|
TS/Reetta Lepistö
Kirjoittajavieras: Kovalla kiireellä uuteen yliopistoon
Opetusministeri Sari Sarkomaa esittää, että Turun yliopiston ja Turun kauppakorkeakoulun jo sovittu konsortiovaihe ohitetaan ja siirrytään suoraan valmistelemaan "uutta yliopistorakennetta" (TS 18.1.). Perusteluksi hän ilmoittaa, että uusi yliopisto voisi aloittaa toimintansa heti uudistetun yliopistolain tullessa voimaan vuonna 2010. Näin yhdistymisprosessia nopeutettaisiin peräti kahdella vuodella
Perustelu vaikuttaa keinotekoiselta. Herääkin kysymys, mikä kiire tässä oikein on. Turun yliopiston ja kauppakorkeakoulun välillä on voimassa myös opetusministeriön hyväksymä sopimus, jonka mukaan aluksi perustetaan löyhempi yhteenliittymä, konsortio. Tämän vaiheen tarkoituksena on valmistella "uutta yliopistoa" ja hankkia kokemusta yhdistämiseen liittyvistä ongelmista.
Käynnissä olevissa konsortiotyöryhmissä on tietääkseni törmätty monenlaisiin vaikeuksiin, jotka kyllä ovat luonnollisia suunniteltaessa kahden erilaisen yliopistokulttuurin niveltämistä toisiinsa - tai useammankin kulttuurin, sillä joka tiedekunnalla on omansa. Nämä ongelmat olisi hyvä saada jonkinlaiseen ratkaisuun, ennen kuin "uuteen yliopistoon" olisi järkevää mennä.
Mikä saa opetusministerin kiirehtimään hanketta? Syy on varmasti osittain pantavissa ministerin kunnianhimon tiliin: hän haluaa saada sulan hattuunsa näyttämällä tuloksia yliopistolaitoksen rakennemuutoksen etenemisestä.
Kuten usein ennenkin, opetusministeriön hanke on pahasti irrallaan todellisuuden realiteeteista: hankkeen näkyvyys ratkaisee ja sisällölliset sekä laadulliset näkökohdat unohdetaan. Ministeri ei näytä tajuavan, miten hankalasti toteutettavasta hankkeesta on kysymys. Jo sovitusta piittaamaton hankkeen hätäinen toteutus lyö korville niin yliopistoja kuin niiden opiskelijoitakin.
Opetusministeriö pystyy varmasti saamaan tahtonsa läpi esimerkiksi tarjoamalla yliopistoille rahoitusporkkanoita tai uhkaamalla kuristaa niiden määrärahoja. Suomen yliopistojen budjettineuvottelut ministeriön kanssa eivät tunnetusti juurikaan täytä aidon neuvottelun tunnusmerkkejä.
Tiedossa on, että turkulaisten yliopistojen yhdistämissuunnitelma on ollut opetusministeriön entisen kansliapäällikön Markku Linnan pöytälaatikossa jo vuosikausia. Juuri hänet istutettiin konsortiota suunnittelevan työryhmän johtoon. Ulkopuolisesta vaikutti heti siltä, että siinä asetettiin pukki kaalimaan vartijaksi. Todellisia vaihtoehtoja ryhmän työn tuloksille ei sitten ollutkaan.
Näyttää yhä ilmeisemmältä, että konsortiohanke oli vain Troijan puuhevonen, jolla yliopistojen täydellinen yhdistäminen saatiin käyntiin. Konsortiovaihe voidaankin nyt peruuttaa tarpeettomana. Tällainen kikkailu ei edusta oikeusvaltioon sopivaa hallintokulttuuria, eikä järkiperäistä organisaatiomuutoksen valmistelua.
Kirjoittaja on turkulainen professori emeritus.
Julkaistu 23.1.2008 1:31:45
|