Kansalaistulon maksaminen ei nykyoloissa onnistu

Helsingin Sanomat, tiistaina 27. lokakuuta 1998

"Kansalaistulon toivominen on sama kuin jos avioliittoon aikova tahtoisi miehekseen Tauno Palon."

Raija Julkunen kokosi hyvin yhteen perustuloa koskevia toiveita ja tosiasioita kirjoituksessa "Puhe on hyvinvoinnista" (HS 18.10.). Numeroista käy kiistatta selville se, että 2 500 mk:n perustulo aikuiselle ja 1 000 mk:n perustulo lapselle kuukaudessa maksaisi saman verran kuin koko nykyinen rahallinen sosiaaliturva. Jos perustulo toteutetaan nykyverotuksella tämän suuruisena, seurauksena on köyhien, sairaiden ja eläkeläisten elintason romahdus. Heidän sosiaaliturvansa vähenee tuntuvasti. jotta perustuloa voidaan maksaa niille, jotka tulevat ilman sitäkin toimeen.

Nykyisen sosiaaliturvan tason säilyttäminen perustulojärjestelmässä edellyttää, että köyhille, sairaalle ja eläkeläisille maksetaan lisätukea. Se edellyttää verotuksen voimakasta korottamista.

Jutun otsikkoa ja loppua en ymmärtänyt ollenkaan. Niissä Julkunen kertoo, että vaikka järki sanoo kansalaistulolle ei, sydän sanoo kyllä. Matemaattisesta mahdottomuudesta huolimatta hän toivoo kansalaistuloa, joka toteuttaa utopiaa vapaudesta ja (markkinoiden pakosta) vapautumisesta.

Kansalaistulon toivominen on sama kuin jos avioliittoon aikova tahtoisi miehekseen Tauno Palon. Saatavissa on vain kuvia, ei todellista miestä. Avioliittotoiveen voi kuitenkin toteuttaa siirtämällä sen elävän miehiin ja tyytymällä Paloon seinälle ripustettuna ja kuvaruudussa.

Markkinoiden pakosta voi vapautua vain jättäytymällä niiden ulkopuolelle elämään luontaistaloudessa. Kun elää suoraan omasta työstään, ei tarvitse vaihtaa mitään kenenkään muun kanssa. Jos tarvitsee jotain muilta ihmisiltä, on oltava heille merkityksellinen, jotta he ottavat tarvitsijan huomioon. Ihminen joka haluaa olla muille merkityksellinen, ei ole heistä vapaa. Hänen on myös otettava muut huomioon.

Sosiaaliturvaa leimaa erityisen suuri sidonnaisuus. Sosiaalivakuutukset tai -palvelut eivät toteudu, vaikka maksat miten suuria vakuutusmaksuja tahansa, jos turvajärjestelmä ei pysy pystyssä. Vielä huonommin käy, jos tuotantojärjestelmä häiriintyy. Ajankohtainen esimerkki on heti itärajan takana.

Suomessa tuotanto on kasvanut jatkuvasti muutamia lamavuosia lukuun ottamatta. Kansantuote on korkeampi kuin koskaan ja raha riittää koko kansan hyvään elämiseen. Osa työntekijöiden ja yrittäjien ansiotuloista käytetään veroina ja veronluonteisina

maksuina sosiaaliturvan rahoitukseen. Systeemi pelaisi mainiosti, jos useimmat tekevät vuorollaan ansiotyötä ja elävät siitä saamillaan tuloilla. Eläkeläisten tai työttömien osuuden kasvu tarkoittaa kuitenkin sitä, että työssä olevien on maksettava entistä suurempi osa ansioistaan veroina.

Kun ansiotyön verotus kasvaa, pienipalkkaisimmat eivät en tule toimeen palkallaan, vaan heidän on saatava sen lisäksi sosiaaliturvaetuuksia. Jos lisävero pistetään työnantajan maksettavaksi paikan päälle, vähän tuottavien työntekijöiden hinta työnantajalle kasvaa heidän tuottamaansa hyötyä korkeammaksi ja heidät korvataan joko paremmin tuottavalla väellä tai koneilla. Tavallisesti koneilla, koska koneisiin ei kohdistu sosiaaliturvamaksuja. Osa tuotannosta lopetetaan kokonaan, koska sille ei löydy hinnan noustessa ostajia markkinoilta.

Kansalaistulon utopia ei ratkaise tätä ongelmaa mitenkään. Kansalaistulon kannattajat ehdottavat sen rahoittamista nostamalla työhön kohdistuvaa verotusta. Työvoiman käytön verotus nousee silloin entisestään. Tämä kannustaa kaikenlaisia tuottajia vähentämään työvoimaa ja korvaamaan sitä koneilla, joihin ei kohdistu samanlaista haittaverotusta. Työttömyys ja työvoiman veroaste nousevat ja ruokkivat toisiaan.

Sosiaaliturvan rahoittaminen työvoiman hintaan perustuvilla maksuilla on kollektiivinen päähänpinttymä, josta pi päästä eroon. Keräämällä verot pääosin tuotannon jalostusarvon mukaan poistetaan se osa työvoiman haittaverotuksesta, jonka sosiaalivakuutusmaksut nyt synnyttävät.

Kun lisäksi tuloverotuksen alaraja nostetaan vähimmäistoimeentulon tasolle, päästään tilanteeseen, jossa suuri osa nyt työttömistä löytää ostajia työlleen. Työpaikat lisääntyvät ja ihmiset elävät omalla työllään. Sosiaaliturvan tarve vähenee ja veroaste voidaan pitää selvästi nykyistä pienempänä. Tästä on seurauksena valinnan mahdollisuuksien lisääntyminen sekä yksilöiden että yhteiskunnan elämässä.

KATIPELTOLA

Helsinki

MIELIPIDE

Helsingin Sanomain toimitus. Mielipidesivu, PL 975, 00101 Helsinki

fax: (09) 605 709

sähköposti: hs.mielipide@sanoma.fi

puh (09) 1221, ma-pe klo 12-13