|
Väitetään,
että nykyisin ulkopolitiikka ei ole enää tabu, vaan
siitä voidaan vapaasti ja aidosti vaihtaa mielipiteitä julkisuudessa.
Presidentinvaalien lähestyessä on kuitenkin alkanut näkyä
kannanottoja, joissa ulkopoliittisen johdon tekemisiä arvostelleet
näkemykset on kuitattu arveluttavaksi "presidenttipeliksi".
Ilmeisesti koetaan, että ulkopoliittista keskustelua ei voida enää
kieltää, vaikka kysymyksessä olisi vallitsevan linjan arvostelukin,
mutta sen sijaan ennenaikaista presidenttipeliä kyllä voidaan
paheksua. Samalla tullaan kuitenkin paheksuneeksi myös ulkopoliittista
arvostelua. Kätevää? Onhan vaikeaa tai mahdotonta erottaa
näitä kahta toisistaan - ihmisten motiiveja kun voidaan vain
arvailla - mutta se on myös tarpeetonta.
Kun arvostelee nykyisen tasavallan presidentin ulkopoliittista linjaa,
tulee kyllä vaikka tahtomattaan ainakin periaatteessa asettaneeksi
hänen uudelleenvalinnalleen epäilyksiä. Tämän
pitäisi olla demokratiassa luonnollista ja hyväksyttyä toimintaa,
sillä kukaan ei enää ole ulkopolitiikassakaan erehtymätön.
Ei myöskään voida vaatia, että vasta sitten kun henkilö
ilmoittautuu ehdokkaaksi presidentinvaaliin, hänen tekemisiään
saadaan arvostella.
Näyttää siltä, että Kekkosen ajan kulttuurista
ei ole kokonaan päästy eroon. Ulkopoliittisten vaihtoehtojen
esittämisen leimaaminen "peliksi" tarkoittaa tietenkin sitä,
että se on jotenkin arveluttavaa toimintaa. Veikko Vennamo taisi tuoda
maamme poliittiseen sanastoon "pelin politiikan" käsitteen. Se tarkoitti
jotakin kunniatonta taktikointia, johon rehti ja vastuullinen poliitikko
ei syyllistyisi.
Jokainen saa tietysti omia näkemyksiään ajaessaan käyttää
haluamiaan termejä - kunhan ne eivät riko hyvän maun rajoja.
Kansalaisille ei kuitenkaan pitäisi antaa sellaista kuvaa, että
virallinen ulkopolitiikka on jotakin arvostelun yläpuolella olevaa.
Tällainen mielikuva kuitenkin syntyy, kun eri mieltä olevat leimataan
tavoitteiltaan arveluttaviksi presidenttipelureiksi.
Pekka Pihlanto
Turku
|
o AJK kotisivu