Estola Matti HS 
Markkinatalouden lainalaisuudet syytä hyväksyä

Tällä kirjoituksella en ota kantaa siihen, onko UPM:n, Perloksen ynnä muiden tehtaiden sulkeminen Suomessa perusteltua vai ei. Selvitän vain niitä markkinatalouden lainalaisuuksia, joita EU jäseniltään edellyttää. 

Yritysten kilpailu markkinataloudessa vastaa eläinlajien ja -yksilöiden taistelua olemassaolosta. Laji, joka ei löydä ravintoa tietyltä alueelta, kuolee alueella sukupuuttoon. Laji voi oppia syömään alueen muuta ravintoa tai siirtyä toiselle alueelle. Lajin yksilöt kilpailevat reviireistä ja parittelukumppaneista, ja tässä vahvat voittavat heikommat. Eläinlajit eivät kykene tuntemaan sääliä toisia lajeja tai lajin muita yksilöitä kohtaan, mutta eivät myöskään yleensä hävitä muita lajeja. Ravinto, reviiri ja parittelukumppani riittävät lajeille ja niiden yksilöille. Markkinataloudessa yritysten kilpailu asiakkaista toimii kuten eläinten kilpailu. Laji vastaa tuotetta ja yksilö tuotantoyksikköä. Markkinataloudessa kannattavuus on yrityksen elinehto, sillä tappiollinen yritys ei kykene maksamaan palkkoja eikä tuota voittoa. Kannattamaton yritys kuolee rahan ja eläin ravinnon puutteeseen. Jos yritys ei tuota kilpailukykyisiä tuotteita, yritys menee nurin tai joutuu siirtymään olosuhteiltaan paremmalle alueelle. Jos kyse on maailmanlaajuisesta ylituotannosta, tilanne vastaa eläinlajin ylisuurta maailmanlaajuista populaatiota suhteessa ravintomäärään. Jossain päin maapalloa jonkun tehtaan on tällöin lopetettava, sillä asiakkaita ei riitä kaikille. 

Osana globaalia markkinataloutta, Suomessa toimivien tehtaiden tuotteita myydään ympäri maailman. Tämä on etu niille tuotantolaitoksille Suomessa, joiden tuotteet pärjäävät maailmalla. Globaalissa markkinataloudessa yritykset, joiden tuotteet eivät pärjää kansainvälisesti, joutuvat lopettamaan. Tämän saavat aikaan sekä suomalaiset että ulkomaiset kuluttajat, jotka valitsevat tuotteita hinta/laatu -suhteella. Kuluttajille ei ole merkitystä, missä maassa tuotteet valmistetaan, jos laatukontrolli on sama eri tuotantolaitoksissa. Esimerkiksi autotehtaalla voi olla tuotantoyksikköjä useissa maissa, ja kuluttajat pitävät näitä autoja samanlaatuisina. Globaali markkinatalous hyödyttää siihen osallistuvia maita. Kilpailun aikaansaama koneiden laadun parantuminen ja hintojen lasku hyödyttävät kaikkia koneita käyttäviä yrityksiä. Koska sosialistisen talousjärjestelmän maat eivät osallistuneet globaaliin markkinatalouteen, kilpailun puutteen takia niiden yritysten ei tarvinnut kehittää tuotteitaan ja valmistusmenetelmiään. On selvää, että jos jonkun maan urheilijat eivät 40 vuoteen osallistu kansainvälisiin kilpailuihin, heidän taitotasonsa ei säily. Kansainvälisessä kaupassa sosialististen maiden tuotteista saatiin alhainen hinta, mikä piti elintason alhaisena ja johti järjestelmän romahdukseen. Vaikka markkinataloudessa yritysten välinen kilpailu on ankaraa, sille joka jättäytyy tästä pois, ei voi ennustaa menestystä. Jos jokin autotehdas päättäisi, että vuonna 2006 se ei rakenna uusia malleja, tehtaan myynti laskisi, kun muut tehtaat valmistavat uudet mallit. Tämä vastaa sitä, että jos kenialaiset juoksijat harjoittelevat seitsemänä päivänä viikossa, muiden on tehtävä samoin pärjätäkseen heille. 

Toisaalta, jos jokin yritys päättää olla menemättä mukaan laajeneville markkinoille, tämä uhkaa sen olemassaoloa. Kuinka kauan luulisitte esimerkiksi Nokian pysyvän alansa suurimpana, jos se kieltäytyisi menemästä Kiinan markkinoille? Suomalaisen talous- ja teollisuuspolitiikan strategioita laativien sekä yritysten omistajien ja työntekijöiden on syytä hyväksyä markkinatalouden lainalaisuudet. Pieni maa ei pysty taistelemaan niitä vastaan, mutta hyötyy niistä, jos osaa toimia oikein. 

Suuri markkina-alue, kuten Yhdysvallat, voi jossain määrin noudattaa omia periaatteitaan, sillä Yhdysvaltojen ja Kanadan vapaakauppa-alue takaa yritysten välisen kilpailun. Riski kuitenkin on, että Yhdysvaltojen tuotteiden kilpailukyky heikkenee muilla markkinoilla. Esimerkiksi amerikkalaiset autot kuluttavat polttoainetta enemmän kuin eurooppalaiset ja japanilaiset, koska polttoaineen hinta ei ole pakottanut kehitystä tähän suuntaan. Tämä on esimerkki vaaroista, joihin markkinoiden sulkeminen johtaa. 

Jos Suomi päättää tukea sellaisia tuotantolaitoksia, jotka eivät ole globaalisti kilpailukykyisiä, tilanne vastaa sukupuuttoon kuolevan eläinlajin yksilöiden rauhoittamista. Näin tehtäessä tämä on ymmärrettävä. Jos eläinlaji ei ole uhattu maailmanlaajuisesti, onko sitä tarpeen suojella Suomessa? Eikö pikemminkin kannattaisi pyrkiä luomaan olosuhteita niille tuotantolaitoksille Suomessa, joiden tuotteet pärjäävät maailmalla. 
 
 

MATTI ESTOLA