Kuvateksti: Jotta perustuslaki toimisi
tarkoitetulla tavalla, tarvitsemme jämäkkää pääministeriä,
koska meillä on sellainen presidenttikin, sanoo kirjoittaja.
Evan johtaja Risto E.J. Penttilä on arvostellut tasavallan
presidentti Tarja Halosta siitä, että tämä keskittyy
liiaksi "maailmanparantamiseen", laiminlyö suhteiden kehittämisen
keskeisiin valtioihin sekä sivuuttaa jalkaväkimiinakysymyksessä
Suomen edut.
Puuttumatta Penttilän johtopäätöksiin, joiden mukaan
Halosen olisi harkittava ryhtyykö enää presidenttiehdokkaaksi
on todettava, että joissakin hänen argumenteissaan on tiettyä
osuvuutta. Presidentin eräissä kannanotoissa on ollut tässä
virassa ennen näkemätöntä idealismia. Huomion kiinnittäminen
kehitysmaiden ongelmiin on sinänsä hyvä asia ja lisää
presidenttimme arvostusta ainakin näissä maissa, mutta tulkitaanko
se meidän kannaltamme keskeisissä valtioissa liiallisena pehmeytenä
ja maailmanpolitiikan sivuseikkoihin takertumisena? Myös kansalaiset
saattavat kysellä, onko ulkomaiden ihmisoikeusongelmiin keskittyminen
vaarassa jättää omat kansalaiset vähemmälle huomiolle.
Jos presidentin idealismi ajaa yleisesti realismin ohi, se alkaa olla
ongelma. Tästä realismin puutteesta presidenttimme ajattelussa
on ainakin yksi selvä esimerkki, jalkaväkimiinat. Halonen muotoili
kantansa miinoihin siihen tapaan, että pitäisi toimia niin kuin
opettaa. Kun hän puhuu maailmalla miinakiellon puolesta hän siis
katsoo, että hänen vastuunsa näille kuulijoille on suurempi
kuin vastuu maamme turvallisuudesta puolustusvoimien ylipäällikkönä.
Miinoja voi vastustaa monenlaisilla perusteilla, mutta omiin puheisiinsa
ja pienen maan antaman esimerkin suureen merkitykseen viittaaminen ovat
niistä heikoimpia. Idealismin ei pitäisi mennä vastuullisen
aseman edellyttämän realismin ohi: kukaan ei voi antaa takuuta
siitä, että miinoja ei koskaan tarvittaisi varsinkaan jos sotilaallinen
liittoutuminen ei tule kysymykseen.
Presidentti Martti Ahtisaari oli jo presidenttikaudellaan ahkera kansainvälinen
toimija muun muassa rauhanturva-asioissa. Silti hän ei unohtanut vastuullisuutta
puolustuspoliittisissa linjanvedoissaan. Hän ei ilmeisesti kuulu siinä
mielessä 60-lukulaisiin kuin tasavallan presidentti Halonen ja ulkoministeri
Tuomioja. Nuoruuden idealistiset ajattelutavat ovat uppoutuneet heidän
maailmankuviinsa tunnistettavalla tavalla. Tiukan paikan tullen 60-lukulainenkin
saattaa tosin toimia realismin hengessä, mutta toisaalta maailmankuvaan
juurtuneet ajattelutavat ovat usein hyvin tiukassa.
Voitaisiin ajatella, että kun presidentin painoarvo pääministeriin
nähden on perustuslain muutoksen myötä vähentynyt,
presidentin näkemyksillä ei ole enää niin suurta merkitystä
kuin aikaisemmin. Tällä hetkellä näyttää
kuitenkin siltä, että presidentin yhteistyötahona on varsin
mukautuva pääministeri, joten presidentin näkemysten paino
nousee suuremmaksi kuin esimerkiksi Paavo Lipposen hallituksen aikana.
Jotta perustuslaki toimisi tarkoitetulla tavalla, tarvitsemme siis jämäkkää
pääministeriä koska meillä on sellainen presidenttikin.
Pekka Pihlanto
professori emeritus
Turku
|
o AJK kotisivu