|
Psykoterapeutti Joachim v. Weissenberg tarttuu tärkeään
asiaan kirjoittaessaan tunnesyiden vaikutuksista osakemarkkinoihin (KL
26.11.). Taloustiede ei ole ottanut ihmisiä tunneperäisinä
olioina kovinkaan vakavasti huomioon, vaan tyytynyt yleensä rationaalisen
homo economicuksen malliin. Sen seurauksena talouden ilmiöitä
ei voida aina ymmärtää riittävästi, kuten v. Weissenbergin
esimerkki osoittaa.
Tunneperäisten syiden tunnistaminen näyttää hieman
helpommalta osakemarkkinakäyttäytymisen ja muidenkin joukkoilmiöiden
yhteydessä kuin yksilöiden suorittaman päätöksenteon
yhteydessä. Tuleehan niissä joukon yhtenäistävä
vaikutus suhteellisen selvästi näkyviin.
Lähes jokainen myöntänee, että vaikkapa presidentinvaalissa
saattaa merkittävään rooliin nousta henkilön päätyminen
äänestäjien silmissä jonkinlaiseksi "ilmiöksi",
joka vastustamattomalla - tunnepitoisella - voimalla vie henkilön
voittoon. Näin voi tapahtua pitkälti ehdokkaan ajamista asioista
ja hänen edustamistaan mielipiteistä huolimatta.
Sen sijaan kun puhutaan yksilöiden tai pienten ryhmien päätöksenteosta,
ollaan huomattavasti taipuvaisempia pitämään ihmisten käyttäytymistä
rationaalisena. Varsinkin yrityksissä tapahtuvan päätöksenteon
katsotaan olevan ammatti-ihmisten harkitsevaa ja järkiperäistä
toimintaa, jossa tunteilla ei ole mitään roolia.
Ihminen on kuitenkin sama niin osakemarkkinoilla kuin yrityksessäkin
toimiessaan, eikä hän siten pääse eroon tunteittensa
vaikutuksesta.
Tunteiden rooli pitäisi
tiedostaa
Luonnollisesti kulloinenkin päätöstilanne ja yksilön
oma henkilökohtainen tilanne heijastuvat siihen, missä määrin
tunteet pääsevät vaikuttamaan järkiperäiseen pohdintaan:
joskus olemme enemmän, joskus vähemmän tunteittemme vietävinä.
Saatamme joutua esimerkiksi ikäviin irtisanomistilanteisiin, joissa
tiedämme tunteilla olevan ylisuurta merkitystä. Silloin osaamme
ehkä olla varuillamme ja pyrimme painamaan tunteiden merkityksen minimiinsä.
Koskaan päätöksentekijä ei kuitenkaan pääse
kokonaan eroon tunteitten vaikutuksesta - eikä pidäkään
päästä. Aivotutkijat ovat todenneet, että kun arvopaperimarkkinoilla
toimivan päätöksentekijän aivoista jouduttiin poistamaan
alue, joka vastaa tunteista, hän ei pystynyt enää toimimaan
ammatissaan, sillä hän syyllistyi usein arviointivirheisiin.
Rationaalisessa päätöksenteossa tarvitaan aina arvottamista
ja epävarmuuden arviointia, jotka eivät ole mahdollisia ilman
tunteita.
Vaikka tunteita ei ole totuttu yhdistämään yritysjohtajan
päätöksentekoon, on jokaisen päättäjän
kuitenkin syytä tiedostaa tunteiden väistämätön
rooli siinä. Näin tarjoutuu mahdollisuus entistä paremmin
hallita tunteitaan. Ei ole eduksi yritysjohtajan työlle ja sen tuloksille,
jos hän kuvittelee olevansa täysin järkiperäinen ja
vain tosiasioihin nojaava. Ihminen ei kuitenkaan pääse perimästään
eroon, johon tunteet kuuluvat olennaisena osana.
Pekka Pihlanto
laskentatoimen professori emeritus
Turun kauppakorkeakoulu
|