06 Olut kiukaalla herättää punaisen kukon
Viisi syltä sen pituusLieneekö syli tasan vai noin kaksi metriä. Joka tapauksessa veljesten pirtti on sen kokoinen, että se juuri mahtuisi oman juuri valmistuneen pirttimme seinien sisälle, korkeintaan puoli syltä on kumpikin mitta meillä pidempi. Aika komeita hirsiä ovat pitkät seinät, arvatenkin yhdestä puusta kumminkin. Selvästi on pirtti mummon mökkiä suurempi, mutta on sen oltavakin: seitsemän miestä ja elikot.Susia ImpivaarassaÄsken luin Hannes Sihvon laatiman vihkosen 'Aleksis Kiven jalanjäljillä'. Reittejä ja tutustumiskohteita Nurmijärvellä. Siinä on viisi karttaa ja aikamoinen määrä Kiven kirjoitusten ja luonnon yhtymäkohtia. Tulee selväksi, että kirjailija on käyttänyt mielikuvitusta. Tekstissä kerrotaan, kuinka 'ensimmäinen ja tärkein Kiven tutkija' [luultavasi V. Tarkiainen] teki retken näihin maisemiin vajaat sata vuotta sitten ja totesi Sompion suon 'pieneksi pahanpäiväiseksi suorämeiköksi' ja ettei otaksutun Impivaaran harjanteelle kirkontornia näy, vaikka kuinka olisi katsellut. Ikäänkuin yhteenvetona todetaan, että vaikkakin Kiven todellisuusnäkemys on ollut väkevä, on hänen mielikuvitusvoimansa ollut vielä väkevämpi ja hän on luonut runouden korkeimmat kukkulat ja syvimmät alhot aivan vapaasti välittämättä mitään todellisuuden pienistä mittasuhteista ja rajoituksista.Olen huomaavinani myös toisen vapauden: Tässä luvussa kuvataan käsittääkseni aikaa ennen ensimmäistä joulua Impivaarassa. Syksystä sanotaan, että kaatoi myös veljesten luoti tuolloin, tällöin pöyreäkarvaisen kontion; mutta ei kuitenkaan ollut vielä mesikämmenen pyyntiin oikea aika. Pari sivua myöhemmin todetaan 'karhun pyyntiin otollisimman ajan' tulleen. "Silloin ottivat veljekset keihäänsä, painoivat kivääreihinsä tuikeat luodit ja läksivät herättämään salon ruhtinasta, joka jo pimeässä konnossaan uneksui syvällä lumisten kuusien alla." Mielestäni tässä on kaksi runoilijan vapautta: 1. Karhun pyynnin otollisin aika on kai kevättalvi. 2. Lunta Nurmijärvellä ennen joulua? Mahtaako kovinkaan usein olla? Tietystihän kontio saattoi uinua syvällä [unessa] kuusten alla ja kuusten oksillekin vain vähän merkiksi lunta olla ripeksinyt. Ja kuinka paljon niitä susia todellisuudessa oli? Aivan hurjia juttuja on muistiin merkitty: 'Turun puolessa 1822 sudet söivät 22 lasta' ja niin edelleen. Oliko siis susia siihen aikaan kuin hirviä nyt? Timon tohelointiin suden kanssa suhtauduttiin aluksi hyvin kiperästi, mutta sitten todettiin, ettei hän tahallaan toiminut, annettiin anteeksi. Sen ymmärtää, että vesi- ja metsälintuja käytetään
itse suoraan ravinnoksi. Samoin karhun liha on herkkua ja sitä riskeiltä
miehiltä kuluu varmaan kontion verran parissa kuukaudessa. Jänikset
syödään ja nahat kerätään talteen. Mutta
mitä niille tehdään ja mitä tehdään kymmenille
ketunnahoille ja suhdennahoille? Parkitaanko itse vai kerätäänkö
ja viedään myöhemmin nahkapeitturille? Ansaitaankohan näin
kunnolla? Onko muuta tuotantoa markkinoille? Pyssyjen lisäksi pyyntikalustona
on 'sadoittain messinkipauloja' - aika iso kimppu arvokasta metallia.
