Sohojua vaam präiskyy,
ku mä polojin kirkolta kotia päin. Mull oli pyäräjjopparilla
uus moottorisaha paketis ja sarves kilaji mukavasti kalijat ja kossu. Molin
hyvällä päällä, vaikka satooki rapaskaa, ja Kainaastolloukool
lumia. Joku präiskötti uurella tojotallansa mun märijäksi
jo mennes. Viimmeeses mutkas ennen kotomarkkia mä kuulim pyssym pamahruksen
ja kauhiaa äläkkää. Ku mä pääsim pihahan,
näin notta naapurin Pertti riehu puusolan työnä pyssyn kans
ja solan kivijalaav vieres oli kaks kuollutta kissiä
-
Tapakko sä jumalauta mun kissit?
Mä huurin ja polokaasij jarrut kii. Pyörä pysähty ku
seinähäj ja mä kaaruun nurinniskoon sen kans. Molinvarma
notta ainaki kossu hajos siinä rytäkäs ja enää
minen ollu hyvällä päällä. Pertti toikkarootti
mua kohoren, se roikotti toises käres kuollutta kissiä ja toises
kivääriänsä.
-
Sullom Matti saatana aiva liikaa nuota elukoota, aiva liikaa Matti saatana
mä sanon!
Soli meleko kovaa juovuksis,
oli
kuulemma keitelly omiansa Prännarim mettis ja vielä retostellu
kylällä notta ny on sitte sellaasta lääkkyä nottei
valtion tavarakaa pärijää. Mä sanoon, nottei soo ihimisten
työtä ruveta toisten kissia teurastamahan ilimal lupaa, mutta
soli jo lähärös, eikä kuunnellu mua ollenkaa. Se mennä
hontturootti pitkin ojam penkkaa ja molaji itteksensä
-
Soon asia ny niin notta Pertil on tussari, soon asia ny niin ny ja saatana
mä sanon notta Mattilar rakit lähtöö täältä
helevettihin huutamasta soon sellaanel laki jotta ny...
Enempää minen kuullu, ku se katos pyssyynensä mutkahan.
Mä istuun horvin siinä portahilla ja kattelin niitä kissinraatoja.
Soli Pertti tipahuttanu toisen keskelle pihaa ja siinä se retkotti
pää tohojona. Mä meinasin siivota ne pois haisemasta, mutta
sitte mun silimäni osuuvat pyärähäj ja mä päätin
notta otan suruhuni yhyren kalijan. Noliki kaikki potut ehejinä ja
muutaman kalijan jäläkehem mä aukaasin koskenkorovan ja
menin tupahan lavittalle istumahan.
Ulukona alakoo olla jo
pimiää kum mä sain koko potuj juotua. Menim pihalle
vähä hengittelemähän ja sielä ulukona mun silimihin
osuu taas se melekeem päätöön kissi ja se toinen, jolta
Pertti oli onnistunu tosahuttamahan koko peräpäänki aiva
tohojoksi. Mua alakoo ottaa nii helevetisti aatamihij, jotta minen tienny
mitä olisin teheny. Nevan takaa pilikotti valua ja mä päätil
lähtiä kyläälemähäm Pertin työ.
Tolisitta ittekki nauranu jos olisitta nähäny Pertin akan
ilimehen ku mä tryskäsin eteesestä suoraa keittiöhöj
ja prämähytim moottorisahan käyntihin. Sylyvi huusi Luojaa
ja Herraa ja piteli syränalaansa ja juaksi sitte herättämähän
Perttiä sohovalta. Mä menin sen peräs ja annoon konehelle
lisää kaasua ja tempaasin olohuonehem pöyrän palooksi.
Siinä vaihees Perttiki oli jo tullu tolokkuuhinsa ja päästyänsä
ylähä sohovalta se alako huutaa niinku salavettava. Ku se näki
mun ilimehen, se peräänty takaasi keittiöhön akkansa
suojihi. Mä annoon sahan soira, jurvalaaset parokkikalut meni nätisti
palooksi ja kirijahyllysta vaam primahteli krääsat alaha. Ku
molim mielestäni tarpeheksi tuhua teheny, mä sammutin sahan ja
menim Pertin etehe seisomaha. Mä kopahutin sitä sahalla reitehe.
-
Soli Pertti viimmeenen kerta ku mun kissit tapoot, Pertti saatana son asia
ny niin.
Niin mä sanoon ja lähärin kotia.
|
o AJK kotisivu