| Julkaistu Helsingin Sanomissa 3.1.2001
Optiojärjestelyjen
perusteluksi esitetään, että niiden avulla johto saadaan
sitoutetuksi yritykseen ja panostamaan yrityksen pörssikurssin nousuun.
Lisäksi pätevistä johtajista ei katsota voitavan kilpailla
ilman houkuttelevia optiojärjestelyjä.
Ulkomaisten sijoittajienkin on sanottu edellyttävän johdon
optioita. On jopa viitattu siihen, että valtion verotulot lisääntyvät
optiovoittojen ankaran verotuksen ansiosta.
Optiojärjestelyjä on meillä arvosteltu voimakkaasti ja
viimeksi erityisesti valtionyhtiöiden osalta. Kritiikkiä on torjuttu
mm. leimaamalla se kateudeksi. Arvostelijoiden taholta viitattiin vastaavasti
optionsaajien ahneuteen. Kumpikin argumentti kiertää asiaperusteet.
Rahoituksen
asiantuntijat ovat alkaneet kallistua näkemykseen, että tutkimuksin
ei ole kyetty osoittamaan optioiden hyödyllisyyttä osakkeenomistajien
kannalta. Moni katsoo, että yritysjohtajat tekevät parhaansa
pörssikurssien nousun hyväksi ilman optioitakin. Palkkajohto
joutuukin todennäköisesti joka tapauksessa ponnistelemaan kaikkensa
säilyttääkseen paikkansa, mutta tekee sen myös pelkästä
kunnianhimosta.
Optiosopimusten sitouttamisvaikutuskin toimii melko rajoitetusti. Jos
johtajalle tarjotaan optiosopimus, joka on lunastettavissa esimerkiksi
viiden vuoden kuluttua, se sitouttanee hänet viideksi vuodeksi. Tosin
kilpailija saattaa ostaa johtajan sitä ennen vielä houkuttelevammalla
optiolla. Varmaa sitouttamiskeinoa ei ole.
Optiosopimuksen sitouttamisvaikutuksen rajallisuus ilmenee myös
tilanteessa, jossa optiosopimus on tehnyt johtajasta rikkaan. Hän
ei ole enää riippuvainen yrityksestään, eikä työpaikasta
yleensäkään. Esimerkiksi Nokian Jorma Ollilaa ei sitouttane
enää mikään rahasumma.
Optiojärjestelyjen yleistymisen johdosta saattaa kuitenkin todellakin
olla vaikea saada palkatuksi huippujohtajana pidettävää
henkilöä ilman optiosopimusta. Usein huippujohtajan maine voi
kuitenkin olla vain mielikuva, sillä aikaisempi onnistuminen ei välttämättä
toistu toisessa ympäristössä. Siten menestys saattaisi hyvinkin
toteutua vähemmän tunnetuin ja halvemminkin johtajavoimin.
Optioteoria
perustuu vahvasti oletukseen, että yrityksen ylin johto on korvaamaton
resurssi. Ehkä näin on yksityisyrityksissä, sillä
on vaikea kuvitella, että joku muu olisi voinut korvata idearikkaan
yrittäjän ainakaan yrityksen toiminnan alkuvaiheissa.
Kuka tahansa ei kykene menestyksellisesti johtamaan tämän
päivän suuryritystä, mutta todennäköisesti yksittäisen
johtajan korvaamattomuutta on liioiteltu: johtajien vaihtuvuus on lisääntynyt,
mutta hyvänkään johtajan lähtö ei ole yleensä
merkinnyt katastrofia.
Korvaamattoman huippujohtajan ideaan liittyy näkemys, että
yrityksen ylin johtaja tai johtoryhmä tekee tuloksen. On kuitenkin
hyvin vaikeaa tai mahdotontakin sanoa, missä määrin johto
kulloinkin on vastuussa hyvästä tuloksesta ja paljonko se riippui
tilannetekijöistä, joihin johto ei voinut vaikuttaa. Myös
muulla henkilöstöllä on vaikutuksensa menestykseen. Tietysti
yrityksen toiminnan ratkaisevissa muutosvaiheissa taitavat strategit ovat
kullanarvoisia, mutta vakiintuneemmissa oloissa ylimmässä johdossa
ei tarvita ihmeidentekijöitä, vaan selväjärkisiä
puurtajia. Tosin huono johtaja voi rapauttaa hyvän yrityksen menestyksen.
