|
Pääjohtaja
Björn Wahlroos toteaa (TS 30.11.), että osakeyhtiöllä
on ne arvot ja moraali, jotka omistajat sille antavat. Omistajat haluavat
nimenomaan tuottoa sijoitukselleen. Tämä on osakeyhtiön
tärkein tehtävä, minkä ohella se tarjoaa esimerkiksi
työpaikkoja.
Omistajilla on tietysti oma näkemyksensä yrityksen toiminnasta
ja se voi olla kaikessa rajoittuneisuudessaan myös kuvatunlainen.
Yrityksellä on kuitenkin omistajien lisäksi muitakin sidosryhmiä,
joita ilman se ei kykene tuottamaan tulosta omistajille. Yrityksen toimihenkilöiden
ja työntekijöiden rooli kutistetaan pääjohtaja Wahlroosin
lausumassa lähes olemattomiin - esimerkiksi yritysten luonne ihmisten
työpaikkana tulee siinä esiin vain "sivutuotteena".
Erikoista esitetyssä näkemyksessä on myös osakeyhtiön
johdon roolin unohtuminen. Eikö juuri johto tulkitse omistajien, mutta
myös muiden sidosryhmien toiveita ja vaatimuksia? On tuskin ajateltavissa,
että laajaomistuspohjaisen pörssiyhtiön omistajat antaisivat
yhtiölle kaikki tarpeelliset arvot ja moraalin. Kasvottomilta osakemarkkinoilta
ei niitä varmasti saada, ja yhtiökokouksessakaan ei todennäköisesti
voida kovin perusteellisesti puida näitä kysymyksiä. Olivatkohan
muuten Enronin omistajat hyväksyneet yhtiön soveltamat moraalisäännöt?
Nähdäkseni juuri yritysjohdon kontolle jää päätöksenteko
siitä, minkälaisilla arvoilla ja moraalilla omistajien sinänsä
tietysti oikeutettua tuottotavoitetta pyritään tyydyttämään.
Esimerkiksi "mahdollisimman paljon heti ja millä hinnalla hyvänsä"
ei mielestäni kelpaa pitempiaikaiseen menestymiseen tähtäävän
yrityksen tuottotavoitteeksi. Yritys, joka sivuuttaa kaikkien muiden sidosryhmien
paitsi omistajien näkökulman, kaivaa maata jalkojensa alta.
Globalisoituneessakaan maailmassa ei ole syytä unohtaa, että
yhteiskunta luo osaltaan yrityksille toimintaedellytyksiä - yrityshän
ei voi toimia tyhjiössä ja pelkästään omistajiensa
pääomapanosten voimalla. Osaavat toimihenkilöt ja työntekijät
ovat puolestaan yrityksen strateginen voimavara. Heitä ei ole järkevää
pitää helposti korvattavissa olevina koneiston osina.
Kansainvälistyneen yrityksen on globaalissa ympäristössä
helppo uhkailla siirtymisellä ulkomaille, mutta sielläkin se
joutuu johonkin yhteiskuntaan, jonka etuja ei ole viisasta jättää
kokonaan huomioon ottamatta. Jos yhteiskuntamme olisi ollut yhtä vastuuton
kuin pelkästään mahdollisimman korkeita osakekursseja ja
tuottoja tuijottavat tahot, se olisi jättänyt pankkikriisissä
pankit oman onnensa varaan.
Tämä nykyisin niin yleinen tapa luonnehtia osakeyhtiötä
pelkäksi omistajien rahantekovälineeksi sopii kyllä osakemarkkinoilla
toimivalle spekulantille, joka siirtää rahansa aina tuottoisimpaan
kohteeseen kantamatta huolta mistään muusta kuin omasta sijoituksestaan.
Sen sijaan näin kapeakatseinen näkemys vaikuttaa oudolta yritysjohtajien
ja yritystoiminnan yleisistä toimintaedellytyksistä kiinnostuneiden
esittämänä.
Pekka Pihlanto
professori emeritus
Turun kauppakorkeakoulu
|
o AJK kotisivu