Tullut on jo neljäs päiväKumpi on dramaattisempi käänne: Pirtin palaminen Impivaarassa vai Hiidenkivi? Kuka sen taitaa sanoa? Kuka muistaa tai löytää jostakin muusta kirjasta jotakin, mitä voitaisiin dramaattisuudessa näihin verrata? Minulle ei muistu mieleen. Tarkiainen kiinnittääkin huomiota siihen, että 'harvapa lienee maailmankirjallisuudessa romaani, jonka vuorosanoissa tunnelmat aaltoilisivat niin tiheästi ja voimakkaasti kuin tässä' (417). Mielestäni tämä ei päde vain vuorosanoihin vaan koko juoneen. Kihelmöittää muuten ajatus: miksi juuri neljä päivää? Myöhemminhän todetaan että 'kolmas päivä' eli niinhän voidaan myös tietysti sanoa: [perjantai-iltana 0; Kivi ei viikonpäiviä mainitse], lauantai 1, sunnuntai 2, maanantai 3. Vasta maanantai-iltana tulee 3 vuorokautta täyteen. Minulle olisi riittänyt päivää lyhyempikin kivipiina nälässä, nälkäpiina kivellä. Vain kovasti vatsatautisena olen joutunut päivän ilman ruokaa olemaan.Kannu on minunOlihan eväänä sentään viinaa! Lauri kun ei konttiansa ollut hartioiltaan heittänyt. Kuten edelliestä luvusta muistetaan, vahvistivat veljekset heti turvaan päästyään itseään kulauksella, mutta totesivat, että tarkkana pitää olla ja tukalan ahtaassa paikassa varoa liikaa ottamasta. Aivan yllättävä käänne: Lauri menettää neljäntenä päivänä kontrollinsa ja äityy naukkailemaan. Eikä vain naukkailemaan, vaan juopuu ja tulee ylitsevuotavan puheliaaksi, lopulta vuolaaksi saarnamieheksi. Nousee kärhämä Laurin hillitsemiseksi.Juhani jo kolmannen kerranJo kolmannen kerran veljesjoukolle ollaan valitsemassa päämiestä. Miksi eivät entiset valinnat päde? Osaako kuka selittää? Varsinkin kun valinnan tulos on itsestään selvä: Juhani taas kerran niinkuin Kekkonen sitten myöhemmin. Yhtä valmis on Juhani pomoksi kuin aina ennenkin ja sama ongelma on päällimmäisenä: Mitä tehdään, jos joku ei tottele? Tässä tuomio on entistä hurjempi: niskuri härkien eteen heitettäköön.Laurin saarna kivelläLaurin vauhti kiihtyy. Hän kaivaa hampaankolonsa tyhjäksi. Lauri antaa veljille välitodistukset. Pilkkakirves ja kiusankappale Eero saa parhaan arvosanan, Tuomas myös kelpuutetaan. Muut hylätään: erityisesti Juhania ja Simeonia purevasti pilkataan. Simeoni - syntinen saatana kurja - roolinsa mukaan ottaa niskaansa mitä vain, niin tämänkin, noituen kyllä kuten aina ja povaten viimeistä tuomiota pilkkaajansa niskaan. Mutta Juhanin arvovalta ei millään kestä mitään tällaista. Juuri niskurille sovittu rangaistus pompahtaa heti esiin. Onko tässä Lauri joutumassa härkien eteen? Kyllä lopulta vähällä pitää, mutta sitä ennen Lauri pitää mahtavan saarnan, joka ei sinänsä ole enää suunnattu veljeksiin susina ja lampaina, vaan on ihmeellinen sanavirtuoosinen hokema kuvitelluille seurakuntalaisille. Voitanee todeta parodiaksi saarnasta yleensä. Kärki kääntyy veljeksiin, kun Lauri manaa Eeron apumiehekseen, laulamaan ja vastaamaan, kun saarnamies messuaa. Eero tietenkin ilmoittaa olevansa valmis. Lauri puhuu myös tanssimisesta. Se on sentään veljille liikaa ahtaalla Hiidenkivellä. Timo on pudota kiveltä.Hän viskattakoon härkien eteenJuhani sanoo sen hirmuisen sanan: "hän viskattakoon järkien eteen!" Tuomas tarjoutuu vilpittömästi sydämistyneenä heti tuomion täytäntöönpanijaksi. Miten selitetään tämä Tuomaan sydämistyminen hänen juuri saamaansa hyvää todistusta vastaan? - Ehkä juuri siksi. Tuomas on olemassaan tasainen ja tasapuolinen. Ei siedä itseäänkään muiden edellä. Olihan hän sitä paitsi vihasta kalvennut jo lukkarin tuvassakin, silloin asettuen Juhania vastaan tämän ilmoittaessa haluavansa 'vähän sivuta lukkaria'. Juhani itse ensimmäisenä on nyt Tuomasta estämässä, kohta järkevä Aapo perässä vaatimassa muita suojelemaan Lauria. Hetken nälkäisten ja voimattomien miesten ähellystä, jossa koiratkin ovat vaarassa. Härät kertyvät oitis mahdollista saalista odottamaan. Tilanne vaikuttaa tosi hurjalta. 'Mutta yleinen väsymys saattoi lopulta rauhan Hiidenkivelle'. Tiimellyksen tauottuakin jatkuu kiivas sanailu. Simeoni erityisesti manaa Herran vihaa veljesten niskaan. Muut vaativat häntä vaikenemaan.Kolmas päivä! Niin vaipukaamme jo kuolemaan.Simeoni: Kolmas päivä! Niin vaipukaamme jo kuolemaan.Eero: Ja kuolla täytyy meidän, vaikka on edessämme lihaa, elävätä lihaa. Simeoni: Se liha meidät kuolettaa, kuolettaa! Juhani: Juuri tänäpänä, tällä tiimalla ja minuutilla! Niin, tällä tiimalla. Timo: Tappakaamme se liha. ampukaamme joka-ainoa sarvipää, ja tulkoon meille tuoretta lihaa oikein roimalta. Viisi kivääriä on latingissa ja Laurin kontissa on ampumavaroja kyllin. Tästä käänteestä Tarkiainen sanoo Timon
osalta: "Kirjailija on suonut hänelle hyvityksen antamalla hänen
keksiä pelastuskeinon veljeksille Hiidenkivellä härkien
piirityksessä ollessa. Timo kun on kuvattu veljeksistä 'unisimmaksi
ja yksinkertaisimmaksi'.