Siksi kukaan ei halua yleensä palkata tomppelia.
Optiojärjestelyjen
teho on siis kyseenalainen, mutta niillä on kuitenkin hintansa
ja haittavaikutuksensa. Osakkeenomistajien omistuksen arvo "laimenee",
jos osakkeita tulee markkinoille optiojärjestelyjen johdosta lisää.
Järjestelyjen ulkopuolelle jäävien motivaatio heikkenee,
varsinkin jos järjestelyt ovat liian "helppoja" ja runsaskätisiä.
Johtuipa tämä moitittavasta kateudesta tai näiden ihmisten
kokemasta työpanoksensa vähättelystä, lopputulos on
todennäköisesti yrityksen tulosta jäytävä. Suomen
kaltaisessa kansalaisyhteiskunnassa ylimitoitetut ja "helpot" optiot ovat
aiheuttaneet kansantaloudellisiakin haittavaikutuksia, kuten ammattiyhdistysliikkeen
puheenvuorot osoittavat. Vaikka katsottaisiinkin, että asia ei näille
kuulu, optiovoittojen vaikutukset ovat kansantaloudellinen ja yritystaloudellinenkin
realiteetti.
Tuntuu yhä selvemmältä, että optiojärjestelyt
ovat tulleet jäädäkseen. Pelkällä olemassaolollaan
ne ruokkivat leviämistään. Niitä ei voida perustella
millään selvästi rationaalisilla näkökohdilla
- ne vain ovat eräs palkkauksen muoto. Optioiden olemassaolo perustuu
pitkälti siihen, että optioita haluavat johtajat pystyvät
niitä hankkimaan itselleen. Vaikka optiot ovatkin periaatteessa osakkeenomistajien
antama kannustuspalkkio yritysjohtajille, viimeksi mainitut ovat usein
avainasemassa järjestelyjen valmistelussa ja idean myymisessä
osakkeenomistajille. Optiojärjestelyillä
ja eduskunnan palkankorotuksilla on se yhteinen valtapoliittinen piirre,
että kummassakin on ottanut se, joka pystyy. Tällaisessa tilanteessa
"työmies" katsoo aina palkkansa ansainneensa.
|
Palautetta
Juha Tapio Maijala: Luonto-optio
kehitettävä!
Vesa Nuolioja, Kotka
Subject: Optiot
Date: Wed, 3 Jan 2001 08:00:46 +0200
From: nuolioja@kotka.fi
To: pekka.pihlanto@tukkk.fi
b> CC: Asko.Korpela@kolumbus.fi, salla.korpela@kolumbus.fi
Hyvää Uutta Vuotta,
Kiitos mielenkiintoisesta puheenvuorosta tämän päivän
Hesarissa. Yllättävän vähän tuota optiopolitiikkaa
käsitellään julkisuudessa kriittisesti. Omasta puolestani
harkitsen kirjoittaa mielipiteen siitä, mikä on opitofilosofian
takana oleva ihmiskuva. Minusta se kuva nimittäin ei ole sivistynyt.
Jos johtajien ensisijainen tai jopa ainoa motiivi on raha, niin hehän
ovat primitiivisiä olentoja. Mitä yksilö oikeasti voi tehdä
rahalla sen jälkeen, kun sitä on kohtuullisen paljon? Sivistyneelle
ihmiselle perusarvoja ovat esimerkiksi taiteesta ja luonnosta nauttiminen.
