|
Esa Suominen myötäilee yhteiskunnassamme niin muodikasta suuruuden ihannointia ehdottaessaan Turun kauppakorkeakoulun ja Turun yliopiston yhdistämistä (TS 3.7.). Yhtään varteenotettavaa perustelua hän ei ehdotuksensa tueksi kuitenkaan pysty esittämään.
Kirjoittaja lähtee liikkeelle Oulun ja Tampereen yliopistojen tietokoneteknisistä klustereista ja katsoo, että Turku ei ole kyennyt luomaan vastaavaa taloudellista menestystarinaa. Ottamatta kantaa tämän väitteen todenperäisyyteen on todettava, että kirjoittaja odottaa todella paljon pienen kauppakorkeakoulun yhdistämisestä yliopistoon.
Kauppakorkeakoulun voimavarat eivät tällä hetkellä suinkaan "valu seinien ylläpitoon" opetuksen ja tutkimuksen sijasta, sillä yhdistäminen ei vähentäisi tilankäyttöä - edellyttäen, että kauppakorkeakoulun toimintaa aiottaisiin jatkaa. Myös muut säästöt olisivat minimaalisia.
Yhdistämisen haittapuolina nykyisellään kustannustehokas kauppakorkeakoulu saisi riesakseen mittavan byrokratian. Tehokas toiminta ei parane yksikön liittämisestä isompaan kokonaisuuteen. Päinvastoin elinkelpoisen yksikön irrottaminen organisaatiosta itsenäiseksi on keino, jota esimerkiksi yritysmaailmassa usein sovelletaan hyvällä menestyksellä.
Kirjoittaja ei näytä tuntevan Turun kauppakorkeakoulun vahvaa profiilia ja kansainvälistä näkyvyyttä. Tutkijoiden taso ratkaisee jokaisen yliopistoyksikön houkuttelevuuden yhteistyökumppanina. Liittäminen suuren organisaation yhteyteen ei tulisi tasoa nostamaan. Synergiaedut jäisivät syntymättä, sillä yliopistossa ei ole kauppakorkeakoulun ydinaineiden, liiketaloustieteiden osaamista.
Ehdotetun kaltaiset "tehostamishankkeet" sopisivat ainoastaan tehottoman ja tarpeettoman toiminnan rationalisointiin ja alasajoon. Sellaisesta tilanteesta ei ole merkkiäkään Turun kauppakorkeakoulun tapauksessa.
Pekka Pihlanto
professori emeritus
Turku
|