|
Helsingin yliopiston kansleri Kari Raivio katsoo, että niiden suomalaisten yliopistojen, jotka eivät edusta huippua, pitäisi keskittyä opetukseen (Kauppalehti 23.4.). Samalla tohtorikoulutusta tulisi antaa vain huippututkimukseen yltävissä yliopistoissa.
Ehdotus sisältää kuitenkin ainakin kaksi heikkoutta. Ensinnäkin huipun määrittely on aina venyvää ja harkinnanvaraista. Mihin ja millä perusteella raja siis vedettäisiin - kansainvälisten rankingien pohjaltako?
Toiseksi tässä ehdotuksessa unohtui se tosiasia, että yliopistossa opetus perustuu tieteelliseen tutkimukseen. Ideaalitilanteessa tutkija käyttää omaa tutkimustaan opetuksensa perustana. Tämä ei voi tosin aina täysin toteutua, vaan yliopistoissa on myös puhtaita opetusvirkoja, joiden haltijoilla ei ole tutkimusvelvollisuutta.
Jos tutkimus kuitenkin puuttuu yliopistosta käytännöllisesti katsoen kokonaan ja tutkimustiedon välittäminen opiskelijoille jää siten pelkästään sellaisten opettajien hoidettavaksi, joilla ei ole omaa tuntumaa tutkimustyöhön, ei voida enää puhua oikeasta yliopistosta. Tällä menolla osasta yliopistoja tulisi pelkkiä opistoja tai ammattikorkeakouluja, joissa ei tarvittaisi professorinvirkoja. Niissä ei koulutettaisi enää tutkijoita, vaan niitä valmistuisi pelkästään harvoista "huippuyliopistoista".
Opistotasoisiksi tuomittujen "opetusyliopistojen" opetuskin näivettyisi pian nykyisestä, sillä niistä puuttuisi tutkimuksen tekemisen luova henki. Ne voitaisiinkin ennen pitkää lakkauttaa tai liittää ammattikorkeakouluihin. Yliopistotutkinnosta tulisi jällen menneiden aikojen malliin elitistinen harvinaisuus.
Pekka Pihlanto
professori emeritus
Turku
|