| O tempore, o mores, sanoivat vanhat roomalaiset arvostellessaan yhteiskunnassaan
vallinnutta tapainturmelusta. Taloudellisessa mielessä useimmilla
kansalaisistamme menee paremmin kuin koskaan ennen, mutta ovatko hyvät
tavat hallinnassa?
Ruohonjuuritasolla voi jokainen havaita käytöstapojen huonontuneen.
Punaisia liikennevaloja päin ajetaan yhä useammin, ja kaupungilla
on turvatonta. Halpa viina maistuu. Eräs taksinkuljettaja huokaili
äskettäin varsinkin pikkujouluista palaavien asiakkaiden käyttäytymistä.
Taksi saa monesti heiltä täysin aiheettomat haukut. Hiljaisiakin
tässä joukossa on: osa ei pysty sanomaan edes osoitettaan. Omat
nautinnot viedään huippuunsa kanssaihmisistä ja tolkusta
piittaamatta.
Valtakunnan ylätasolla sama näkyy hiukan eri tavalla. Eräät
yritysjohtajat saalistavat kohtuuttomia ja ansaitsemattomia optioetuuksia
- etunenässä valtioenemmistöinen Fortum. Tässä
on valitettavan selvä viesti kansalaisille: se kahmii taskuunsa, joka
pystyy.
Poliitikkoja ei voitane nykyisin arvostella ainakaan kovin näkyvästä
saalistamisesta, sillä lööppiyhteiskunnan läpinäkyvyys
on tehnyt tehtävänsä. Nykyistä valtiojohtoa voi ehkä
moittia pikemminkin sinisilmäisyydestä ja idealismista. On helppoa
pitää juhlapuheita kaukana olevien auttamisesta, mutta omien
kansalaisten moraalia rappeuttaviin ilmiöihin ei liikene huomiota.
Runoilija Eino Leinon sanoin "ajan johtajaa ei näy". Kansalaiset ovat
tuuliajoilla arvoköyhässä yhteiskunnassa, jossa tärkein
arvo näyttää monesti olevan markkina-arvo.
On kuitenkin onneksi yksilöitä ja ryhmiäkin, joiden arvoperusta
on edelleen terve. Äänestäjät voisivat eduskuntavaalien
edellä tutkailla, löytyisikö ehdokkaiden joukosta tällaisia
henkilöitä. Tosin yksilön on oltava luonteeltaan poikkeuksellisen
vahva, että hän voisi valituksi tultuaan säilyttää
ryhtinsä: on niin helppo - ja usein pakkokin - ulvoa susien mukana.
Olisiko markkinatalouden mainosrummutuksen ja internetin kasvattamasta
nousevasta polvesta parempien tapojen muutosagenteiksi? Tätä
voi epäillä, sillä lapsen tärkeimpien henkisen energian
lähteiden kotien ja koulujen tilanne on heikentynyt. Opettajilta on
viety auktoriteetti ja samalla mahdollisuudet antaa eväitä elämäntaipaleelle.
Samoin on monessa tapauksessa käynyt lasten vanhemmillekin.
Nykyisin huudetaan kaikessa valtiota apuun, mutta näyttää
siltä, että usein vain kaiku vastaa. Henkisesti kehittyneistä
yksilöistä - mutta myös kansan syvistä riveistä
- voisi toivoa muutosimpulssien tulevan. Asiakkaiden terveet reaktiot Fortumin
hinnankorotukseen ja eräät netissä esiintyneet "ryhtiliikkeet"
herättävät pientä toivoa siitä, että kanssaihmisistä
piittaamatonta saalistamista ja muuta itsekästä käytöstä
ei välttämättä aina hyväksytä globaaliin
markkinatalouteen kuuluvana itsestäänselvyytenä.
Pekka Pihlanto
professori emeritus
Turku
|