Karjala-lehti
KOLUMNI TIMO UOTILA
timo.t.uotila@kolumbus.fi
Lyhytaaltoradio tavoittaa
kaukaa mailman sorretut ja solvaistut
Venäjän federaatiossa on menossa selvä totalitaristinen
kurinpalautus, vallan keskittäminen presidentti Vladimir Putinille.
Se tarkoittaa oraalla olleen parlamentarismin hiipumista, hyvästejä
riippumattomalle oikeuslaitokselle ja tiedotusvälineiden vapaudelle.
Mutta tiedonvälitys on paradoksi: kun kaikki tieto yritetään
pakottaa samaan muottiin, kansalaiset alkavat halukkaasti etsiä toisenlaista
ja kenties oikeampaa tietoa kaikkialta mistä sitä on saatavissa,
vaikkapa ulkomaisista radiolähetyksistä. Siitäpä syystä
niiden kuuntelu oli Stalinin kaudella rangaistava rikos, ja aina neuvostokauden
loppuun radiolähetyksiä yritettiin häiritä. Saa nähdä,
palataanko Venäjällä näihin käytäntöihin.
Moskovan keskusvalta on myös alkanut vierastaa Venäjän
valtion federatiivista luonnetta, joka tarkoittaa etnisin perustein muodostettuja
autonomisia tasavaltoja ja alueita. Tämän ovat saaneet karvaasti
ja verisesti kokea myös Venäjällä asuvat suomalaisten
sukulaiskansat. Erityisen pelottavia ja murheellisia uutisia on tullut
Marin tasavallasta Volgan varrelta joulukuisten ilmeisen väärennettyjen
presidentinvaalien jälkeen. Tasavallassa suomensukuisia mareja (eli
tsheremissejä) on asukkaista 43 prosenttia. He vastustavat marilaisia
sortavaa venäläismielistä presidenttiä Leonid Markelovia,
joka pyrkii hallitsemaan pelon avulla. Ainakin kaksi toimittajaa ja yksi
kirjapainon johtaja on surmattu. Toimittajia ja oppositiojohtajia on myös
pamputettu henkihieveriin ja kymmeniä virkamiehiä erotettu. Nämä
rikokset ovat tietenkin jääneet selvittämättä,
ja vallanpitäjät yrittävät estää asioiden
julkisen käsittelyn. Marin tasavallassa tilanne muistuttaa diktaattori
Aljaksandr Lukashenkan Valko-Venäjää, jossa ainoa toivo
on ukrainalaismallinen ”oranssi” vallankumous.
Valtioneuvos Riitta Uosukainen, ministeri Pertti Paasio, tri Tytti Isohookana-Asunmaa,
Viron ex-presidentti Lennart Meri ym. kirjoittivat Helsingin Sanomissa
vetoomuksen Marin tasavallan puolesta venäläisten sortotoimia
vastaan. Suomen valtionjohto on ollut tällaisista asioista hiljaa,
vaikka onkin usein protestoinut Yhdysvaltain tekemisistä takapihoillaan
kaukana meistä. Kuitenkin marit eli tsheremissit ovat itäisen
naapurimaamme jaloissa elävä sukulaiskansa. Meillä on vallalla
sellainen tsaarinaikuinen harhakuvitelma, että jos Venäjällä
jotakuta vainotaan, niin maan itsevaltias varmaan puuttuisi asiaan, jos
tietäisi. Mutta kyllä tässä asiassa ja kaikissa muissakin
Putin tietää mitä tahtoo.
Suomen valtion olisikin aihetta esittää kova vastalause suoraan
Putinille. Nyt Euroopan unionin (EU) jäsenenä meillä olisi
siihen varaa ja suoranainen velvollisuus. Sitä paitsi sekä Suomi
että myös Venäjä ovat Euroopan neuvoston (EN) jäseniä.
EN:n tehtävänä on valvoa ihmisoikeuksien toteutumista. Ihmisoikeusrikkomukset
eivät koskaan ole valtioiden sisäisiä asioita. YYA-kaudella
Suomi ei voinut mielestään liittyä koko järjestöön,
koska siellä olisi jouduttu ottamaan kantaa Neuvostoliiton ihmisoikeuksiin.