On joulu-iltaJa sitten tulee tämä dramaattinen joulu-ilta. Tiedän, että jo 40 vuotta tämä kohta on luettu ainakin yhden Round Tablen joulusaunaillallisella. Itselläni on parikymmentä erilaista painosta Seitsemää veljestä [kirjaluettelossa näkyy olevan vain 10] kymmenkunnalla kielellä. Tästä johtuen olen joskun valmistellut näytteet käännöksistä juuri tästä joulu-ilta kohdasta. Ilta alkaa todella hartaalla ja hyvällä tunnelmalla. Liittymäkohdat oman lapsuuden kodin jouluun ovat vahvat, vaikkei olkia levitettykään lattialle, ei päreellä valaistu, ei karhun lihaa syöty eikä näin myöskään tanssittu, sen sijaan tonttuleikkejä kylläkin. Siitä huolimatta veljesten joulu on myös meidän joulumme - onneksi vain alkuosa.Kiitoksia, Lauri, keinostas, jonka meille keksitJuhani muistaa, kenen ansiosta Impivaarassa joulua vietetään. Lauria on veljesten tästä kiittäminen. 'Mikä on meidän täällä ollaksemme? Mitä huolisimme vaikka pöllähtäisi tulessa tuhaksi ja tomuksi koko tämä maailma paitsi Impivaara ja sen ympäristö. Täällä elämme kuin huhdassa vaan, omalla kannallamme ilman kuurtamista ja kaartamista kiukkuisista ihmisistä. Täällä on meidän hyvä olla. - Oho, tulipa piru maalatuksi seinälle, negatiivina tosin. Tässä on niitä mahtavia vastakkain asetteluita, joista suuret mestarit tunnetaan. Muu maailma ja me, muut palakoot kunhan me säästymme. Ja pian toteutuu juuri päin vastainen! Tälläinen herättää uneliaimmankin lukijan.Yksi sana, TuomasÄskeisen idyllin vastakohta alkaa kehittyä, kun laulu kääntyy painiksi. 'Tuomas seisoo niinkuin tammi' antaa jämerän kuvan toiseksi vanhimmasta veljeksestä. Silmin on miehiä mittailtu. On arvailtu, kuinka tuossa kävisi, jos voimia koeteltaisiin. Nyt on mustanpuhuvan oluen rohkaiseman Juhanin mielestä se hetki. Pannaan painiksi, vedetään karttua. Epäilykset osoittautuvat oikeiksi. Tuomas on Juhoa vahvempi. Juhani alkaa hiilestyä: tappelu näyttäisi toden. Saavat veljekset sentään sen estetyksi. Mutta vieläkin hiillostetaan Juhania, kun Timokin hyppii silmille. No eräin selityksin Juhani jää sentään kuitenkin Timoa jässikämmäksi. Simeonillekin tarjotaan mahdollisuutta, mutta hän kieltäytyy ja koko ajan muutenkin soittaa taustalla tuomion pasuunaa, tällä kertaa ihan aiheesta. Mutta kukapa ainaisen ruikuttajan sanalle korvansa kallistaisi! Lauria ja Eeroakin yritetään koitokseen usuttaa, mutta Lauri kieltäytyy Eeron säännöistä piittaamattomaan ottelutapaan vedoten. Itsensä kuitenkin vahvemmaksi tietäen. Ähellys on ollut tulevien käänteiden kannalta jo uhkaavaa, mutta varsinaiselta katastrofilta kuitenkin vielä säästytään. Ja sitten taas tanssitaan. Tai eihän tässä muut tanssi kuin päätonttu Juhani. Eero säestää uhkaavan uskaliain värssyin. Mutta ei niistäkään mitään pahaa seuraa. 'Jussi pussia' saa nyt laulaa isännän luvan perästä. Taukoaa viimein riehunta ja täytetään olutkiulut ja noustaan parvelle. Niin kuuma on, että paitasillaan olutta siemaillaan 'ja seinähirren raossa loimotti honkaisen päreen kultainen liekki'. Voisiko mikään tätä idylliä rikkoa?Eero, valeleppas uunille kannullinen oluttaKyllä voi. Juhani saa riehakkaan päähänpiston: olutta kiukaale! Tämä on sitä Juhanin aloitteellisuutta. Ei mieheltä ideoita puutu. Tämä siltään melko viaton, osoittautuu todella traagiseksi. Heti jakautuu veljesparvi kahtia: kannattajiin ja vastustajiin. Vai oliko tässä sen kummemmin kannattajia? Vain Eero oivaltaa konnuuden mahdollisuuden ja tarttuu siihen heittäytyen kovin kuuliaiseksi isännän käskyjen noudattajaksi. Tuomas, nyt kuten monasti muulloinkin, asettuu jyrkästi vastustamaan moista hullua juonta.Silloin Eero, purren hammasta ja mytistäen huulensa vikkelään myhäilykseen, täytti kerkeästi Juhanin tahdon, ja pian kuului kiukaalta pläiskäys ja kohta sen jälkeen tuima kohaus. Rynkäisi nyt Tuomas julmistuen ylös ja karkasi kotkana kohden