Korpela Asko 
05 Impivaaraan, Impivaaraan ...

Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä, Viides luku
 

Kevät on tullut.. 

Ja niin seisovat veljekset kivisellä metsätiellä 'retkeilemässä' kohti Impivaaraa, jonne olivat päättäneet paeta elämäänsä uusista puista rakentamaan. Itkua tuhertavat Juhani ja Timo, mutta Tuomas katsoo eteenpäin ja näkee uuden onnen odottavan Impivaarassa. Oma mielenkiintonsa on mukaan otettujen tavaroiden luettelolla. Innokkaina metsämiehinä [ilmeiseti kaikilla] veljeksillä oli pyssy - 7 kertaa kiväärin hinta - ei ihan mitätön omaisuusarvo. Suden ja ketun rautoja, tammipöytyreitä [varmaan matala 'saavi', tarjoiluvati], jokaiselle oma lusikka, pata ja herneitä ja kellon asemesta kukko. Niin ja muita 'keittokonstiin kuuluvia kappaleita'. Luultavasti myös suolaa. Mitenkä mahtoi olla tulitikkujen laita? - Ei ehkä ollut, kun ensimmäisenä iltana tuhkalla nuotio peitettiin kytevän hiilloksen varmistamiseksi. Milloinkahan tulitikut on keksitty ja milloin tulivat yleiseen käyttöön? (Tästä selviää: keksitty 1827). Lehmistä ei ensimmäisellä muuttokerralla mainita, hevonen ja koirat ovat mukana. Varmaan olivat myös aapiset mukana, vaikkei niitä mainittu eikä niitä ensimmäiseksi myöskään tarvittu. 

Kärmekuningas 

Sitten taas kerrotaan tarina. Näistäkin täytyy tehdä oikein luettelo! Varmaan tutkijat osaavat selittää näiden tarinoiden perimmäisen funktion. Eivät ehkä ole vain tekstiä pidentämässä, vaan ehkä elävöittämässä. Ehkä ovat esikuvien innoittamina. Olen aikaisemmin viitannut Cervantesin Don Quijoteen. Luen paraikaa aivan mainiota Esko Rahikaisen kirjaa nimeltä Kivi (1984). Siinä en lainkaan ole huomannut mainintaa Cervantesista, niin että aloin jo epäillä... Onneksi on mukana myös Viljo Tarkiaisen [ehkä kaikkein arvostetuin] Kivi-elämänkerta. Siellä on Cervantes Shakespearen rinnalla. Ja ilmiselvältä tuntuukin, että jäljet johtavat nimenomaan tälle 'sylttytehtaalle', niin ilmeinen on yhtäläisyys vaikka tarinat ovatkin toiset. Saapa nähdä, millaiseksi tarinaluettelo muodostuu, mutta veikkaanpa, että lemmentarinoilla on suurin osuus. 

Isännyys jo toistamiseen jaossa 

Vähän hämmästyttää, kun isännyttä jo toistamiseen [heti alkulehdillä jo naima-aikeiden yhteydessä] jaetaan ja asia otetaan esiin ikäänkuin uutena. Tietenkin tärkeä asia, mutta kumma, kun ikäänkuin uutena taas. Ja taas on Juhani vapaaehtoinen ja vanhimpana ikäänkuin itseoikeutettu. Mutta taas törmätään kurinpidollisiin ongelmiin, joista Juhanilla on ihan toinen käsitys kuin muilla veljillä. Vaikka mitenkähän tuo on: Juhani panisi niskoittelijan 'putkaan' päiväksi tai pariksi. Tämä ei veljeksille kelpaa. Sen sijaan mielestäni paljon rankempi tuomio kylläkin: karkoitus veljespiiristä. Käytetyimmästä kurinpitotoimesta (sakin)hivutuksesta ei ole lainkaan puhetta. Eerohan tätä herkkua sai maistaa, mutta monestiko? Täytyypä koetta pitää silmällä. 
 

