Kaskara
Mikä on Kaskara-malli?Kaskara-malli syntyi väitöskirjani jatkona, kun liitin yrityksen kasvuun ja kannattavuuteen vielä rahoituksen. Kuten aikaisemmin mainitsin olen kehitellyt kaskara-mallia kolmekymmentä vuotta opetustyöni yhteydessä. Perustavaa siinä on, että kasvu ja kannattavuus määritellään pitkäkestoisiksi (1 - noin 10 v.) yrityskulttuurin vakiona pysyviksi ominaisuuksiksi. Tutkimuskohteena on siis yksi yrityskulttuuri kerrallaan ei yritys juriidisena yksikkönä.Tämä käsitteistö tekee mahdolliseksi vakiosuhteisen
kasvumallin, mikä puolestaan tekee mahdolliseksi kannattavuuden pysymisen
vakiona yhden yrityskulttuurin puitteissa. Kannattavuus määritellään
käyttöomaisuusinvestointien ja liike(pää)omavarantojen
viiveellisenä vaikutuksena (eli korkona korolle) käyttökatteen
aikassarjan trendiin. Kasvu ja kannattavuus puolestaan määräävät
pääoman vuotuisen lisäyksen, josta voidaan suoraan havaittavana
muuttujana erottaa korollisten lainojen lisäys ja jäljelle jää
teoreettinen muuttuja oman pääoman lisäys. Siitä voidaan
puolestaan erottaa empiirisenä muuttujana maksullisten osakeantien
avulla kerätty oma pääoma. Jäljelle jää se
osa oman pääoman lisyksestä, jota voidaan nimittää
voittorahoitukseksi.
Mikä on yrityskulttuuri?Kutakin yrityskulttuuria saadaan luonnehdittua yhdellä eksponentiaalisella kasvuparametrilla, yhdellä korkokannalla, jota vastaa vuosittain vaihtelevana taseanalyysimuuttujana ROI sekä joukolla eri muuttujien trendien välisiä vakiosuhteita. Tämä vakiosuhteinen malli on teoria ja empiiriset vastineet saadaan empiiristen tilinpäätösmuuttujien aikasarjojen eksponentiaalisista trendeistä. Estimointimenetelmä antaa kaikkille trendeille saman kasvuparametrin arvon, kuten teoria edellyttää.Tämän jälkeen arvioidaan voidaanko tätä teoriaa
ja saatuja paramterien arvoja soveltaa kyseiseen yrityskulttuuriin. Soveltamisen
estää yleensä vain se, että käyttökatteen
aikasarjasta saatu kasvuparametrin arvo ei osu käyttöomaisuusinvestointien
aikasarjasta estimoidun kasvuparametrin luottamusvälille. Tällöin
on todettava, että yrityskulttuurin kannattavuus ei ole ollut vakio.
Tällaisia tapauksia on sattunut ani harvoin ehkä 2 % kaikista
tutkituista noin tuhannesta tapauksesta. Parametrien arvot ovat päteviä
ennusteita niin kauan kuin yrityskulttuuri pysyy. Yleensä ylimmän
johdon vaihtuminen muuttaa myös yrityskulttuurin siinä mielessä
kuin minä tuota sanaa käytän. Tämän jälkeen
estimoinnit on suoritettava uudelleen Kasvun pätevään estimointiin
tarvitaan yleensä yli viiden vuoden aikasarjat.
Ei tiedettä ilman teoriaaEdellä oleva lyhyt selostus ehkä selventää käsitystäni empiirisen tiedon luonteesta, vaikka se on aivan liian suppea valaisemaan kaskara-mallia 30 vuoden työn tuloksena. Kuten aikaisemmin jo mainitsin käsitykseni on muodostunut analyyttisen filosofian pohjalta oman tutkimustyöni yhteydessä. Käsitykselleni on oleellista, että ei ole tieteellisiä empiirisiä havaintoja ilman teoriaa. Tieteessä teoria on aina tärkeämpi ja edellä havaintoja. Triviaalit havainnot ilman teorian antamaa ennakkokäsitystä ovat hyödyllisiä vain teorian kehittelyn herättäjinä. Ne on aina kuitenkin estimoitava uudestaan teorian puitteissa ennenkuin niistä tulee tieteellisen tutkimuksen tuloksia.Kaskara-mallin olen täydellisimmin esittänyt luentomonisteessani
"Kasvu, Kannattavuus ja Rahoitus yrityskulttuurin peruspiirteinä.