Eeroa, mutta Juhanikin kiirehti puolustamaan nuorinta veljeänsä. Siitä nousi nyt yleinen kärhämä, jonka vilinässä palava päre viskattiin parvelta alas laattialle. Siellä se pian, veljesten huomaamatta, viritti olkihin vilkkaan tulen.Siinä se on yksi dramaattisimmista käänteistä tässä kirjassa. Idylli vaihtui hetkessä painajaiseksi. Ulos ja äkkiä! Mitään ei ennätetty ottaa mukaan. Lauri sentään Valkon onnitui taluttamaan pihalle. Kirous ja kuolema! Kuka saattoi tämän aikaan?Hetken, itse asiassa varmaa tunnin kaksi, palava pirtti asukkaitaan lämmitti.Aapo: Tulesta pelastuimme, mutta pakkasen uhreiksi. Katsokaat: taivas selkiää ja kylmästi jo puhaltaa Pohja. Veljet, vaaramme on hirvittävä. Juhani: Kirous ja kuolema! Kuka saattoi tämän aikaan? Tuomas: Kuka! Sinä tulen ruoka, vieläkös kysyt? Jos nyt oikein tekisin, niin tuonne sun syöksisin paistumaan tuliseen mujuun. Tiukalle menee, mutta kuten tavallisesti Aapo saa puhutuksi järkeä pukareiden päähän. Ei muuta pelastusta kuin matkaan ihmisten ilmoille susien sekaan kohti Jukolaa. Eikä edes virsuja ole jalkojen suojana. Silloin laukaisivat molemmat samassa silmän räpäyksessäSusien sekaan - todellakin. Ei riitä, että paljain jaloin pelkässä paidassa lipaistaan lumessa. Pian saavat nälkäiset sudet vainun jouluporsaan veroisesta herkusta - alastomasta ihmisestä. Ei peloittele susia veljesten varoituslaukaukset eikä summa mutikassa ammutut yhteislaukaukseet. Tarvitaan järjestelmällisempää otetta. Sellainen on Tuomaalla.Juhani: Kaikki yht'aikaa taas! Tuomas: Ei, jos henkemme on teille rakas. Aina olkoon latingissa jonkun luikku; se muistakaat. Lauri, sinullahan on vakavin käsi ja tarkoin silmä, astuppas rinnalleni tähän. Lauri: Tässä seison. Mitä tahdot? Tuomas: Nälkäinen susi syö verisen veljensäkin. Jospa tuon tempun nyt voisimme saattaa matkaan, niin siinä olis pelastuksemme. Silloin laukaisivat molemmat samassa silmän räpäyksessä, ja kaapaisten pakenivat sudet. Kuitenkin viipyi tantereella heistä yksi, pyrkien kontimalla muiden seuraan, mutta ei joutunut tiensä. ... Pianpa seisahtui susien pako, he palasivat takaisin... Tulisella vauhdilla he ehtivät tuon veressään matelevan kumppaninsa luoksi, syöksähtivät hänen ohitsensa, mutta kääntyivät pian ympäri, koska veren viehättävä haju heidän sieraimiinsa lemahti. Siinä oli veljesten pelastus. Sudet saivat murkinansa ja veljekset pääsivät jatkamaan matkaansa ilman susivaaraa. Matkalla aitoja kaatui ja rekiseurue kavahtaen lisää vauhtia luullen veljeksiä Impivaaran peikoiksi. Kuka riiviö näin astuu kunniallisen miehen huoneeseenLopulta kuitenkin joutuvat vanhaan kotoonsa Jukolaan. 'Aikaa ei ollut heillä kolkuttamaan ja odottamaan laskemista sisään, vaan rynkäsivät he kaikin voimin ja ryskyen ja kolisten lennähti porstuan jykevä ovi auki. Pauhulla ja töminällä riensivät he porstuvasta tupaan ja siitä tuulenpuuskana tulisijan hiilistöön, josta heitä vastaan hengitti kallis lämmin.' Toden totta: tyhjänpäiväistä saivartelua on, mutta tulkoon kuitenkin ihmetellyksi: tehtiinkö siihen aikaan ulko-ovi sisäänpäin aukeavaksi, toisin kuin nykyään. Amerikassa olen kyllä tällaista nähnyt, mutta en Suomessa. Vai riittivätkö hartiavoimat oven kaatamiseen pokineen päivineen. - Kuten sanottu: tyhjänpäiväistä viisastelua.Ei vähäisintäkään huomauttamista realismin
suhteen sen näytöksen johdosta, joka nyt seuraa nahkapeitturin
väen ja veljesten kesken. - Paitsi sittenkin, että mahtoivatko
todellisuudessa ruokaa kaivata syötyään pari tuntia aikaisemmin
mahtavan jouluaterian. - No pääasia on se, että veljekset
pääsivät turvaan. Mistähän jouluna kerättiin
seitsemät housut ja mahtoi Toukolan väellä olla säälin
lisäksi nauruunkin aihetta.
|
||
PalautettaLeo Salo: Kirjailijan vapaus
|
||
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20011019 (20011019) o 
o AJK kotisivu o Seitsemän
veljestä