|
Max Jakobson
toteaa turvallisuuspolitiikan tehtäväksi varautumisen pahimpaan
(HS 16.1.). Hänen mukaansa Nato-jäsenyyden varsinainen etu on
toinen kuin avun saaminen hyökkäyksen sattuessa: ainoakaan Naton
jäsenvaltioista ei ole joutunut hyökkäyksen kohteeksi. Jäsenyys
on siten vaikutukseltaan ennalta ehkäisevä.
Tämä on jäänyt päättäjiltämme
ja kansalaisilta noteeraamatta. Hyvin todennäköistä on,
että kun mahdollista uhkaa alkaa ilmestyä, Nato-optiota ei enää
ole.
Samassa lehden numerossa oli uutinen, jonka mukaan Venäjä
vaatii EU:ta korjaamaan Baltian venäläisten asemaa. Tämän
ei välttämättä tarvitse merkitä mitään
erityistä. Kuitenkin sen sattuessa samoihin aikoihin kun Putinin asema
vahvistui duumassa, se voidaan tulkita heikoksi signaaliksi siitä,
mitä tuleman pitää.
Tilanteemme epämiellyttävyys on siinä, että mitä
enemmän sotilaallista liittoutumista tukevaa informaatiota kertyy,
sitä ongelmallisemmaksi Nato-jäsenyyden hakeminen idänsuhteittemme
näkökulmasta muodostuu.
Pekka Pihlanto
Turku
|
o AJK kotisivu