Sittemmin Venäjäkin on hyväksytty EN:n jäseneksi. Olisi
moninkertainen syy vetää Venäjä tilille. Mutta Suomessa
maan tapa on jäänyt YYA-kauden uomiin. Monet vallan satulassa
istuvat päättäjät ovat tuon aikakauden tuotteita tunnistamatta
saati tunnustamatta sitä itse.
Sitäkin tärkeämpää on, että meillä
lehdistö on hereillä. Varmasti suomalaisten julkiset protestit
joutuvat diplomaattikanavien kautta myös Kremlin vallanpitäjien
tietoon. Mutta suomalaisilla on myös väline, jolla päästään
välittämään tietoa ja sympatiaa yli tuhannen kilometrin
päässä Moskovan itäpuolella asuville mareille ja heidän
venäläisille sortajilleen. Tämä väline on lyhytaaltoradio.
Tiedän tällaisten ulkomaanlähetysten merkityksen, sillä
olin YLEn venäjänkielisten lähetysten tuottajana useita
vuosia siitä lähtien, kun ne aloitettiin 1990. Silloin oli ajankohtaista
seurata mm. Venäjän inkeriläisten oikeustaistelua ja muuttoa
Suomeen.
Nyt on aihetta kertoa venäjäksi Marin tasavallan satraappien
järjestämistä oppostiojohtajien murhista ja pahoinpitelyistä,
joista Venäjän vallanpitäjät eivät halua puhuttavan
mitään. YLEllä on myös lähetyksiä jopa marin
kielellä. Niiden merkitystä juuri nyt on vaikea yliarvioida.
Olisikin suuri vahinko, jos Suomi lopettaisi taloudellisista syistä
radion lyhytaaltolähetykset, niin kuin on uhkailtu. Juuri tällaisissa
tilanteissa ne ovat suorastaan korvaamattomia antaessaan tukea ja sympatiaa
sorretuille ja solvaistuille yksilöille ja kansansirpaleille, meidän
pienemmille veljillemme.
Olin paikalla, kun Veikko Saksin kirja Karjalan palautus julkistettiin.
Läsnä oli harmaahapsista ja uhmakasta Pro Karelian väkeä.
Sitten siellä oli myös uteliaita katsomassa, miten suomalaista
tabua särjettiin. Joukossa oli myös kuunteluoppilaina venäläisiä
lehtimiehiä. He olivat yhtenä silmänä ja korvana ja
epäilemättä kertovat Kremlin vallan kammareihin, mitä
Suomessa nykyään ajatellaan. Hyvä niin.
Kirjaa esitelleet eivät pitäneet mitään palopuheita.
Linjana oli asiallisuus ja läpinäkyvyys. Aivan ensiksi olisi
saatava Suomen kansan enemmistö heräämään Karjalan
palautukselle. Se on välttämätön edellytys. Sitten
johtavat poliitikotkaan eivät enää kehtaa vaieta. Samalla
on herätettävä EU ja YK. Vasta kaiken tuon jälkeen
kannattaa tosissaan alkaa lähestyä Putinin Venäjää.
Suomen vuosikymmeniä jatkuneesta Neuvostoliittoa ja Venäjää
kohtaan osoitetusta pitkämielisyydestä olisi vähitellen
aika saada palkinto. Näin voi toivoa.
Mutta siltikin epäilys hiipii mieleen, kun ajattelee, miten yliherkkä
Venäjä on kaikenlaista separatismia kohtaan. Tshetshenia on tästä
verinen ja kaamea esimerkki. Viime aikoina on siis myös tullut hälyttäviä
uutisia suomensukuisten marien tasavallasta. Mutta oikea ja asiallinen
tieto voi tehdä ihmeitä. Siitä esimerkkinä ovat Etykin
päätösasiakirjan pohjalta 1980-luvulla aktivoituneet itäblokin
maiden ns. Helsinki-ryhmät, joiden toiminta omalta osaltaan oli kaatamassa
Neuvostoliittoa. Ikävä kyllä Suomen valtionjohto myöhästyi
tuossa vaiheessa pahasti aluekysymyksen hoidossa. Voi vain toivoa, että
ovi joskus vielä raoittuisi uudelleen säikkyjen suomalaistenkin
astua sisään.
Timo Uotila
Hiidenkiventie 22 A / 00730 Helsinki / Finland
Puh. +358-9-3865416, 050-5378924
timo.t.uotila@kolumbus.fi, i
|
o