 'niin rässy aita, että sen elikko yhdessä roisauksessa runtoo maahan' kuten Juhani jo aikaisemmin (263) oli Viertolalle sanonut. Mäkelä. No, totta sanoen, niin oikeinpa teitte, korjatessanne
mitä Viertola ylpeästi hylkäsi. Siinä on sen kysymyksen
ratkaisu; mutta mitä koskee varsinaiseen seikkaan, vahingon palkintoon,
niin pelkäänpä että se teiltä viimein kiskotaan
ulos.
Tämä Juhanin viimeinen lause vähän ihmetyttää,
sillä siitä juuri on kysymys. Mitenkä muuten 'palkinto'
voitaisiinkaan heistä ulos kiskoa. Tantereet ja talot tuntuu ainoalta
mahdollisuudelta. Ne Juhani siis 'hövelisti' lupaa. Mäkelä
heittää hyvästit, mutta Juhani ei malta olla kysymättä
erästä veljeksiä jatkuvasti askarruttavaa asiaa. Mitenkä
suhtautuu nykyään veljeksiin rovasti, mitään ei ole
kuulunut. Tähän Mäkelä heittää oikein pahanpäiväisen
kampurajalan: komppania kasakoita on tulossa panemaan veljeksiä järjestykseen.
Ensin oli suunnilleen tasapäinen joukko toukolaisia. Saivat köniinsä.
Sitten tulivat 20 miehen voimin. Veljekset saivat köniinsä. Nyt
on tulossa 50 kasakkaa. Ja jalkapuu seitsemine läpineen odottaa myös.
Kyllä nyt on ylivoima todella selvä. Kasakoita - ei voi olla
totta. Kelmi koko lautamies. Mutta tosi on nyt kuitenkin kysymyksessä.
Nyt on elämässä tapahduttava muutos. Toinen kurssi on valittava.
Ja se valitaan nyt todellakin. Tästä lautamies Mäkelän
käynnistä lähtien veljesten elämä suuntautuu yhä
selvemmin, joitakin poikkeamia lukuunottamatta, yhä selvemmin kohti
täyttä yhteiskuntakelpoisuutta. Mutta se ei tapahdu yksioikoisesti,
kerrasta poikki periaatteen mukaan, vaan vielä kipeästikin kangerrellen.
Tätä Tarkiainen pitää hienona seikkana. Elämä
ei ole 'joko tai' vaan 'sekä että'. Kömpelömpi kirjoittaja
tekisi lopulta mielenkiinnottoman 'kerrasta poikki' käännöksen,
mutta Kivi jättää rosot jäljelle.
Päättivät veljekset seurata Aapon neuvoaAnkarasti veljekset pohtivat keinoja velkansa sovittamiseksi. Tervaa tervaskannoista on yksi ja Rajamäen Mikon pikikauppa ja muutkin, vähäarvoisemmiksi katsotut keinot on toinen mahdollisuus. Ei oikein houkuttele tämä. Kuten tavallista veli Aapo esittää paremman keinon. Kaskiviljelyyn on voimat suunnattava. Eikö tuohon kolme huhtaa riittäisi, Viertolan härkien maksuksi? Tätä neuvoa harkitaan ja niin päätetään tehdä. Käyvät veljekset Juhani ja Aapo puhumassa sovinnon kieltä Viertolan kiivaan herran kanssa. 'Mutta pian muuttui liepeäksi peljätty herra ja mieltyi vartomaan vahinkonsa palkintoa mainiosta huhdasta.' Ja niin aloittivat veljekset kaskiviljelyn. Mutta helppoa voittoa ei saada. Saarijärven Paavon kohtaloa koetaan ja nälkääkin nähdään, mutta periksi ei anneta.
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20011112 (20011112) o 
o AJK kotisivu o Seitsemän
veljestä