Ne ovat halpoja asioita. Minullakaan pienipalkkaiseksi sanotulla ei siinä
suhteessa ole mitään taloudellisia ongelmia. En tarvitse tärkeimpien
asioiden toteuttamiseen enempää rahaa. Jos opitojohtajat eivät
näe, pysty eivätkä halua tällaisia asioita ajatella,
he ovat jotenkin säälittäviä ressukoita.
terveisin,
Vesa Nuolioja
|
Salla Korpela, Helsinki
Subject: Vs: Optiot
Date: Wed, 3 Jan 2001 09:10:20 +0200
From: "Salla Korpela" <salla.korpela@kolumbus.fi>
To: <nuolioja@kotka.fi>, <pekka.pihlanto@tukkk.fi>
b> CC: <Asko.Korpela@kolumbus.fi>
Hyvä Vesa!
täsmälleen samaa mieltä! Samoista syistä tunnen
olevani tosi rikas ja rikastun taas kohta lisää, kun kolmas lapsi
ilmestyy syliin!
.........
Salla
|
Asko Korpela, Nilsiä
Subject: Re: Optiot
Date: Wed, 03 Jan
2001 09:47:57 +0200
b> From: Korpela Asko <Asko.Korpela@kolumbus.fi>
To: nuolioja@kotka.fi
CC: Korpela
Salla <salla.korpela@kolumbus.fi>
References: 1
Kiitos molemmille kopioista. Olen juuri oikea henkilö niitä
saamaan.
nuolioja@kotka.fi wrote:
Hyvää Uutta Vuotta,
Kiitos mielenkiintoisesta puheenvuorosta
tämän päivän Hesarissa. Yllättävän
vähän tuota opitopolitiikkaa
käsitellään julkisuudessa kriittisesti. Omasta
puolestani harkitsen kirjoittaa mielipiteen
siitä, mikä on opitofilosofian
takana oleva ihmiskuva. Minusta se kuva
nimittäin ei ole sivistynyt. Jos
johtajien ensisijainen tai jopa ainoa
motiivi on raha, niin hehän ovat
primitiivisiä olentoja.
Joudun tässä paljastamaan itseni. Olen ja haluan olla juuri
tällainen primitiivinen olento. Minussa on jäljellä ripaus
sitä teidän vähän niinkuin ylenkatsomaa rahanahneutta,
vaikken sitä mitenkään toteutakaan, toisin kuin ystävämme
Matti Tuhti, joka ilmoitti olevansa vielä täysin rinnoin "ahneuden
palveluksessa", kun provosoin häntä tekemään kanssani
(maksutonta) rannikkolaivurikurssia nettiin: hän tekisi sisällön
ja minä olisin valmis tekemään paketin.
Mitä yksilö oikeasti voi tehdä
rahalla sen jälkeen,
kun sitä on kohtuullisen paljon?
Tässä olen täsmälleen samaa mieltä.
Sivistyneelle ihmiselle perusarvoja ovat
esimerkiksi taiteesta ja luonnosta nauttiminen.
Ne ovat halpoja asioita.
Minäkin aivan erityisesti nautin halvoista asioista, mutta nimenomaan
taloudellisista syistä. Taiteeseen, tieteeseen ym 'korkeampiin arvoihin'
suhtautumisessa viittaan AJK-sivuun. Jotain
minäkin sentään kunnioitan, nimittäin luontoa ja ns.
luonnonlakeja, jotka mielestäni ovat kaiken perusta. Mutta taidan
nähdä ne vähän toisesta näkövinkkelistä
kuin te kaksi. En rupea pitkään selittämään näkemystäni,
mutta toivon, että jyvälle pääsette, kun totean:
-
luonto on ydin, tekninen kehitys tapahtuu luonnon ehdoilla,
-
taloudellinen toiminta puolestaan teknisen kehityksen ehdoilla,
-
politiikka, sivistys, kulttuuri ym 'jalommat' asiat ja vielä ihan
erityisesti tämä hömpötys luonnonsuojelu [luonto on
mielestäni niin mahtava asia, että se kyllä pystyy suojelemaan
itse itsensä, olisi paljon realistisempaa, jos ihmiset pyrkisivät
suojelemaan itseään luonnolta], talouden ehdoilla
-
Viittaan filosofiakeskusteluun Niin
taloudellisuus
Minullakaan pienipalkkaiseksi sanotulla
ei siinä suhteessa ole mitään
taloudellisia ongelmia. En tarvitse tärkeimpien
asioiden toteuttamiseen
enempää rahaa.
