| RR: |
Harrastin
filosofiaa oikeastaan koko 60-luvun.
Syynä oli pääasiassa se, että en pystynyt sijoittamaan
liiketaloustiedettä tieteiden karttaan. Yritin etsiä apua filosofiasta.
Kyse oli siis lähinnä tietoteoriasta. 1966 julkaisin lisensiaattityöni
"Voiton maksimointi ja vaatimustaso:näkökohtia eri tavoiteolettamusten
merkityksestä yrityksen taloudellisen ongelman tutkimukselle" Siinä
yritin silloisten filosofian tietojeni avulla sijoittaa liiketaloustiede:laskentatoimen
tutkimusta tietoteoreettiselle kartalle. Kauppakorkeakoulun ulkopuolelta
lähinnä yiopiston filosofian laitokselta saamani kritiikki oli
murskaava, mutta erittäin arvokas. Huomasin joutuvani purkamaan kaiken
siihen asti oppimani laskentatoimesta tieteenä. Siihen meni pari-
kolme vuotta.
Joulukuussa 1969 pystyin hahmottelemaan väitöskirjani aiheen
yrityksen kannattavuuden mittaamiseksi käyttöomaisuusinvestointien
ja käyttökatteen aikasarjojen ja viiveellisen vaikutussuhteen
avulla. Minulle oli 60-luvun aikana muodostunut tietty mielikuva tu osta
riippuvuudesta. Yritin täsmentää sitä teoreettiseksi
funktionaaliseksi malliksi lähinnä analyyttistä filosofiaa
soveltaen eli "teoria kulkee havaintojen edellä" tai "ei havaintoja
ilman teoriaa". Kun huomasin pääseväni sillä tavalla
eteenpäin, jatkoin työtä, kunnes 1972 sellainen kokonaisuus
oli kasassa, jonka voin esittää väitöskirjana nimellä
"Yrityksen kasvu ja kannattavuus". Olen jatkanut samaa kehittelyä
samalla filosofialla myös opetustyössäni lähes kolmekymmentä
vuotta. Kiinnostukseni filosofian harrasteluun loppui lähes täysin
kun sain siltä avun siihen ongelmaan joka minua oli vaivannut monia
vuosia.
Ihmislajin kehitys. Mihin joudumme?
Sen jälkeen olen suurella nautinnolla lukenut lähinnä vain
G.H. v. Wrightin populaarifilofisia esseitä sekä muutamien muiden
filosofien luonnontieteellisiä esseitä. Analyyttisen filosian
perusidea on riittänyt minulle myös maailmankuvan ja maailmankatsomuksen
muodostamisen kompassiksi. Maailmankuvaani on eniten aikuisiässä
vaikuttanut uusi tieto ihmislajin kehityksestä viimeisten vuosimiljoonien
aikana. Siitä on viime vuosikymmeninä tullut runsaasti kansantajuista
tietoa ja lisää tulee vuosittain. Koulussa näistä asioista
ei luettu eikä ehkä tiedettykään. Minulle on merkinnyt
oman ihmislajimme kehitys viimeisen 120 000 - 200 000 vuoden aikana suurinta
muutosta koko maailmankuvaani. Ajatella, että täysin meidän
kaltaisemme ihminen on ollut olemassa yli 100 000 vuotta ennen korkeakulttuurien
ilmestymistä.
Esi-isämme ovat eläneet suurperheinä tasapainossa luonnon
kanssa suunnilleen samoin kuin vielä viime vuosina löydetyt keräilijä-metsästäjä
villiheimot trooppisilla alueilla. Lajimme populaatio on pysynyt muutaman
miljoonan suuruisena kymmeniä tuhansia vuosia. Mikä oli se keksintö,
joka muutti kaiken ja saattoi lajimme kehityksen räjähdysmäiselle
kasvu- ja kehitysuralle. Maanviljelys, sanotaan, mutta minusta se ei ole
syy vaan se on seuraus jostakin vielä perustavammasta keksinnöstä.
Käsitykseni on, että ratkaiseva keksintö paransi lajimme
kykyä yhteistyöhön yli perhe- ja heimorajan yli kaupungin
muurien ja kielirajojen. Samalla tuli myös työnjako laajemmin
mahdolliseksi. Se mahdollisti myös maanviljelyn ja kirjoitustaidon.
Siitä eteenpäin kaikki on itsestään selvää
tähän päivään saakka.
