Kielen selkeys ja poliisi 

Vesa Nuolimaa - Asko Korpela 

Tämä on parasta. Ja jälki näkyy. 

   Peruskoululaisille kun pitää usein asiat vääntää rautalangasta, niin se 
  tahtoo olla toisaalta ongelmakin. Kun olen sanonut heille "pankaa sivulla 
  oleva teksti noin viiteen kappaleeseen", niin ne penteleet usein sitten 
  laittavat orjallisesti juuri viisi. Kilpi on kyllä ollut hyvin virkistävä 
  "äidinkielen opettaja" siinä, että hän panee kaikki säännöt heittämään 
  härkäniemen pyllyä.

Näin on. Ja sillä tavoin persoonallisuus erottuu massasta. Mutta tietysti siinä on omat vaaransa. On kovin herkästi kuunneltava itseään ja pohdittava hyvää makua yms. Mutta tässä on myös kaikkien uudistusten ja uusien keksintöjen siemen: vanhasta kaavasta poikkeaminen. 

Mielestäni Kotimaisten kielten tutkimuskeskus on ottanut täsmällen oikean linjan kielikysymyksissä, jo ennen kuin tuttu tyttö Pirkko Nuolimaa tuli pomoksi. He eivät sano mikä on oikein vaan mikä on yleisin tapa ja sinnikkäästi tutkivat, mikä se on. Tässähän on maailmalla kaksi kantaa: ranskalainen ja anglosaksinen. Ranskassa on kielipoliisi ja auktoriteetti, joka sanoo, miten on oikein ja sillä siisti. Anglosaksinen lähestymistapa on selitetty Websterin sanakirjan New World Dictionary of the American Language (luulen että englantilainen asenne on sama) alussa Charlton Lairdin artikkelissa 'Language and Dictionary'. Se on pitkä juttu ja painettu älyttömän pienellä. Olen yrittänyt skannata sitä itselleni, mutta ei onnistu. Nytpä keksinkin, että täytyy ihan kirjoittaa ydinkohdat.
Pääajatus on joka tapauksessa, että kieli kehittyy ruohojuuritasolla ja kielentutkijat ja huoltajat ovat kansan palvelijoita eikä päinvastoin. Tähän vedoten tulen sallineeksi itselleni omaperäisyyksiä ;-). 

Seuraavassa on kyllä kysymys muustakin kuin vain omaperäisyydestä 

http://www.hkkk.fi/~korpela/keskustelu/Amm/amm00-su.htm 

Olen saanut Petteri Järvisenkin, jota suuresti arvostan, yötnämään, että noin se periaatteessa on, mutta menepäs käytäntöä muuttamaan. Tässä ovat minun tuulimyllyni! 
 

PS: Poliisiko sittenkin? 

Toinen asia: Ranskassa siis varomaton sana saattaa tuoda sakot. Mutta niin on sittenkin käymässä myös Suomessa. Neekeriksi ei saa sanoa, ei mustalaiseksi, ei lappalaiseksi. Olen ymmällä. Toisaalta se on niinkin, että on hyvä jos laki (ja poliisi) suojelee minua heikkoa halventavilta nimityksiltä. Ainahan on solvaus ollut rikos. Mutta toisaalta: Mikä on solvaus? Missä kulkee raja? Kuka päättää? Korkein oikeusko vai poliisi? Pelkäänpä, että jos tämä pahaksi pääsee, katseet kääntyvät asiantuntijaan eli Kotimaisten kielten laitokseen ja siitä tehdään sittenkin poliisi. Näkee ken elää!