Vuorenpeikko ja lempiväiset 

Tässä jo toisessa tämän luvun tarinassa on selitys veljesten tulevan kotikonnun nimelle. Impivaara on saanut nimensä tässä kerrotun tarinan mukaan. Miekalla, nopealla kuin salama, tämäkin tarina ratkesi parhain päin. Edellisessä mentiin läpi tulen. Aikaisemminkin oli miekka ratkaissut. Myös ratsulla on osuutensa, ei tosin tässä. Tässä on sen sijaan yhtymäkohta prinsessa Ruususeen, satavuotinen uni, tässä ei kylläkään uni vaan kärsimys. Mutta lopussa kuitenkin paha saa palkkansa ja nuoret toisensa. On tietenkin helppo ymmärtää, että nuoria miehiä juuri tällaiset tarinat kiehtovat. Yhtymäkohdat tämän päivän saippuaoopperoihin ovat mitä selvimmät. Varmaan niistäkin parhaiten menestyvät ne, joissa katsojan mielikuvitus onnistutaan mobilisoimaan. Mutta mikä on ylipäänsä näiden tarinoiden funktio? Onko niitä laajemminkin käytetty [Suomen] kirjallisuudessa? Tuntuu, että ainakin Veikko Huovinen on tällaisia tarinoita viljellyt. Havukka-ahon ajattelijassa ainakin kerrotaan ihmeellisistä otuksista ja henkilöistä. 
 

Haastelisit toisin, jos olisit katsellut ympärilles 

Juhani ei ole mikään tynnyrissä kasvanut Jörö-Jukka, vaan häntä joutuu oikeastaan pitämään maailmaa nähneenä ja matkustelleena miehenä. On ollut käräjillä, on käynyt Hämeenlinnassa [muistaakseni] ja nyt käy ilmi, että on käynyt myös Turussa, Viertolan härkien ajomiehenä - siis vähän niinkuin 'Lännen' tyyliin. Eikä suinkaan silmät ummessa ole liikkunut, vaan rekisteröinyt yhtä ja toista mielenkiintoista ja merkillistä. Tässä on eloisa kuvaus keikareista kurtiseeraamassa röökinöitä Turussa. Kivikatu vain kipenöitsee, kun keikari jalkaansa raapaisee. Ja Juhani katselee rykelmä tuoreita härjänvuotia olalla. Tuomas toteaa ykskantaan: 'Herrat ovat narreja.' Turun muisteluhan sai alkunsa siitä, kun Timo ilmoitti, ettei edes kuninkaantyttären antaisi itseään halailla, vaan karahkalla armotta kaunokaisen selän pehmittäisi. Kirjan lopulla nähdään, että toisin kävi: Timokin joutui tai pääsi naimisiin, mutta vaimo piti tapana miehen selkää pehmittää. 
 

Haasteli hän kummallisesta, palavasta silmästä 

Luku päättyy erääseen Kiven tilannekomiikan mestarilaukauksista: veljesten ja pirun kohtaamiseen. Eihän se tietenkään oikea piru ollut, vaan Valko, veljesten oma yksisilmäinen hevonen. Tämän epoisodin yksityiskohdat saavat ajattelemaan, että Kivi on varmaan eräänkin kerran tätä muokannut ja rakennellut. Voisihan olla, että alun perin veljesten hevosella ei ehkä väriä ollutkaan, mutta sai sen juuri tässä episodissa. Pimeässä kaikki kissat ovat mustia, varsinkin mustat. Niin hevosetkin. Mutta 'värikkyyttä' saadaan antamalla hevosen olla alunperin valkea, nimeä myöten, ja värjäytyä sitten suomudalla mustaksi. Toukokuun yössähän valkea olisi sittenkin näkynyt. Kello laitettiin nimenomaan Valkon kaulaan, kun se päästettiin laitumelle illalla. Piehtaroidessa tai suosta ylös kamppaillessa oli kello pudonnut pois ilmiantamasta kantajaansa. Yksi silmäkin saattaisi olla tietoisen sommittelun lopputulos. Pirullahan sellainen on eräiden tietojen mukaan keskellä otsaa. Muistuu mieleen kaksi muuta esimerkkiä siitä, kuinka tällaisella sopivalla sommittelulla saatetaan tapahtumat mitä hohdokkaimpien yhteensattumien ketjuksi. Toinen on Max Frischin 'Homo faber' ja toinen Tennessee Williamsin näytelmä 'Käärmeennahkatakki'. Enpä tässä käy yrittämään niiden kuvausta, mutta nimet lukija pitäköön mielessään. 

Aluksi peijoonia manattiin kaikin mieleen muistuvin sanallisin keinoin ja vihdoin paiskattiin kekäleet pimeyteen. Paljastui asian oikea laita ja veljekset palailivat noloina makuuksilleen. Tämänkaltaisia taikauskon ja mielikuvituksen sekoitteisia tapahtumia mahtuu tähän kirjaan sinne tänne. - Eikö liekin sääli, että liika filosofointi ja kyynisyys vapauttavat meidät tällaisista halvoista ja kiehtovista huveista. 

 

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle tähän

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän

..ja sähköpostiosoitteesi tähän

Tämän palauteviestin saa Asko Korpela



Asko Korpela 20011013 (20011013) o o AJK kotisivu o Seitsemän veljestä