Ajattelen aivan samoin - täsmälleen samoin - vaikka olenkin
ihan tarkoituksella opportunisti. Olen kerran eronnut puolueestakin tästä
syystä. Kun Liberaalitkin TV-keskusteluissa aina vetosivat siihen
kuinka hekin olivat jo silloin ja silloin olleet sitä mieltä
ja siis toimivat johdonmukaisesti, sain tarpeekseni ja erosin [varmaan
melkein 30 vuotta sitten]. Minun ihan tärkeimpiä johtotähtiä
on valmius muuttaa mielipidettä aina kun asia vaatii. Se kai on opportunisimia?
Nyt olen keksinyt keppihevosekseni, että vanha lause 'Minkä kirjoitin,
sen kirjoitin' ei sovi nettiaikakauteen. Kirjoituksiani ja mielipiteitäni
olen valmis muuttamaan ja korjaamaan minä hetkenä hyvänsä.
Melkein nautin, kun eräät kiehuvat periaatteidensa liemessä.
Tähän nykyiseen elämänasenteeseeni olen päätynyt
noin viisi vuotta sitten, keksin käsitteen 'epäkriittinen elämänasenne'.
En siihen aina pysty mutta se on ehdottomasti tavoitteeni.
--
* Asko Korpela
email: Asko.Korpela@kolumbus.fi
* homep: http://hkkk.fi/~korpela
* phone: +358-9-483860
* GSM +358-50-523 8697
|
Asko Korpela
Subject: Re: Optiot
Date: Wed, 03 Jan 2001
09:53:08 +0200
b> From: Korpela Asko <Asko.Korpela@kolumbus.fi>
To: nuolioja@kotka.fi
CC: Korpela Salla
<salla.korpela@kolumbus.fi>
References: 1
Niin, unohtui kommentti pääasiasta: en ole Pekan kirjoitusta
nähnyt, mutta tekstistä arvaan, että on optioihin nähden
kriittinen. Olen kiivaasti samaa mieltä jo etukäteen. Optiot
eivät ole asiallista korvausta mistään tuotannontekijäpanoksesta,
vaan nättiin pakettin pantu ruma temppu. Viittaan teatterisivuihini
http://www.hkkk.fi/~korpela/harraste/teatteri/TeaOpi-2000-231.htm
239 Konkurssi
Nyt joudun jo anteeksi pyytelemään, että mielipiteitäni
tyrkyttelen. Pärjäätte hyvin varmaan ilmankin - periaatteinenne.
|
KTM ja Pekka Pihlanto
|
Subject: FW: Optioista
Date: Thu, 4 Jan 2001 10:02:58 +0200
From: Pekka.Pihlanto@tukkk.fi
b> To: Asko.Korpela@kolumbus.fi
Tässä erään nuorehkon KTM:n kommentti kirjoituksestani
sekä omat vastaukseni. Hän on toimessa eräässä
IT-yhtiössä.
|
| KTM: |
Monista pointeista olen osin samaa mieltä, joistakin osin eri
mieltä. Täysin samaa mieltä olen siitä, että ahneus
ja kateus eivät ole perusteluita optioiden puolesta tai vastaan, mihin
otsikollasi viittaat. |
| |
Mielestäni yksi keskeinen ajatus jutusta puuttuu ja se on
optioiden arvo ja sen linkki motivoimiseen. Optio on oikeus. Optioiden
käyttämiselle on sovittu hinta, jolla sitä voi käyttää.
Optioiden arvo vaihtelee, riippuen julkisesti noteeratun yhtiön osakekurssista
eli perusinstrumentin arvonkehityksestä sekä ajan kulumisesta.
