| Jokainen viime eduskuntavaalien tuloksia julkisuudessa kommentoinut
on pannut huolestuneena merkille suhteellisen alhaisen äänestysprosentin.
Mielestäni demokratian luonteeseen kuitenkin kuuluu, että kansalaisilla
on täysi oikeus jättää äänestämättä
ilman huonoa omaatuntoa.
Tuottaisiko se jotakin lisäarvoa yhteisten asioiden hoitamiselle,
että eduskunnan saama valtakirja tulisi vaikkapa yhdeksältäkymmeneltä
prosentilta kansalaisista? Esimerkiksi seurakuntavaaleissa äänestysvilkkaus
on perinteisesti hyvin alhaisissa lukemissa, mutta kirkon hallinto ja talous
tulevat silti hoidetuiksi.
Olisi tietysti kiinnostavaa tietää, mistä eduskuntavaalien
alhainen äänestysprosentti johtuu. Yleensä ajatellaan, että
äänestämättä jättäminen on osoitus protestimielialasta.
Protesti tuottaa ehkä tekijöilleen tiettyä tyydytystä,
kun alhaista äänestysvilkkautta pidetään suurena ongelmana
ja toisaalta vaaleissa menetyksiä kärsineet puolueet valittelevat
kannattajiensa jääneen kotiin.
Eräs mahdollinen selitys voisi olla myös se, että maahamme
on globalisaation ja tietoyhteiskunnan oloissa kasvanut hiljalleen suureneva
kansanosa, joka on keskittynyt lähinnä itseään kiinnostaviin
asioihin, joihin politiikka ei kuulu. Heille sellainen käsite kuin
kansalaisvelvollisuus on jäänne menneiltä ajoilta.
Saattaakin olla niin, että meidän on sopeuduttava tilanteeseen,
jossa politiikka ei syystä tai toisesta vain kiinnosta yhä kasvavaa
joukkoa ihmisiä.
Alhainen äänestysvilkkaus ei siis välttämättä
ole kaikilta osin politiikan ja poliitikkojen vika. Se ei myöskään
mielestäni ole kohtalokas asia - ainakaan vielä nykyisellä
vilkkaustasolla. Ainakaan sellaista johtopäätöstä ei
mielestäni pitäisi tehdä, että politiikasta ja siitä
tiedottamisesta olisi tehtävä entistä viihteellisempää.
Tuskinpa korkea äänestysprosentti on niin itseisarvoinen hyve,
että siihen olisi pyrittävä millä hinnalla hyvänsä.
Pekka Pihlanto
professori emeritus
Turku
|