Kati Peltola 29.9.1997 Kati.Peltola@soster.hel.fi
Tulevaisuuden tutkimuksen seuran kesäseminaari kannatti lähes yksimielisesti siirtymistä kansalaispalkka- tai kansallistulojärjestelmään. Kesäseminaarin käsityksen mukaan asiasta on olemassa perusteltua tietoa poliittiselle päätöksenteolle. Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Ehdotuksia erilaisista vastikkeettomista kansalais- tai perustulomalleista tehdään paljon, mutta kukaan ei ole tehnyt kokonaisesitystä siitä, miten vastikkeeton kansalaistulo rahoitetaan ja mitä muutoksia se tuo verojärjestelmään ja sosiaalietuuksiin.
Täydellisimmän näkemäni esityksen on tehnyt Jouko Ylä-Liedenpohja. Hänkään ei arvioi, mitä tapahtuu verotuksen kokonaisuudelle. Hän on laskenut mallia,jossa eläkkeet pysyisivät nykyisellään. Aikuisille maksettaisiin 2 000 mk ja lapsille 1 000 mk kuukaudessa kansalaistulona.
Kansalaistulolla korvattaisiin työttömien peruspäiväraha, työmarkkinatuki, työttömyyskassojen valtionosuudet, asumistuki, opintotuki, aikuiskoulutuksen sosiaalietuudet ja toimeentulotuki. Kaikista tuloista pitäisi tämän jälkeen vielä maksaa veroa 50%, jotta kansalaistulo saataisiin rahoitettua.
Ylä-Liedenpohjan laskelma ei kuitenkaan ole täydellinen kansalaistulo, koska eläkkeet ovat nykyjärjestelmän mukaiset. Tämä monimutkaistaa mallia. Malli on pääosin tuloveron yksinkertaistaminen muiden kuin eläkeläisten osalta. Samalla hävitetään tulottomien ja hyvin pienituloisten oikeus saada tukea asumiseen ja muihin kansalaistulon ylittäviin menoihin.
Anita Haataja on vertaillut kansalaistulo- ja negatiivisen tuloveron malleja ja minun ehdottamaani tuloveron pohjavähennysmallia toisiinsa ja nykyjärjestelmään. Vertailu osoittaa, että tasasuuruisella veroprosentilla rahoitettava kansalaistulo tai negatiivinen tulovero tuottaa myös pienituloisille lisäveroja.
Jos jokainen aikuinen saa 2 000 mk ja lapsi 1 000 mk kuukaudessa verotuksella kerättyä rahaa, sen kokonaishinta on yli 100 mrd mk vuodessa. Minun rakentamassani tulonsiirtomallissa kaikki sosiaaliturvaetuudet maksavat yhteensä saman verran ja niissä on mukana sekä pienituloisten ja muista syistä paljon tukea tarvitsevien lisätuki että keskimäärin nykyisen tasoinen ansioturva.
Tämä yksinkertainen laskelma osoittaa sen, että kansalaistulomalli nostaa väistämättä verojen kautta kierrätettävän rahan tarvetta, jos siihen liitetään vielä muita sosiaalietuuksia.
Jotkut esittävät toiveikkaasti, että ansioperusteiset sosiaalietuudet voidaan poistaa ja jokainen, jolla on varaa, voi ostaa itse haluamansa vakuutukset sairauden ja vanhuuden varalle. Tämä ei kuitenkaan pienennä sosiaaliturvan kokonaiskustannuksia.
Jos ihmiset rupeaisivat itse maksamaan ne sosiaalivakuutusmaksut, jotka nyt maksetaan työnantajan lakisääteisinä sosiaalivakuutusmaksuina, he tietenkin vaativat itselleen myös sen osan palkasta, jonka työnantaja nyt tilittää suoraan vakuutuslaitokselle.
Vastikkeettoman kansalaistulon rahoitusongelmia ja liittymistä muuhun sosiaaliturvaan ei siis ole selvitetty Suomessa kokonaisuutena, enkä ole kuullut tällaisista laskelmista muualtakaan, vaikka olen vähän kysellyt kansalaistulon esittäjiltä. Perusteltua tietoa ei ole olemassa. Olen samaa mieltä tulevaisuuden seuran jäsenten kanssa, että joku saisi tehdä edes karkean laskelman, jotta keskustelu olisi asiallisemmalla pohjalla.
Näin isoja muutoksia varten ei ole eikä voi tehdäkään laskentamallia, mutta jotain karkeata markkakuvausta voisi käyttää mallin hahmotuksessa. Olen itse tehnyt tällaisen sinnepäin-laskelman oman tulonsiirtomallini kuvittamiseksi kirjassani Hyvinvointivaltion peruskorjaus (Tammi 1997). Sitä voisi soveltaa myös vastikeettoman kansalaistulon kustannusten ja rahoituksen arvioinnissa.
Kirjoitukseni sävystä varmaan huomaa, etten kannata vastikkeetonta kansalaistuloa. Sen sijaan haluan sosiaaliturvajärjestelmän, jossa työkykyisillä työikäisillä on aina oikeus hankkia vähimmäistoimeentulonsa ansiotyöllä. Tämä toimeentulon pohja on 3 500 mk kuukaudessa tai 42 000 mk vuodessa. Tämän suuruisesta tulosta ei peritä tuloveroa. Sen ylittävistä tuloista ruvetaan maksamaan asteittain nousevaa veroa, jonka suuruus on 20-60%. Keskimääräinen tulovero kaikista henkilökohtaisista tuloista on mallissani alle 20 %.
Mallin keskeinen vaatimus on työn rangaistusverotuksen purkaminen. Se merkitsee sosiaalivakuutusmaksujen muuttamista jalostusarvopohjaiseksi. Tämän ja tuloveromuutoksen seurauksena työn myyminen ja ostaminen halpenevat verrattuna muihin tuotantopanoksiin. Se lisää työpaikkoja aikaa myöten kaikilla tuotannonaloilla.
Julkisen sektorin tehtäväksi jää huolehtia kitkatyöttömyyden lyhytaikaisesta sosiaaliturvasta ja sellaisen työvoiman viimesijaisesta työllistämisestä, joka ei onnistu tuottamaan edes 3 500 mk edestä kuukaudessa.
ko Korpela 980112 (980112) o Asko.Korpela@kolumbus.fi
(palaute ja aloitteet)