|
Suomi nousi lokakuun lopussa
kansainvälisessä vertailussa maailman kilpailukykyisimmäksi
maaksi ohi Yhdysvaltojen. Noin kerrottiin lehdissä. Suurtyöttömyyden
ja ankarien verojen ahdistamat suomalaiset kyselevät epäluuloisina,
voiko tuo olla totta. Ja jos on, mitä World Economic Forum (WEF) on
oikein mitannut päästäkseen tällaiseen tulokseen. Onhan
se tavallaan imartelevaa. Mutta onko se totta?
WEF on sveitsiläinen säätiö, joka vertailee vuosittain
ensinnäkin kansantalouksien kasvukilpailukykyä ja toiseksi yritysten
kilpailukykyä. Suomi nousi molemmissa sarjoissa parhaaksi 102:sta
maasta. Vertailu tehtiin tilastotietojen ja yritysjohtajien käsitysten
pohjalta.
Kolmella mittarilla WEF selvittää kansantalouden kilpailukykyä,
nimittäin makrotalouden vakaudella, julkisten instituutioiden toimivuudella
ja teknisellä kehityksellä. Suomi nousi kaikissa näissä
mittauksissa toiselle sijalle ja saavutti sitten kokonaiskilpailussa voiton.
Järjestys Suomen jälkeen oli: Yhdysvallat, Ruotsi, Tanska, Taiwan,
Singapore, Sveitsi, Islanti, Norja ja kymmenentenä Australia (vuonna
2002 seitsemäs).
Yritysten kilpailukykyä vertailtaessa mitataan mm. tuottavuutta
ja liike-elämän ympäristön laatua ennen kaikkea yritysjohtajien
mielipiteiden pohjalta. Tässäkin kilpailussa Suomi otti ykkössijan
ennen Yhdysvaltoja, joka oli paras vuonna 2002. Sitten seurasivat Ruotsi,
Tanska, Saksa, Britannia, Sveitsi, Singapore, Hollanti, Ranska ja Australia
sijalla 11 (vuonna 2002 sijalla 14). USA putosi Suomen taakse, koska amerikkalaiset
yritysjohtajat ovat yhä huolestuneempia protektionismin kasvusta ja
rahoituksen saatavuudesta.
Miten Suomen ykköspaikka on selitettävissä? Ilmeisen
suurta painoa oli pantu suomalaisen yhteiskunnan järjestäytyneisyydelle,
asioiden yleiselle sujumiselle ja erityisesti korruption vähäisyydelle.
Suomi on eri tutkimuksessa rankattu maailman vähiten korruptoituneeksi
maaksi. Tämä on seikka, jota me täällä koti-Suomen
räntäsateessa, kaamoksessa ja yleisessä mykkäkoulussa
emme osaa arvostaa niin paljon kuin ilmeisesti pitäisi. Eron kyllä
huomaa, kun matkustaa vaikkapa itärajan yli omalla autolla ja joutuu
useita kertoja päivässä voitelemaan euroilla liikennepoliisia
päästäkseen jatkamaan matkaa.
Tämä sveitsiläisten mittaus aivan ilmeisesti suosii järjestystä
ja kuria, joka on luonteenomainen Suomen valtiolle ja elämänmenolle.
Suomalaisten sataprosenttinen lukutaito, korkea koulutustaso ja "Nokialandian"
kännyköiden runsaus ja kansalaisten innostus niiden näpelöimiseen
ovat aivan ilmeisesti lisänneet suomalaisten pisteitä. Tottahan
tämä on. Meidän pitäisi ilmeisesti olla tästä
kaikesta tyytyväisempiä kuin ymmärrämme olla.
Mutta sittenkin on vaikea ymmärtää, miten Suomi voi olla
maailman kilpailukykyisin maa. Meillähän työttömyys
on Euroopan huipputasoa, palkat ovat EU:n vertailussa kehnohkot, verot
ja hinnat huippukorkeat, ostovoima siis heikonlainen.
Suomen 'hyvinvointivaltio' ei myöskään voi niin erinomaisesti
kuin monet suomalaiset yhä uskovat. Meillä terveydenhoito takkuilee
pahasti. Meillä myös käytetään terveyden- ja sairaanhoitoon
suhteellisesti vähemmän rahaa kuin EU:ssa keskimäärin.
Suomalaiset luulevat vanhasta muistista, että lapsiperheet saavat
tässä maassa hyvän kohtelun, runsaita tulonsiirtoja ja erinomaisia
"hyvinvointipalveluja". Tämä on jollakin lailla totta vain äitiys-
ja neuvolatoiminnan osalta. Sen sijaan lapsilisät ovat Suomessa alemmat
kuin useissa muissa Euroopan maissa. Esimerkiksi Ranskassa kahden lapsen
perheen vanhemmat maksavat veroa vain puolet siitä kuin lapsettoman
perheen vanhemmat. Saksassa lapsilisiä maksetaan jopa 27. ikävuoteen
saakka. Suomessa verotuksen lapsivähennykset on poistettu, yhteisverotus
tehty mahdottomaksi eikä lapsilisiä ole korotettu viime vuosina
edes inflaation tahdissa.
Miten tämä kaikki sopii yhteen sen kanssa, että Suomi
on maailman kilpailukykyisin maa? Loppujen lopuksi kai aivan hyvin. Sillä
WEF ei mittaakaan kilpailukykyä kansalaisten vaan yritysten kannalta.
Suomessa on myös ilmeisen helppoa ja halpaa irtisanoa henkilökuntaa
ja samalla nostaa yrityksen pörssikurssia niin kuin esimerkiksi puhelin-
ja teleoperaattori Elisa (entinen Helsingin Puhelinyhdistys), joka hiljattain
ilmoitti, että 900 henkeä saa kenkää. Globaalitalouden
ja uusliberalismin on hyvä toimia Suomessa, vaikka elinkeinoelämä
viran puolesta muuta väittää.
Tänään irtisanotaan. Mutta kymmenen vuoden kuluttua lasketaan,
että Suomessa tarvitaan satoja tuhansia vierasmaalaisia tekemään
työtä, kun suuret ikäluokat ovat eläkkeellä eivätkä
pienet ikäluokat riitä pyörittämään rattaita.
Mistä silloin saada työvoimaa tähän "maailman
kilpailukykyisimpään maahan" Suomi on aivan hyvä maa, ellei
oteta huomioon maan sijaintia (kaukana kaikkialla paitsi Venäjältä),
ilmastoa ja ihmisiä, sanoo brittiläinen humoristi, kirjailija
Neil Hardwick, joka - kumma kyllä - on asunut Suomessa kolmatta kymmentä
vuotta.
|
o AJK kotisivu