Vaasa 1997". Siinä on elämäntyöni 178 sivun pituisena
esityksenä, jos otetaan mukaan vielä lähdeluettelossa mainitut
julkaisut, jotka kuvastavat työni eri vaiheita vuosien varrelta. Erkki
K. Laitinen on sijoittanut työni muiden tilinpäätöanalyysien
rinnalle kehitellessään Kaskara-mallia omaan suuntaansa kirjassaan
"Strateginen tilinpäätösanalyysi. Helsinki 2002".
Empiirisen tiedon luonneKäsitykseni empiirisen tiedon luonteesta ei varmaankaan paljon poikkea mainitsemiesi John Locken ja David Humen perusnäkemyksestä. Korostan sitä, että en ole suinkaan filosofi, enkä pysty siis pätevästi analysoimaan mahdollisia eroja eri filosofien käsityksissä. Kauppakorkeakoulun liiketaloustieteen opetus 1950-luvun lopulla saattoi minut harhailemaan etsiessäni aloittamalleni tutkimustyölle tietoteoreettista pohjaa. Ensimmäisen valonpilkahduksen näin William T. Morrisin kirjassa Management Science in Action, (Homewood, Ill, 1963). Siinä oli liiketaloustiedettä mielestäni ensimmäisen kerran käsitelty tieteenä. Toisena minulle tärkeänä havahduttajana muistan lukemani Rudolf Carnapin artikkelin Formal and Factual Science, joka on saksankielisenä ilmestynyt jo 1934. Lähinnä nämä esitykset panivat minut valitsemaan liiketaloustieteen viitekehyksen, joko formaalisiin tieteisiin tai faktuaalisiin tieteisiin. Mielestäni valinta oli tämän jälkeen selvä.Lähdin eteenpäin tarkastellen mahdollisia tutkimusaiheitani
faktuaalisiin tieteisiin kuuluvina. Faktuaalisen tieteen lauseet ovat synteettisiä.
Ne on pystyttävä ainakin periaatteessa koettelemaan ja osoittamaan
joko oikeiksi (totuusarvo suurempi kuin 0) tai vääriksi. Luultavasti
G.H. v. Wrightin kirjasta Looginen empirismi( Helsinki 1945) olin saanut
sellaisen käsityksen, että analyyttinen filosofia oli lausunut
jotakin uutta ja mullistavaa erikoisesti teoreettisen ja empiirisen tiedon
luonteesta. Jälkeenpäin en enää pysty jäljittämään
mistä on peräisin se minusta mullistava ajatus, että teoria
on aina olemassa ennen havaintoja eikä havaintoja ole edes olemassa
ilman teoriaa. Joka tapauksessa tämä idea konkretisoitui minulle
jokapäiväiseksi työvälineeksi kehittäessäni
Kaskara-mallia. Ehkä sitä ideaa ei voi samalla tavalla ymmärtää
kukaan muu kuin se, joka on sen avulla raivannut pioneerina tietä
tuntemattomassa maastossa.
Entä havainnot ilman teoriaa?Sellaisessa tilanteessa tulee eteen havaintoja, jotka eivät selvästikään vastaa ennakko-odotusta. Tällöin on tärkeätä olla käytettävissä metodi joka auttaa ratkaisemaan kumpaa on uskottava havaintoa vai teoreettista ennakko-odotusta. Jos teoria on tärkeämpi kuin havainto niin on ensin tarkistettava teoreettisen kehittelyn virheettömyys. Yleensä poikkeava havainto auttaa näkemään teoreettisessa kehittelyssä tapahtuneen virheen. Korjattu teoria tekee mahdolliseksi korjatun havainnon tai selittää, miksi alkuperäinenkään havainto ei ole ristiriidassa korjatun teorian kanssa.Pitkällä tähtäimellä mikään faktuaalisen
tieteen teoria ei ole oikea. Kuten sanottu, en ehkä osaa lyhyesti
selittää käsitystäni empiirisen tiedon luonteesta,
mutta tunnistan kyllä kun mielestäni virheellinen käsitys
tulee esiin.Muistan hyvin kun Aarni Nyberg moitti esityksiäni empiirisen
ja teoreettisen tiedon sekoittamisesta. Vasta väitöskirjastani
sain häneltä kiitosta teorian selkeästä erottamisesta
empiiristä estimoinneista. Empiirisen ja teoreettisen tiedon häiritsevä
sekoittuminen liiketaloustieteessä oli luullakseni varsin tavallista
60-luvulla, kun yrityskohtaisten havaintojen ja numeroesimerkkien avulla
pyrittiin kohti yleisiä lainalaisuuksia.
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20021205 (20021205) o 
o AJK kotisivu