|
Suomen Kuvalehti No 44, 31.10.2008
Paul Lillrank vähättelee amerikkalaisten investointipankkiirien ahneuden merkitystä finanssikriisin synnyssä väittäen, että ahneus on pysynyt vakiona aikojen alusta (SK 43/2008). Kari Nars sensijasan toteaa samassa lehdessä, että pankkikriisin yksi tärkein syy oli pankkiirien suunnaton rahanhimo.
Jos ahneutta mitataan yritysmaailmassa tavoiteltujen palkkioiden ja voittojen suuruudella, ahneus on viime aikoina selvästi lisääntynyt. Eräs haitallisen ahneuden kriteeri on myös se, miten vahingollisesti toiminta vaikuttaa muihin ihmisiin ja yhteiskuntaan. Lottovoittaja ei ole tällä perusteella moitittavalla tavalla ahne. Uusien rahoitusinstrumenttien luojat sen sijaan saivat ahneudellaan aikaan suunnatonta vahinkoa maailmanlaajuisesti.
Tietenkin finanssikriisin syntymistä edesauttoi moni muukin globaalin rahoitusmaailman piirre kuin lisääntynyt ahneus – muun muassa uusi tekniikka ja valvonnan puute – mutta ahneutta ei ole mitään syytä vähätellä. Jos näin tehdään, kriisistä ei opita, että ahneutta on suitsittava, ja niinpä samat virheet toistetaan tulevaisuudessa.
Pekka Pihlanto
professori emeritus
Turun kauppakorkeakoulu
|