Kohottivat he äänensäNyt on keino keksitty. Voitaisiin siis vielä hetki sinnitellä ja koettaa muutakin kuin veristä lahtia. Vielä kerran päätetään huutaa kaikin voimin. Tulos on helppo arvata. Vain tusinakirjailija olisi tässä vaiheessa luopunut juonesta ja antanut kaiken kääntyä parhain päin viime hetkellä. Mutta ei Aleksis Kivi. Hän juottaa maljan katkeraan loppuun. Härät tapetaan viimeiseen sorkkaan. Kova on pauke ja möyrynä. 'Mutta niinkuin komea linna, niin vaatehti itsensä Hiidenkivi savuiseen kauhtanaan, matkien ukkosen kieltä. Mutta Lauri nukkuu humalaansa.Onpa tässä lihaaTaiston tauottua...Juhani: Onpa tässä lihaa.
Ja niin pääsivät veljekset paistamaan häränlihaa. Söivät ja varasivat Laurillekin, joka nukkui yhä kivellä. Kauempaa haettiin kontit ja niistä löytyi leipää ja suolaa. Koiratkin saivat osansa. Sitten otettiin unet, mutta ennen aamua jo herättiin voimistuneina ja ryhdyttiin kiireesti nylkemään härkiä. Eli tehtiin kaikki voitava, ettei syntyisi isompaa vahinkoa. Voidaanko tästä katsoa veljesten yhteiskunnallisen vastuuntunnon puhjenneen? Sananpa saattoi Eero Viertolan voudilleEero lähetetään viemään sanaa tapahtuneesta Viertolaan. Kohta kokosi Viertola kymmenen rotevaa miestä ja voudin johdolla iso tervapamppu kädessä lähdettiin tapahtumapaikalle. Voidaan kuvitella rintamien kohtaaminen. Hirmustunut Viertola seipäillä aseistautuneine renkeineen vastaan veriset puukoin aseistautuneet veljekset. Näky on sen kaltainen, että adrenaliini on hengen hädästä pelastautuneiden veljesten vaan ei Viertolan 'palka-armeijan' puolella. Lyhyessä, mutta kiivaassa sanaharkassa veljekset esittävät selvästi paivammat sanat ja uhkaukset.Tuomas: Mutta nyt olemme syöneet veristä lihaa, hengittäneet murhan veristä höyryä, ja tässä seisomme, veriset puukot verisissä kourissamme, veriset aina kyynäspäihin asti. Suokoon Herra teidän ottaman ajoissa sanastamme vaari, me muutoin teemme tämän yön kauhistuksen helvetiksi. Ottakaat, ottakaat sanastamme vaari! Tässä seisomme, astukaat esiin jos miellyttääOtsikon sanat sanotaan vielä sekä Tuomaan sekä Juhanin suulla. Ja Viertolan pokka pettää.Viertola: Hyvä, hyvä! Nyt ylvästelkäät,
mutta kerran, luulen minä, lausuu laki toista ja koreasti silloin
lannistuu ylpeytenne pyrstö, ja onpa vielä kurja talonnekin mennyt
aina tunkkaiseen perustaan asti. - Pois, mieheni! Neljäkymmentä
härkää heitän saaliiksenne nyt, mutta kaikki vielä
tempaan teiltä takaisin aina viimeiseen sorkkaan asti. Lähtekäämme!
Vietola ei jää tätä kuuntelemaan, vaan komentaa miehensä kotiin. Veljekset jatkavat veristä urakkaansa aina seuraavaan päivään. - "Ja niin loppui retki, joka syntyi Taula-Matin kertomuksesta Pohjolan mailta, ja alusta määrättiin sorsan-pyynniksi Kourusuohon.
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20011103 (20011103) o
o AJK kotisivu o Seitsemän
veljestä