Tämä on se seikka, joka motivoi optioiden haltijaa toimimaan
linjassa organisaation tavoitteiden mukaisesti (vrt. agency theory). Voipa
olla tilanteita, jolloin optiot ovat arvottomia, ts. haltija saa osaketta
halvemmalla pörssistä, kuin mihin hintaan olisi oikeutettu sitä
ostamaan optio-oikeudellaan. |
| PP: |
Tuo motivointi-idea oli siinä muodossa mukana, että
väitin johtajien ja muidenkin palkkarenkien joutuvan tänä
päivänä ponnistelemaan palkkansa ja paikkansa ansaitakseen
niska limassa joka tapuksessa. Tietysti tuntuu mukavalta saada optiosopimus
ja se voi tuoda hyvää mieltä sekä lisää tehoa,
mutta kysymyksessä on käsittääkseni paljolti uskon
asia. Samoin kuin se, että optiot saisivat työntekijät paremmin
suuntaamaan toimintansa tavoitteiden mukaisesti optioiden avulla. Kun tavoitteet
on asetettu ja informoitu (tietysti edellyttäen, että näin
on tehty) luulisi kaikkien toimivan jo itsesuojelumielessä niiden
mukaisesti. Jos tavoitteiden saavuttamista valvotaan, ei kenelläkään
luulisi olevan varaa tehdä jotakin muuta kuin mitä firman
tavoitteet ovat. |
| KTM: |
Toinen järjestelmän puoli on kuten mainitsetkin, sitouttaminen.
Optioiden sitouttaminen toteutetaan usein niin, että optioiden käyttöoikeuksia
realisoituu esim. kaksi kertaa vuodessa optio-ohjelman keston ajan, joka
voi olla esim. kymmenen vuotta. Mikäli lähdet ulos firmasta,
saat vain ne optiot, joihin olet ajankulumisen perusteella oikeutettu.
Uusia optiojärjestelmiä rakennetaan koko ajan päällekkäin
sitouttamisen jatkamiseksi niin, että luonnollisesti uudet tavoitteetkin
ovat korkeammalla. |
| PP: |
Tämä käytäntö osoittaa mielestäni sen,
että kun optiohommaan on ryhdytty, sitä on jatkettava, jotta
porukka saadaan pysymään talossa - se on ikäänkuin
kierre. Voi olla, että tänä päivänä reippaasti
kasvavissa IT-firmoissa homma toimii näin ja optioista on sitouttavaa
hyötyäkin, mutta kirjoitin enemmänkin yleisellä tasolla. |
| KTM: |
Siitä olen samaa mieltä, että sitouttamisvaikutus
voi laimeta, jos optioiden haltija on rikastunut muilla keinoin. Siinä
vaiheessa ollaan jo kuitenkin motivaatiohierarkiassa jo sillä tasolla,
että työnteko ei välttämättä voi millään
konstein kilpailla ko. henkilön "koetulla hyötykäyrällä"
muiden tekijöiden kanssa. |
| |
Kolmas pointti on se, että optioita ei ole vain johtajilla.
Niissä tilanteissa, joissa firman menestyminen on näköpiirissä,
voi olla varma siitä, että sihteeritasoa myöten jonkinlaista
motivaatio- ja sitoutusvaikutusta tulee, mikäli kaikilla todella on
optioita. Siellä motivaatiovaikutus voi olla suurikin, jos tietää,
että optioilla voi esim. lyhentää asuntolainaa muutamien
vuosien kuluessa parilla sadalla tonnilla, jos firma menestyy. |
| PP: |
Kun kirjoitin optioista ensimmäisen kerran HS:ien talousosastossa
kolmisen vuotta sitten tähdensin sitä, että niitä pitäisi
antaa henkilökunnalle laajemmin. Sittemmin optioasiantuntijat (mm.
ystävämme Seppo) ovat torjuneet tämän ajatuksen eli
suosittelevat optioiden antamista vain avainjohdolle. - Yksi näkökohta
on vielä se, että kirjoitin erityisesti helpoista optioista,
jotka tulevat kasvuboomissa kuin manulle illallinen. Ne eivät
voine motivoida kovinkaan paljon ja juuri ne herättävät
kateutta ja mielipahaa firman optioita vaille jäävissä henkilöstöryhmissä.