Työnjako, ihmislajimme kekseliäisyys ja hyödyn maksimointi
selittävät tämänkin päivän maailman tapahtumia,
mutta mikä mursi tuhansien sukupolvien muuttumattoman elämisen
perheen ja suvun rajoittamilla voimavaroilla. Se sama tekijä vaikuttaa
edelleen ja aiheuttaa myös väestörajahdyksen, ekokatastrofin
ja maailman tuhon ellei jokin ulkoisen avaruuden sattuma ehdi väliin.
Mikä se tekijä on? Sano se Askoseni!
|
| AJK: |
Olen täydellinen noviisi filosofiassa, lukenut parikymmentä
alkeisoppikirjaaa ja perustietokin on sekamelskana mielessä, mutta
eikö sinun käsityksesi empiriasta olekin aika lailla sama kuin
empiirisen sunnan alkuunpanijoilla John Lockella ja David Humella.
Toista käsitystä edustavat sitten Amerikkalaiset pragmaatikot,
joille ilmiöt sellaisinaan ovat tärkeämpiä kuin teoria.
Vai minkälaiseen viitekehikkoon itsesi asetat? Minun 'elämäntyöni'
selittää mielestäni täydellisesti
Markovich:
Reifikaatio - AJK
Vai joko tämän linkin lähetinkin? Minun vahva puoleni
ei ole teoretisointi, mutta ilman muuta allekirjoitan juuri tuon teorian
ja empirian suhteen: ensin teoria - sitten empiria. Toivon, että olisin
aikoinani tutustunut Popperiin eksplisiittisesti. Omasta mielestäni
olen 'tutkimuksissani' nimeonmaan toiminut Popperin idean mukaan: 'voidaan
vain falsifioida, ei verifioida'.
|
| RR: |
Etpä ryhtynyt arvailemaan
Etpä ryhtynyt arvailemaan mikä se keksintö oli joka mielestäni
on murtanut tuhansia sukupolvia sitoneen kahleen. Ehkä olet jo sisäistänyt
ongelman niin että voin paljastaa käsitykseni ihmiskunnan tärkeimmästä
ja ehkä samalla tuhoisimmasta keksinnöstä. Käsittääkseni
vain nerokas uskonnollinen innovaatio on noin 10 000 vuotta sitten pystynyt
yhdistämään riittävän tiiviisti perheitä,
sukuja ja heimoja. Ihmiselle on ilmeisesti ollut lajityypillisenä
ominaisuutena, jopa jo ennen meidän homo sapiens sapiens lajiamme,
surra ja kunnioittaa vainajiaan ja erikoisesti vanhimpiaan. Lajityypillistä
uskonnollista ajattelua on tarvittu myös monien muiden kohtalon ja
luonnon voimien lepyttämiseksi. Kaikki saattoi muodoltaan ja rituaaleiltaan
olla perhekohtaista traditiota, kunnes joku nero keksi kodifioida primitiiviset
ja animistiset uskomukset yhtenäisemmäksi järjestelmäksi,
liittää siihen heimon säilymisen ja lisääntymisen
kannalta hyväksi havaitsemiaan moraalinormeja, nimittää
niitä korkeampien voimien tahdoksi ja julistautua itse noiden voimien
tulkiksi.
Yhteiset moraalinormit
Yhteiset moraalinormit ja arvot yhdistettynä lajityypillisiin
irrationaalisiin uskomuksiin ja pelkoihin tekivät yhteistyön
ja työnjaon mahdolliseksi yli perherajojen. Varmaankin monien epäonnistuneiden
yrityste n jälkeen joku onnistui siinä määrin, että
syntyi temppelitalous ja kaupunkivaltio. Nykyisissä maailmanuskonnoissa
näkyy mielestäni vielä jälkiä tästä
kehityksestä. Esimerkiksi Raamatusta tutussa juutalaisten perimätiedossa
on yhtenä läpikäyvänä huolenpidon aiheena Juudaan
sukujen yhdistäminen. Edelleenkin monet kansat ovat ilman omaa turvallista
valtiota, koska ne ovat jakaantuneet niin voimakkaasti sukuihin ja klaaneihin
että yhteistyö ei toimi riittävän vahvasti. Esimerkkeinä
mielestäni kurdit. afgaanit ja monet muut paimentolaiskansat sekä
useat Afrikan moniheimoiset väkisin tehdyt valtiot. Ehkä tämå
selvensi maailmankuvaani. Maailman katsomukseni on suunnilleen sama kuin
sinun ja varmaan monen muun agnostikon. Tunnuslauseekseni sopii Vilho Lammen
suuhun pantu toteamus "Jumala on kauneus" |
o AJK kotisivu