Tupo ja kansalaispalkka

On tapahtunut sellainen syvällekäypä mullistus kansantalouden toiminnassa, johon yhteiskunnalliset instituutiot eivät ole vielä sopeutuneet. On korkea aika ryhtyä muokkaamaan yhteiskunnallisia instituutioita siten, että ne vastaavat tosiasiallista kansantalouden tilaa.

Nykyään Suomen bruttokansantuotos on suunnilleen saman suuruinen kuin se oli juuri ennen lamaa, mutta sen tuotantoon tarvitaan vajaan 2 miljoonan työntekijän ja yrittäjän työpanos, kun se ennen lamaa tuotettiin lähes 2.5 miljoonan ihmisen voimin. Samat ihmiset, jotka sen ennen lamaa tuottivat, käyttivät myös tuotannosta saamansa tulot sen ostamiseen. Sitä kautta tuotanto joutui kulutukseen paitsi tuotantoon osallistuneille, myös perheenjäsenille, käytännössä siis nuorisolle. Eläkeläisten osuus kulutuksesta hoidettiin eläkkeillä, vähäinen työttömien osuus työttömyyskorvauksilla.

Nyt tilanne on oleellisesti toinen: työttömien osuus on lisääntynyt niin paljon, että on syntynyt kokonaan uusi yhteiskuntaluokka, pitkäaikaistyöttömät. Heidän osuutensa kokonaistuotannosta on ongelmallinen asia. Nykyään siitä huolehditaan työttömyyskorvauksilla monimutkaisten sääntöjen kautta. Toiset saavat paljon, toiset vähän.

Itse asiassa pitkäaikainen ja korkea työttömyyskorvaus on paljon puhutun kansalaispalkan kaltainen järjestely, mutta sen hallinta on mielestämme väärissä käsissä. Tupojärjestelmän, siis työmarkkinajärjestjen käsissä on myös työttömien kohtalo. Tässä järjestelmässä päätöksenteko tapahtuu hyvin kapealla pohjalla, järjestöjyrät jylläävät eikä ole millään tavoin varmaa, että työttömien etua tällä tavoin ajetaan tasapuolisesti. Nykyinen järjestelmä ei myöskään millään tavoin vapauta omaa syyttään työttömiä syyllisyyden tunteistaan, vaan tulo on edelleen ansaittava työpanosta luovuttamalla ja tuloa saadaan vain siinä suhteessa kuin tuotantoon osallistutaan. Automaatio ylläpitää niin voimakasta tuottavuuden nousua, että työpanosta vapautuu yhä enemmän. Tämän takia olisi järjestelmää kiireesti muutettava. Olisi taattava työttömien tasapuolinen edustus päätöksenteossa ja poistettava turha psykologinen syyllistäminen. Tämä on käsittääksemme mahdollista, jos siirrytään yleiseen kansalaispalkkaan. Kansalaispalkka takaa kaikille kansalaisille tietyn tulotason riippumatta siitä osallistuuko hän tuotantoon vai ei. Jos henkilö osallistuu tuotantoon, hän saa kansalaispalkan lisäksi työpalkkaa.

Kansalaispalkan korkeus on asetettava laajimpaan mahdolliseen demokraattiseen kontrolliin eli hallituksen ja eduskunnan päätettäväksi. Kansalaispalkan korkeutta olisi säädeltävä siten, että se houkuttelee juuri kaiken sen työvoiman pois tuotannosta, jota siinä ei tarvita, siis nykyiset työttömät. Näin työttömästä tulee oman valintansa mukaan täysiarvoinen kansalainen riippumatta siitä osallistuuko hän tuotantoprosessiin vai ei. Hallituksen ja eduskunnan olisi kiireesti ryhdyttävä selvittämään kansalaispalkkajärjestelmän hyötyjä ja haittoja, siitä saatavia tuottoja ja sen aiheuttamia kustannuksia unohtamatta sen ja nykyisen järjestelmän psykologisia vaikutuksia kansalaisten tasa-arvon ja ihmisarvon kannalta

Asko Korpela, Helsinki   Petteri Pavas, Rajamäki.

ko.Korpela@kolumbus.fi

Julkaistu 980108 Helsingin Sanomien mielipide-palstalla nimellä 'Kansalaispalkka ratkaisisi monia ongelmia'


ko Korpela 980112 (980112) o Asko.Korpela@kolumbus.fi (palaute ja aloitteet)

Mielipidesivulle o AJK kotisivulle