Lisäksi on muistettava, että henkilön ponnistelujen ja yrityksen
osakekurssin välinen riippuvuussuhde on hankalasti (jos lainkaan)
todennettavissa. Eli kysymyksessä on todellakin optioteoria ja sellaisena
pitkälti uskon (ja toivon) asia. |
| KTM: |
Tärkein sitoutuselementti optioilla on niillä toimialoilla,
joilla todella kilpaillaan työvoimasta. Viime kädessä voisi
jopa väittää että valtiollinen koulutusjärjestelmä
ei ole pysynyt perässä työmarkkinoiden vaatimuksissa, koska
osaavasta työvoimasta (ei johtajat) joudutaan kilpailemaan ja sitouttamaankin
juuri optioilla. |
| PP: |
Näin voinee sanoa, mutta työvoimapulaa tulee aina (ainakin
tilapäisesti) olemaan kasvualoilla. Jos vaikka Nokian kasvu tyrehtyisi
ja romahtaisi rajusti, osaajia olisi taas saatavilla paljonkin. Silti optiohommia
jatkettaisiin, koska ne ovat tulleet jäädäkseen |
| KTM: |
Samaa mieltä olen jälleen siitä, että optiojärjestelyjen
välittömistä ja välillisistä kustannuksista ei
tiedetä tarpeeksi. Toisaalta omistajat päättävät
tällaisista asioista, joten he ovat itse usein valmiita omistuksensa
laimenemiseen. |
| PP: |
Laajaomisteisissa OY:issä ei niinkään kysytä omistajilta,
vaan heidän edustajiltaan, jotka ovat usein itsekin optioita saavia
palkkajohtajia. Pienissä IT-firmoissa taas pääomistajat
ovat itse samalla johtajia ja optioiden saajia, joten osaavan henkilöstön
saantimotiivin lisäksi omakin optioetu on mukana optiopäätöksissä. |
| KTM: |
Olen kuitenkin eri mieltä kanssasi siitä, etteikö
optiojärjestelyjä, varsinkin koko henkilökunnan osalta voisi
perustella rationaalisilla seikoilla. Mielestäni esitin yllä
joitakin. |
| PP: |
Tämä on asian ydin. Tutkittua tietoa ei juurikaan ole puoleen
eikä toiseen. Tietysti optioteoria näyttää rationaaliselta,
mutta onko se sitä niin laajalti kuin annetaan ymmärtää,
siitäpä kysymys. |
| KTM: |
Vaikka aluksi totesit, että optiojärjestelyitä ei voi
vastustaa ahneusargumentilla, päätät kuitenkin kirjoituksesi
viittaukseen siitä, että ne joilla on valtaa (johtajat/kansanedustajat)
voivat parantaa omaa ansaintatasoaan. Eikö tämä ole lähellä
juuri ahneusargumenttia. Omasta mielestäni yrittäjyys ja ahneus
ovat saman kolikon kääntöpuolia. Optiojärjestelyillä
voidaan ruokkia kumpaakin. Vaikutukset voivat siis omasta mielestäni
olla sekä negatiivisia että positiivisia. |
| PP: |
Kyseessä ei ole mielestäni ahneusargumentti vaan valta-argumentti.
Eikä kyseessä ole vasta-argumentti vaan toteamus, joka koskee
vallitsevaa olotilaa. Kyllä on silti totta, että yrittämisen
halu ja ahneus voivat olla lähellä toisiaan tai jopa sama asia.
Kyse on lähinnä retoriikasta: missä valossa asia halutaan
ilmaista.En kylläkään kirjoittanut, että optiojärjestelyjä
ei voisi vastustaa ahneusargumentilla, vaan että se - ja kateusargumentti
- kiertää asiaperusteet; silti niillä voi olla suurtakin
retorista merkitystä. |
| KTM: |
Sen voisin lisätä vielä keskusteluun, että
optiojärjestelmien vaikutuksia ei ehkä tunneta kaikissa niiden
elinkaaren eri vaiheissa, eri mikro- ja makrotaloudellisten tekijöiden
vallitessa. Tämän vuoksi optiot saattavatkin olla osuva ja toimiva
ratkaisu juuri nyt, mutta ontuva palkkiojärjestelmän osa toisessa
tilanteessa. |
| PP: |
Tilanne vaikuttaa varsin paljon. IT-yritysten osalta tilanne on nyt
erilainen kuin muiden yritysten tässäkin mielessä. |
Asko Korpela 20010103 (20010103) o
o AJK kotisivu |