|
Poliittisten tapahtumien selityksiä etsittäessä annetaan usein se kuva, että tapahtumat etenevät aina järkiperäisten tavoitteiden ohjaamina. Inhimillisille tunneperusteille ja -reaktioille ei useinkaan panna suurta painoa - ehkä siitä syystä, että niiden myöntäminen tekisi tulevaisuuden ennakoinnin sietämättömän epävarmaksi. Tallinnan pronssisoturin siirtäminen ja sen aiheuttamat reaktiot tarjoavat malliesimerkin tunteista kansainvälisiin suhteisiin vaikuttavana tekijänä.
Mitään kiistatta järkiperäistä syytä patsaan siirtämiselle voidaan tuskin esittää. Kansallinen itsetunto ja oikeudenmukaisuuden tunne luultavasti motivoivat tämän miehittäjän pystyttämän muistomerkin siirtämisen vähemmän merkittävään paikkaan. Toimenpide loukkasi Viron venäjänkielisen väestön tunteita, sillä patsas symboloi heille tärkeitä arvoja ja muistoja.
Seurannut hulinointi edustaa tavanomaista väkijoukkojen ylireagointia, mutta Venäjän jyrkkä reaktio oli länsimaisin kriteerein arvioiden käsittämätön. Venäjän johtajat saattoivat aluksi tuntea aidosti tulleensa loukatuiksi, kun pieni lähiulkomaa kykeni EU:n ja Naton turvin tällaiseen "röyhkeyteen". Tähän tunnereaktioon sekoittui varmasti varsin pian harkittu tarkoitus käyttää hyväksi kansanjoukkojen tunneherkkyyttä Viron ja EU:n painostamiseen. Ehkä näin arvioitiin saavutettavan hajaannusta EU:n piirissä ja itselle valtapoliittisia etuja.
Tämä saattoi olla virhearviointi, sillä EU:n rivit tiivistyivät ja Venäjän johto menetti selvästi arvostustaan. Venäjä ei ehkä piittaa maineen menetyksestä, vaan katsoo saaneensa voiton herättäessään lähialueillaan pelkoa ja epävarmuutta.
Esimerkiksi Suomessa tämän tapahtumasarjan johdosta ulkosuhteitamme koskeva tulevaisuus muuttuikin kertaheitolla aikaisempaa epävarmemmaksi, kun nähtiin miten irrationaalisin perustein suurvalta saattaa ryhtyä painostamaan naapuriaan. Sopimusten vastaisia puutullien korotusta koskeva tieto lisäsi osaltaan epävarmuutta.
Voidaan tietysti väittää, että me emme koskaan tekisi Viron esimerkin kaltaisia ärsyttäviä päätöksiä, mutta on mahdollista, että jokin aivan ennalta arvaamaton seikka maittemme välisissä suhteissa alkaa joskus hiertää naapuria. Kun meiltä puuttuu Nato-selkänoja, voimme tällaisissa tapauksissa joutua epäoikeudenmukaisten myönnytysten ja vastentahtoisten anteeksipyyntöjen tielle. Vaikuttaa jotenkin tutulta.
Pekka Pihlanto
Turku/Velkua
|